Arenin viinikylä, palanen Azerbaidžania ja näkymiä Araratille

30.7.2022

Olin päässyt näkemään elämäni ensimmäisen luonnonvaraisen skorpionin vasta parisen viikkoa aiemmin, Kalaitin ja Aradan välillä Tšadin Saharassa. Toinen skorpioni tuli vastaan täällä Armenian Jeghegnadzorissa, jossa olimme yöpyneet armenialais-venäläisen pariskunnan pitämässä Exclusive Wine & Gastro Yard -majatalossa. Hotellihuoneessa mönkinyt valkoinen skorpioni pääsi hengestään ennen kuin se ehti pistää. Majatalon pitäjät, etenkin venäläinen Svetlana, olivat järkyttyneitä tapauksesta, mutta samalla kertoivat, että alueella skorpionin näkeminen on pelkästään normaali asia. Tämä valkoinen skorpioni oli kuulemma lisäksi harmiton; ei se ainakaan tappaisi. Samaan lopputulokseen tulimme itsekin, kun selvittelimme omatoimisesti asiaa. Valkoisen skorpionin pisto kannattaa tarkastuttaa lääkärillä, vaikka se ei aiheutakaan vakavia haittoja terveydelle. Joissain harvoissa tapauksissa sellaisen pisto on kuitenkin aiheuttanut allergisen reaktion. Mustan skorpionin pisto taas voi viedä hengen. Se aiemmin heinäkuussa tapaamani Tšadin skorpioni olisi voinut tappaa, mutta sekin heitti henkensä kengän alla.

Aamupalan jälkeen lähdimme Jeghegnadzorista kohti lähellä sijaitsevaa Arenin pikkukaupunkia, joka tunnetaan viinistään. Alueella on valmistettu viiniä tuhansia vuosia, minkä osoittaa täkäläisestä Areni-1-luolasta vasta vuonna 2007 löytynyt ”viinikellari”. Luolasta löytyi viinin valmistuksessa käytettyä esineistöä, kuten saviruukkuja, joka ajoitettiin jopa 6 000 vuotta vanhaksi. Viininvalmistuksen ohella luolassa on suoritettu myös ihmisuhreja. Luolaan on pääsymaksu, 1 000 dramia (n. 2,4 euroa) henkilöltä. Samaan aikaan paikalla oli venäläinen nuorisoryhmä, mutta muuten Armeniassakin turistinähtävyyksiin saa tutustua rauhassa.

Enää Arenissa ei uhrata ihmisiä, mutta viiniä täällä vielä valmistetaan; kaikkialla näkyy viiniviljelmiä. Korkeiden vuorten ympäröimä laakso lienee ihanteellinen kasvuympäristö viiniköynnökselle. Kylässä on pari isompaa viinitilaa, joilla on hienot maistatustilat asiakkaille. Lisäksi kylän halki kulkevan valtatien molemmin puolin on kojuja, joissa pientuottajat myyvät tuotantoaan muovipulloissa. Huomio kiinnittyy erityisesti isoihin käytettyihin Coca-Cola-pulloihin, joissa etiketit on säilytetty; näissä pulloissa iranilaiset rekkakuskit salakuljettavat armenialaista viiniä islamilaiseen tasavaltaansa, jossa alkoholi on virallisesti kielletty. Armenia on Iranin pohjoinen naapurimaa ja teillä kulkee runsaasti iranilaisia rekkoja ja linja-autoja. Meille kelpasi mainiosti myös etiketitön muovipullollinen viiniä, sillä emme olleet aikeissa ylittää pullon kanssa rajaa Iraniin tai yhtään mihinkään. Katoksen alla päivystäneet naiset imaisivat suuresta sammiosta muovipullon täyteen (erinomaista) viiniä, minkä jälkeen naisista toinen tahtoi vielä esitellä meille Ar Areni -nimisen viinitilansa viinikellarin.

Viinipysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti länttä. Azerbaidžan on sekä Armenian itäinen että läntinen naapurimaa, sillä täällä lännessä sijaitsee Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin autonominen tasavalta. Se on kokonaan vailla maayhteyttä muuhun Azerbaidžaniin. Nahitševanin raja oli Arenista lähdettyämme koko ajan vain kilometrin tai parin päässä. Rajat Kaukasuksella ovat varsin rikkonaisia ja jopa epämääräisiä neuvostoajoista johtuen; sillä kohta sitten saavuimme alueelle, joka kansainvälisoikeudellisesti on osa Azerbaidžanin tasavaltaa ja sen Sədərəkin piirikuntaa, eikä Armeniaa lainkaan. Azeriksi paikka on nimeltään Kərki ja sijaitsee kokonaan Armenian sisällä ollen siis Azerbaidžanin eksklaavi (ja Armenian enklaavi). Kansainvälinen yhteisö tunnustaa Kərkin osaksi Azerbaidžania, mutta käytännössä alue on kuitenkin Armenian miehittämä ja siten sen täysin hallitsema paikka nimeltä Tigranašen.

Google Mapsiin joku vääräleuka on lisännyt alueen rajoille raja-asemat, mutta kuten olimme todenneet, ”rajoilla” ei ole vastassa mitään. Rajoja ei ole merkitty luontoon mitenkään, sillä Armenia pitää aluetta erottamattomana osana itseään. Armenialainen valtatie kulkee alueen poikki, eikä ”azerbaidžanilaisuus” käy ilmi mistään. Alkuperäinen azeriväestö muutti pois vuosina 1992–1994 käydyn Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen ja alue asutettiin armenialaisilla. Alueella sijaitsevassa Tigranašenin kylässä asui vuonna 2011 yhteensä 154 asukasta. Eksklaavin tilanne nousi esiin jälleen vuonna 2020 käydyn toisen Vuoristo-Karabahin sodan jälkeen, kun keskusteltiin vastaavien eksklaavien kohtaloista. Pitäisikö niiden antaa olla osa miehittäjävaltiotaan vai ei. Azerbaidžanilla on kaikkiaan viisi pientä tai pienehköä eksklaavia Armenian kokonaan ympäröiminä ja miehittäminä, kun taas Armenialla on Artsvašenin (az. Başkənd) eksklaavi Azerbaidžanin miehittämänä. Kərki on pinta-alaltaan pieni, vain 19 neliökilometriä (vertailun vuoksi: Suomen pienin kunta Kauniainen on kooltaan 6 km²).

Kərki eli Tigranašen on kaunis ja vuoristoinen maapalanen, jossa jalkauduimme pariin otteeseen. Ihan vain siksi, koska olimme taas Azerbaidžanissa! Jos esiintyisin blogissa koko nimelläni, voisi Azerbaidžanin valtio nyt lisätä minut ei-toivottujen henkilöiden listalleen, sillä vierailu Armenian ”väliaikaisesti miehittämillä” Azerbaidžanin alueilla on rikkomus esimerkiksi Azerbaidžanin suvereniteettiä ja alueellista koskemattomuutta vastaan. Välttääksemme persona non grata -leiman, olisi meidän pitänyt etukäteen anoa Azerbaidžanilta lupaa vierailla tässä maantieteellisessä kummajaisessa. Teoriassa minulla ei Kərkin läpiajon jälkeen siis ole enää asiaa Azerbaidžaniin. Lähteet: [1], [2], [3] & [4]

Kərkista ”palasimme takaisin” Armenian tasavallan alueelle. Azerbaidžanin raja on kuitenkin hyvin lähellä koko matkan Jeraskhin rajakaupunkiin asti ja tien varteen on rakennettu maavalli estämään tai ainakin hidastamaan naapurimaan invaasiota Armenian puolelle. Maavallissa oli runsaasti bunkkereita, joihin olisi voinut helposti kavuta sisään tähystämään Azerbaidžanin puolelle. Tietenkin vastapuoli tähystää yhtä lailla Armenian suuntaan, joten ehkä oli parempi jättää bunkkerivierailu tekemättä. Esimerkiksi marraskuussa 2020 Azerbaidžan ampui täällä alas Venäjän ilmavoimien taisteluhelikopterin. Olimme Armenian puolella, mutta radiosta kuuluivat myös Azerbaidžanista tai Turkista tulevat radiolähetykset. Kun saavuimme Jeraskhiin, oli parasta vaihtaa radiokanava taas armenialaiseksi. Kaupungissa nimittäin parveili runsaasti venäläisiä sotilaita ”rauhaa turvaamassa”. Azerbaidžanin rajalle on vain noin kilometrin matka, mutta raja on tietenkin visusti suljettu. Turkkikin on hyvin lähellä, vain muutaman kilometrin päässä. Samoin Iran.

Olimme Araratin maakunnassa, mikä on tietenkin saanut nimensä mahtavasta Araratvuoresta, jolle Nooan arkki Raamatun mukaan karahti vedenpaisumuksen alkaessa hellittää. Ararat on Armenialle ja armenialaisille tärkeä osa kansallista identiteettiä; se on esimerkiksi etunimi, sen mukaan on nimetty alkoholituotteita, se on kuvattuna maan vaakunassa ja passileimoissa. Lisäksi se näkyy hyvin laajalle alueelle; onhan vuori 5 137 metriä merenpinnasta. Ensikertaa Ararat oli ilmestynyt meidänkin näkökenttäämme jo pian Kərkista eli Tigranašenista selvittyämme. Lumihuippuinen uinuva tulivuori on mahtava ilmestys, mutta se ei enää sijaitse Armenian puolella, vaan naapurimaassa Turkissa! Jos armenialaiselta kysyy tämän hartainta toivetta, vastaus on monesti Araratin takaisin saaminen.

Erityisen hyvin Ararat näkyy pienelle kukkulalle rakennetun Khor Virapin luostarin luota, josta Turkin vastaiselle rajalle on vain noin 500 metriä. Rajalla seisoo vartiotorneja ja kuulemma myös turkkilaisia rajavartijoita saattaa onnistua bongaamaan luostarin luota. Meillä sellaista tuuria ei nyt ollut. Kuitenkin Turkin puolelta kantautuva islamilainen rukouskutsu kyllä kuului myös Khor Virapiin. Välittömästi suljetun rajan vastapuolella sijaitsee pikkuinen turkkilaiskylä nimeltä Yukarı Çiftlikköy. Näkymät Araratille ja sen lumihuipulle ovat mitä parhaimmat täältä Khor Virapista, joka on eräs Armenian tärkeimmistä turistinähtävyyksistä, ehkä juuri Ararat-näkymiensä ansiosta.

Khor Virapin luostarin merkitys Armenian historiassa on huomattava, sillä juuri tällä paikalla, maakuopassa, Gregorios Valontuoja virui kuningas Tiridates III:n määräyksestä vangittuna ja kidutettuna 13 vuoden ajan. Gregorioksen kuitenkin katsottiin parantaneen kuninkaan sairauden, minkä vuoksi kuningas kääntyi kristityksi ja käännätytti koko Armenian kansan. Niinpä vuonna 301 Armeniasta tuli ensimmäinen kristitty valtio koko maailmassa. Nykyinen luostari on 600-luvulta, mutta sen keskellä seisova Pyhän Jumalan äidin kirkko vasta 1600-luvulta. Khor Virapin luostariin ei ole pääsymaksua, mutta pysäköinti maksaa 200 dramia (n. 0,5 euroa). Lähde: [5]

Palasimme takaisin Jeraskhista Jerevaniin johtavalle valtatielle. Aioimme seuraavaksi pikkukaupunkiin nimeltä Garni, jonne on Khor Virapista noin tunnin ajomatka. Matkalla poliisi pysäytti ja tarkasti auton liikennevakuutuksen olemassa- ja voimassaolon. Ei sakkoja, ei lahjuksia. Garniin saavuimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä, sillä Armenia on pieni maa, jossa etäisyydet ovat miellyttäviä. Olimme varanneet kahden yön majoituksen hotellista nimeltä Harmonia Garden. Kahden huoneen hinta sisältäen aamupalan oli yhteensä 65 076 dramia (n. 156,8 euroa). Huoneissamme piti olla ilmastointi, mutta lopulta toinen varaamistamme huoneista olikin täysin ilman ilmastointia. Sentään korttimaksu onnistui, eikä korttiterminaalista oltu luovuttu myötätunnosta venäläisiä kohtaan.