Air Algérien ykkösluokka ruokamyrkytyksen kourissa

17.4.2023

Lennot Djanetiin saapuvat ja lähtevät yöaikaan, mutta ehdin silti nukkua kaksi tuntia ennen lentoasemalle lähtöä. Nukkumisen aikana hetki sitten syömäni illallinen, kanaa ja perunaa, oli heräilemässä henkiin mahassani. Tunsin, miten huono olo vyöryi kehooni. Vessavierailu vahvisti tuntemukseni. Toivoin, että olin saanut Husseinin valmistamasta ateriasta pelkän ripulin, en ruokamyrkytystä. Minua ei oksettanut, mutta en voinut lainkaan hyvin, kun sitten kello yhdeltä yöllä lähdimme Ahmedin ja englantia puhuvan opas-Nuunin kanssa Djanetin lentoasemalle. Nuun huomasi huonon vointini perillä lentoasemalla, mutta ei tietenkään voinut asialle mitään. En minäkään voinut. Kiitin miehiä tästä viiden päivän kiertomatkasta ja toivotin hyvää jatkoa. Miehillä alkaisi nyt kesäloma, sillä he uumoilivat minun olleen kevään viimeinen turisti. Aavikkoturistit palaisivat taas syksyllä.

Nuun tahtoi saattaa minut vielä sisään terminaaliin ja edelleen oikealle lähtöselvitystiskille. Tiskejä oli avoinna yksi. Myös lentoja oli lähdössä vain yksi; oma Air Algérien lentoni maan pääkaupunkiin Algeriin. Algerista jatkaisin samaisen lentoyhtiön lennolla vielä Timimouniin, siis takaisin Saharaan, mutta täysin toiseen osaan Algeriaa. Pyysin virkailijaa selvittämään minut perille Timimouniin saakka, mutta se ei onnistunut. Algerian sisäisillä lennoilla lähtöselvitys on tehtävä jokaiselle osuudelle erikseen, mikä tarkoittaa matkatavaroiden keräämistä hihnalta, passintarkastusta, uutta turvatarkastusta ja niin edelleen. Ymmärsin yskän, maassa maan tavalla. En lähtenyt väittelemään ja ehkä palkintona tästä minut korotettiin ykkösluokkaan. Boarding passissani seisoi sana ”FIRST”.

En ole ikinä lentänyt bisnesluokassa saati sitten ykkösluokassa. En ole oikeastaan edes haaveillut bisnesluokasta, enkä kadehtinut siellä matkustavia. Olen ollut tyytyväinen economy-luokan matkustaja lennosta riippumatta. Olen panostanut lentojen määrään, en laatuun. Bisnesluokka ja ykkösluokka ovat eri asioita; ykkösluokka on ylellinen tuote. Tietyillä lentoyhtiöillä se tarkoittaa oikeaa sänkyä yksityisessä hytissä, suihkua, laadukasta ruokaa ja niin edelleen. Finnairilla ei ole ykkösluokkaa, mutta Air Algériella sellainen on jopa reilun kahden tunnin kotimaanlennolla Djanetista Algeriin. Oikeasti odotukseni olivat matalalla, enkä odottanut mitään. Pelkkä ylimääräinen jalkatilakin riittäisi minulle.

Pikkuruisella Djanet-Tiskan lentoasemalle ei tietenkään ole loungetiloja, vaan kaikki odottavat samoissa tiloissa. Minä odottelin turvatarkastuksen alkamista lentoaseman saniteettitiloissa, jotka olivat täynnä hiekkaa edellispäivänä kaupunkia koetelleen hiekkamyrskyn jäljiltä. Joku oli unohtanut sulkea vessojen ikkunat. Vessoissa ei myöskään ollut paperia, mutta jokainen Afrikassa lentävä tietänee, että oma vessapaperirulla on ehdoton varuste afrikkalaisilla lentoasemilla. Lentoasemalla on tupakointikielto, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki polttavat vessassa. Itse en polttele, mutta en myöskään tavallisesti vedä hernettä nenään ulkomailla jonkun poltellessa lähellä minua. Nyt olin kuitenkin diagnosoinut itselläni ruokamyrkytyksen, jonka johdosta tupakointi vessassa häiritsi suunnattomasti. Algeriassa kaikki miespuoliset polttavat tupakkaa. Lisäksi liki kaikki algerialaiset lentomatkustajat ovat miehiä.

Pian turvatarkastuksen jälkeen Air Algérien kone Tamanrassetista saapui tänne Djanetiin ja kello 3.30 alkoi koneeseennousu. Istuin paikalla 4D, joka on käytäväpaikka, onneksi. Ykkösluokassa oli neljä penkkiriviä ja rivin istuinjärjestys on 2 + 2. Economy-luokassa paikat menevät 3 + 3. Istuimeni oli kieltämättä muhkea ja mukava ja sen saattoi kallistaa puolimakaavaan asentoon. Jalkatilaakin oli ruhtinaallisesti. Siisteydestä annan miinusta, sillä edellisen matkustajan roskat, kuten tyhjä vesipullo ja muuta ryönää, oli edessäni olevassa istuintaskussa valmiina. Sen sijaan sieltä puuttui ykkösluokan vakiovaruste: lentoyhtiön asiakaslehti ”Inflight Magazine”. Air Algérien lento AH6232 Algeriin lähti ajallaan kello 4.15.

Air Algérie kertoo kotisivuillaan ykkös- ja bisnesluokastaan seuraavasti: virvokkeita tarjoillaan koko lennon ajan ja jokainen gourmet-tason lämmin ruoka-annos ammattikokkien valmistamana on ainutlaatuinen kokemus. Pian eteemme kannettiin tarjottimet, jossa olisi reilun kahden tunnin lennon ainoa tarjoilu. Tarjottimella oli erilaisia leivonnaisia ja muita mielenkiintoisia naposteltavia, kuten taateleita. Sama kokonaisuus tarjoiltiin myös economy-luokan matkustajille. Pakkasin vesipullon ja pillimehun reppuun, mutta muuten en oikeastaan edes pystynyt katsomaan ruokaan päin. Onneksi Air Algérie tarjoaa ykkösluokassa oksennuspussin, joka tuli nyt tarpeeseen. Onneksi myös vessa on lähellä, kiitos ykkösluokan. Algerialaisten lentomatkustajien ateriointi oli hupaisaa seurattavaa, sillä poikkeuksetta jokainen vaikutti viskaavan tai sylkäisevän syömiensä taateleiden kivet lentokoneen lattialle. Ehkä se sallittanee ykkösluokassa, mutta hidastanee kyllä matkustamohenkilökunnan työntämien tarjoilukärryjen kulkua.

Pääsimme perille Algerin kansainväliselle lentoasemalle, jossa kävin saapuvien matkustajien turvatarkastuksessa, noukin matkatavarani hihnalta, juoksin lähtöselvitykseen, passintarkastukseen, uuteen turvatarkastukseen, Air Algérien Timimounin-lennon portille, kolmanteen turvatarkastukseen ja lopulta viime tipassa sisään koneeseen. Oikeasti minua ei olisi tässä vaiheessa harmittanut, vaikka olisin myöhästynyt Timimounin-lennolta. Olisin varmasti saanut ajan kulumaan myös Algerissa ja muualla maan pohjoisrannikolla. Lisää Timimounista, Saharan punaisesta keitaasta, myöhemmin.