1.–3.8.2022

Garni, pikkukaupunki, jossa olimme viettäneet edelliset kaksi yötä, sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Jerevanista, Armenian pääkaupungista. Meidän tuli nyt aamun aikana ajaa Jerevanin lentoasemalle palauttamaan Tbilisistä vuokraamamme Toyota. Kuten todettua, Armenian (ja Georgian) liikenne on maailman hirveintä, enkä ollut innoissani ajamaan Jerevanin halki. Selvisimme halki ruuhkaisen kaupungin, eikä lopulta koko vuokra-aikana autoon tullut muita kolhuja, kuin se heti kättelyssä Tbilisissä saamamme peräänajon aiheuttama naarmu takapuskurissa. Jerevanin lentoaseman Enterprisen työntekijä oli hieman ihmeissään, kun kerroin, että Armenian liikennehän on ihan karmivaa. Mitäs kysyi.

Olimme nyt taksien ja julkisen liikenteen varassa. Valitettavasti Bolt tai Uber ei toimi Jerevanissa ja venäläinen Yandex Taxi pyysi vakavalla naamalla hinnaksi keskustaan 25 000 dramia (n. 60 euroa), eikä ollut edes halukas tinkimään summasta. Yandexilla on siis oma tiski lentoaseman aulassa, joten joku saattaa haksahtaa tähän rankkaan hintavedätykseen. Myös dollareilla olisi voinut maksaa kuulemma. Otimme yksityisyrittäjän ajaman taksin, joka maksoi 6 000 dramia (n. 14,5 euroa). Oikeampi hinta Jerevanin Zvartnotsin kansainväliseltä lentoasemalta kaupungin koillispuolelle 14 kilometrin päähän on noin 3 000 dramia. Sen verran maksoimme paluukyydistä aikanaan. Matka hotellille kesti puolisen tuntia, sillä Jerevan oli tukossa aamuliikenteestä. Puolenpäivän aikoihin saavuimme Comfort House Hotelliin, joka on vaatimaton hotelli Heratsikadulla. Maksoimme kahdesta yöstä ja kahdesta huoneesta yhteensä 65 250 dramia (n. 157,2 euroa). Hinta sisälsi myös aamupalan, ilmastoinnin ja oman kylpyhuoneen. Vastaanotto oli tutun armenialainen eli hyvin ystävällinen.

Jerevanin keskustan liikennettä.
Valio toimii myös Armeniassa.
Charles Aznavourin aukio ja sen takana Moskva-elokuvateatteri.
Кинотеатр Москва eli Moskva-elokuvateatteri.
Jerevanissa tapahtuu.

Jätimme matkatavarat huoneeseen ja lähdimme saman tien tutustumaan helteiseen Jerevaniin. Lämpömittari näytti +36°C ja kivestä rakennettu Jerevan hohkasi mukavasti lämpöä. Kun Bakussa Kaspianmereltä puhaltava tuuli oli tehnyt lämpötilasta jopa heinäkuussa oikein miellyttävän, ei samaa voi sanoa sisämaassa sijaitsevasta Jerevanista. Kaupunki on kesäaikaan varsinainen pätsi. Kuljimme pitkin Abovyankatua, joka on eräs tämän miljoonakaupungin pääkaduista ja halkaisee keskustan koillis-lounaissuunnassa. Jerevanin ydinkeskusta puiden varjostamine katuineen on kaunis ja muistuttaa huomattavasti enemmän Eurooppaa kuin vaikkapa Azerbaidžanin Baku tai Georgian Tbilisi. Venäjän vaikutus on Jerevanissakin kuitenkin melkoinen; tänne saapui Venäjän hyökättyä Ukrainaan tuhansia venäläisiä. Sama ilmiö toistui, kun Venäjä toteutti syksyllä 2022 liikekannallepanon. Venäläisten oli helppo tulla juuri Armeniaan, sillä maa ei ole pannut rajojaan kiinni. Lisäksi Armeniassa pärjää mainiosti venäjällä.

Päädyimme Charles Aznavourin, armenialaissyntyisen ranskalaisen muusikon ja näyttelijän mukaan nimetylle aukiolle, jonka laidalla seisoo jykevä Moskva-elokuvateatteri. Toisella laidalla, kadun varressa hyrskytti aamusta iltaan Rolls-Royce sekä Bentley. Joku viereisestä luksushotellista kun saattoi tahtoa ottaa kyydin milloin tahansa. Olisihan se sääli joutua astumaan sisään kuumaan autoon! Jerevanissa on siis luksushotellejakin, mutta ei kaupungissa oikeastaan turisteihin törmää toisin kuin Bakussa ja Tbilisissä. Muut ulkomaalaiset ovat lähinnä venäläisiä. Jerevan ei ole turistikaupunki, enkä löytänyt keskustasta kuin yhden ainoan matkamuistomyymälän. Ehkä syynä on se, että Jerevaniin on huonot liikenneyhteydet esimerkiksi Euroopan suunnasta, varsinkin nyt, kun Venäjän kauttakaan ei enää uskalla lentää. Turistien puute näkyy myös siinä, että kaikissa ravintoloissa ei ole englanninkielisiä ruokalistoja; pitäisi osata joko armeniaa tai venäjää. Ja ehkä turistien puute näkyy myös hassuna käytöksenä tarjoilijoiden taholta; ensimmäisessä ravintolassa lautaset haettiin pois saman tien, kun viimeiset ruoanmuruset olivat menossa kohti suuta. Toisessa paikassa tarjoilijatar heitti haarukat, veitset ja lautaset pöytään ja kiiruhti pois. Kaikki nämä tekijät tietenkin ovat pelkkää plussaa. Jerevan on pääkaupunki, jota turismi ei ole pilannut millään tavalla. Aivan kaikki toimii armenialaisten ehdoilla.

Armenian hallituksen palatsi Tasavallan aukion laidalla.
Tasavallan aukiota reunustavat kauniit istutukset.
Tasavallan aukion keskellä on suuri lampi suihkulähteineen.
Tasavallan aukion reunustamia rakennuksia.
Tämä puisto juhlistaa Jerevanin 2 800-vuotista taivalta.
Jerevanin kaupungintalo.

Jerevanin sydän on Tasavallan aukio, joka neuvostoaikana tunnettiin Leninin aukiona. Bolševikkijohtajan patsas seisoi aukion keskellä Armenian itsenäistymiseen saakka. Aukion laidalla on liuta 1920-luvulla valmistuneita kauniita rakennuksia, kuten Armenian historian museo, Kansallisgalleria ja Armenian hallituksen palatsi. Olin pannut merkille, että armenialaisetkin tykkäävät suihkulähteistä ja niitä on paljon ja kaikkialla. Toisin kuin Bakussa, Jerevanissa ne ovat myös toiminnassa, kuten juuri Tasavallan aukiolla. Lisää suihkulähteitä löysimme, kun kävelimme halki varjoisen Shahumyanin puiston, jota reunustavat viehättävät puistokahvilat. Suihkulähteitä on myös Vardanyanin puistossa, joka valmistui vuonna 2019 juhlistamaan Jerevanin 2 800-vuotista historiaa. Kuumana kesäpäivänä lapset leikkivät suihkulähteissä.

Seuraavana aamuna, 2. elokuuta, kävelimme Jerevanin ydinkeskustan luoteispuolella sijaitsevaan paikkaan nimeltä Cascade. Nämä 302 metriä pitkät ja 572 askelman pituiset massiiviset kalkkikiviportaat olivat ennen Armeniaan matkustamistani käsitykseni Jerevanista. Olin nähnyt niistä kuvan ja Jerevania ajatellessani ajattelin näitä portaita. Cascade onkin eräs Jerevanin ykkösnähtävyyksistä ja paikalla parveili sankoin joukoin väkeä jo aamupäivällä. Portaiden rakennustyöt alkoivat 1980-luvulla, jolloin Armenia oli edelleen osa Neuvostoliittoa. Vuoden 1988 tuhoisa maanjäristys pani projektin jäihin ja vuonna 1991 Neuvostoliittokin sitten hajosi. Vasta vuonna 2002 amerikanarmenialainen liikemies ja filantrooppi Gerard Cafesjian (1925–2013) päätti elvyttää paikan. Portaiden tasanteiden monumentit entisöitiin ja paikalle perustettiin herra Cafesjianin säätiön pyörittämä Cafesjian Center for the Arts, joka toimii osittain portaiden ulkopuolella ja osittain niiden sisällä. Sisällä kulkee myös liukuportaat, joita pitkin on kuumana kesäpäivänä ehkä mukavampi siirtyä katsomaan maisemia portaiden yläpäähän. Samalla näkee lukuisten maineikkaiden taiteilijoiden teoksia. Pääsymaksua portaille tai niiden sisään ei ole, vaan kaikki on ilmaista.

Mielestäni Jerevan on ruskea kaupunki, sillä keskustan talot on rakennettu ruskeasta kivestä.
Koristeellinen seinä.
Cascade-nimellä kulkevat portaat on eräs Jerevanin tärkeimmistä nähtävyyksistä.
Portaat ovat jääneet yläosastaan kesken, kun Neuvostoliitto romahti.
Näkymiä Jerevaniin ylhäältä Cascade-portaiden huipulta.
Jerevanin ydinkeskustasta löytyy runsaasti muitakin merkkejä Neuvostoliitosta.

Pääsimme Cascade-portaiden yläpäähän, josta näkyy niin neuvostohenkinen Äiti Armenia -patsas kuin myös neuvostokaudella kesken jääneet rakennustyöt. Tavallaan toivon, että portaita ei milloinkaan rakenneta loppuun, vaan yläpäässä törröttävät ruostuneet raudanpätkät jätetään muistuttamaan neuvostokaudesta. Ylhäältä pitäisi periaatteessa näkyä myös Armenian kansallissymboli, Turkin puolella seisova yli 5 000 metriä korkea Araratvuori. Sen lumihuippu erottui horisontissa vain heikosti, vaikka sää oli muuten selkeä.

Laskeuduimme alas portaiden alapäähän ja lähdimme kävellen kohti Jerevanin oopperataloa, jossa ensi-iltaan oli tänä samaisena päivänä tulossa Willian Shakespearen Romeo ja Julia. Kansallisoopperan vieressä taas on joutsenlampena tunnettu lätäkkö, jossa ei ainakaan nyt lipunut ainuttakaan joutsenta. Lammesta tuli kuuluisa huhtikuussa 2015, kun yhdysvaltalaisräppäri Kanye West järjesti paikalla tuhansille jerevanilaisille ilmaiskonsertin ja sen päätteeksi hyppäsi lampeen. Nykyisin ”Swan Lake” tunnetaankin myös nimellä ”Swanye Lake”. West oli Armeniassa armenialaistaustaisen vaimonsa Kim Kardashianin kanssa.

Jerevanin kansallisooppera.
Kansallisoopperan vieressä sijaitseva joutsenlampi.

Olen lukenut monia ylistäviä juttuja Jerevanista, mutta mielestäni kaupunki on jopa vähän tylsä. Yksi päivä täällä on riittävästi, vaikka keskustan kaduilla kyllä toisaalta kelpaa kierrelläkin. Kaukasuksen pääkaupungeista ehdoton ykkönen on Baku, toisen sijan nappaa Tbilisi ja Jerevanin jätän viimeiselle sijalle. Armeniassa on mielestäni paineltava maaseudulle ja jätettävä pääkaupunki vähälle huomiolle.

Viimeisenä päivänä, 3. elokuuta, ehdotin menoa armenialaisten kansanmurhan muistomerkille, Tsitsernakaberdille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, joten jätimme paikan lopulta kokonaan käymättä. Tsitsernakaberd on muistomerkki turkkilaisten vuosina 1915–1917 murhaamille armenialaisille. Illalla lensimme Wizzairin lennolla Liettuan Vilnaan. Vierustoverikseni sain ukrainalaisen pariskunnan, joka paheksui voimakkaasti, kun kaikki lentoemännät eivät taitaneet venäjää, eikä Wizzairin asiakaslehti ollut по-русски. Vilnasta lensimme kahden yön kuluttua Helsinkiin.

22 Replies

  1. Tätä kovasti odotin ja kävin päivittäin katsomassa, milloin kirjoitat Jerevanista. Harmi, jos se menee vielä Tbilisinkin taakse Top3:ssa. Tuo keskusaukio näyttää kyllä ihan kivalta. Oliko siellä laajoja kävelykatualueita? Oliko ruoka edullista ja hyvää?

    1. Tähän oli kai vähän vaikea tarttua. Ihan käymisenarvoinen kaupunki, mutta 1 päivä riittää. Ei tosin harmita, että tuli käytyä, mutta ei tämä mikään Baku ole, jossa itsessäänkin viihtyisi vaikka viikon. Käy joskus katsomassa, mutta hanki kylkeen retki esim. Khor Virapiin tai vaikka Sevanjärvelle.

      Oli siellä kävelykatukin, just tuon oopperatalon ja Tasavallan aukion välimaastossa on ”Northern avenue”, jonka varressa löytyy luksuspuodit yms. Ei kylläkään samaa tunnelmaa kuin Bakun (paljon isommalla) kävelykatualueella. Mutta kivoja ja leveitä puistikoita kyllä on paljon siellä täällä. Ruoka oli toki hyvää, mutta venäläisinvaasio nostanut hinnat tuollakin. Ei siis mikään halpa kohde enää. Tbilisin hinnat lähestulkoon. Kebab oli halpaa, kun sellaisen otin kadulta evääķsi Wizzairin lennolle.

      1. Vähän huono luontomatkaaja olen, niin kyllä se pääkaupunki olisi mulle se juttu. Tai sitten pitäisi pystyä yhdistämään Jerevan johonkn ihan muuhun mielenkiintoiseen, jos vaikka Dushanbeen pääsisi sieltä suoralla lennolla, tai jotain sellaista. Nyt olen kuitenkin iskenyt silmäni Beirutiin, joka ei ehkä kriisesti huolimatta olisi mahdoton matkakohde.

        Harmittaa, kun tämä kuukausia kestänyt matkakertomus nyt tuli päätökseensä. Onko sulla jo seuraava matka suunnitteilla, ja jos on, niin minne päin?

        1. Joo, itsekin vähemmän luontokohteissa käyn, mutta ei kai luostari ole luontokohde 😉

          Nythän Jerevanista pääsee lähinnä Venäjän eri kohteisiin, mutta niihin ei ole asiaa pitkiin aikoihin; sitähän tulee vielä vangituksi/värvätyksi! Beirut on tosiaan ok, mitä olen seurannut siellä käyneiden juttuja. Venäjän vasallivaltio Syyriakin olisi nykyään jo ok, mutta jotenkin ei kiinnosta yhtään se maa. Libanonkin enemmän.

          Mulla on suuria Afrikkaan liittyviä suunnitelmia, mutta niistä ehkä kuulee sitten tuonnempana! 😀

  2. Harmi, että Jerevan osoittautui hieman tylsäksi. Positiivista kuitenkin, että turismi ei näytellyt järin suurta roolia. Sellaisissa paikoissa on aina kuitnekin mukava käydä. Jotenkin kiinnostuin kuitenkin paikasta ja mainitsemasi Khor Virab kiinnostaa erityisesti.

    1. Kannatti käydä, mutta uudelleen ei Jerevaniin tarvitse mennä. Armenian maaseudulle kyllä voisi kuvitella palaavansa vielä joskus. Mutta niin, turismi ei näyttele minkäänlaista roolia koko Jerevanissa ja se toisaalta on pelkästään positiivista. Maaseudun turistikohteissa, kuten Khor Virapissa, turistejakin sitten jo näkee, koskapa paikat ovat pieniä. Toisaalta niissäkin turistit ovat pääasiassa paikallisia tai venäläisiä. Joitain saksalaisia nähtiin Goshavankin luostarilla Dilijanin kupeessa.

  3. Olipa kiva saada montakin pientä käsitystä Jerevanista juttusi perusteella, sillä minulla niitä ei ole ollut ollenkaan. Kuvassa Kansallisoopperan edestä kiinnittyi huomio lasten pieniin kaiketi vuokrattaviin sähköautoihin. Samanlaisia toimintaa olen nähnyt muistaakseni vain Tadžikistanin Khujandissa.
    Juttusarjasi nostatti mukavasti matkakuumetta reissulle, jolle olen ollut lähdössä ensimmäisestä koronakeväästä lähtien, mutta vasta nyt se on vihdoin toteutumassa.

    1. Hyvä, kun Kaukasuksen-reissunne toteutumassa ja ehkäpä saatte enemmän Jerevanistakin irti oppaan johdolla.

      Kyllä, lapsia vartenhan ne oopperan edessä olevat pikkuautot olivat. Samaten muistelen nähneeni vastaavaa vuokraustoimintaa Kazakstanissa. Ehkä se on perintöä neuvostokaudelta.

  4. fingers crossed, etta valitset drc:n! tai ehka liberian! tai nigerian!

    1. Mä olen itsekäs ja toivon, että kohteina olisivat Djibouti ja Eritrea, ehkä Sudankin. Saisin sitten olla yhtä aikaa kateellinen ja tiedonjanoinen, kun varsinkin nuo kaksi ekaa maata kiinnostavat kovasti.

      Toisaalta myös Itä-Afrikan harvinaisemmista maista, malliin Maputo ja Mosambik, olisi kiva lukea.

      1. Kaikkikin näistä mainituista maista olisivat erinomaisia! Sudania itse asiassa lähestyin hiljattain, mutta se tuntuu olevan ylihinnoiteltu maa, jos meinaa muuallakin käydä kuin Khartumissa. En mä nyt 2 yön reissusta pyramideille ja johonkin muille raunioille tuhatta dollaria maksa ja omin päin sen lupalappusekamelskan läpikäyminen vaatisi korkeampaa perehtyneisyyttä. Darfur on kuulemma kiinni meikäläisiltä, sitäkin kysyin. 😀 Sudanin aika vielä koittaa, kunhan ehtii perehtyä. Viisumin saa saavuttaessa maahan, kunhan etukäteen käskee jotain matkanjärjestäjää anomaan sellaista. N. 200–300 €/laaki.

        Kamerunilainen kaveri, jonka kanssa reissasin Pohjois-Kongossa kesällä, soitti toissapäivänä ja käski informoida häntä, kun olen menossa DRC:hen. Hän tahtoo lähteä mukaan.

  5. sori, kun laitoin saman viestin kaksi kertaa, tuli ekaksi erroria. joka tapauksessa, olkoon kohde mika vaan, niin innolla odottelen!

    1. Rantapallo on tässä juuri uudistunut ja eilen mulla meni puoli tuntia etsiessäni sitä linkkiä, mistä ensinnäkin pääsen kirjautumaan sisään omaan blogiin. Ei ihme, kun tulee erroria. 😉

  6. Jerevanissa olit elokuussa ja nyt on jo toukokuu. Tässä alkaa olla kriittinen tarve uudelle luettavalle. Vieläkö joutuu pitkään odottelemaan?
    yst. terv. nimim. Malttamaton lukija

    1. Onhan tuossa tullut käytyä muuallakin kuin vain Haaparannassa (kolme kertaa) Jerevanin jälkeen. Mm. Länsi-Afrikassa. En ole kyllä yhtään edes suunnitellut mitään blogihommia, mutta niiden aikakin kai koittaa joskus 😀
      Yst. terv. Laiska bloggaaja

  7. Nyt on liput Jerevaniin vihdoin varattu. Air Balticilla on tarjouskampanja menossa. Mulla on siellä neljä päivää aikaa kesäkuussa, saa nähdä, tylsistynkö tai paistunko. Ehkä kesäkuussa ei ole ihan niin kuuma kuin heinäkuussa.

    Kannattaako hotelli ottaa mahdollisimman läheltä tuota Tasavallan aukiota, sekö on ydin-ydinkeskusta?

    1. Hyvä päätös ja ainahan Jerevanista pääsee päiväretkelle Garniin, Khor Virapiin tai Sevanjärvelle. Pikkuinen maa se Armenia. Kyllä minä julistaisin Tasavallan aukion ydin-ydinkeskustaksi. Siinä ääressä on kaupungin hotellien parhaimmistokin, silmämääräisesti tarkasteltuna. Se ”kävelykeskusta” on siitä sitten pohjoiseen, kohti oopperataloa.

      1. En tylsistynyt enkä paistunut. Ja olen, harvinaisesti, sun kanssa eri mieltä. Ei Jerevan ollut tylsä ollenkaan, vaan kiva ja yllättän eurooppalainen, samalla kuitenkin vaihteleva. Mulla meni puoli päivää Khor Virapin luostariretkeen, loput 3,5 päivää olin tiukasti Jerevanissa, eikä aika tullut ollenkaan pitkäksi. Nähtävää olisi ehkä vielä ollut ainakin puoleksi päiväksi lisää.

        Tasavallan aukion kulmalla asuessa huono puoli oli sitten se, että innostuivat tuollakin osoittamaan mieltään vähän turhan railakkaasti juuri mun matkani aikana, mutta siitäkin selvittiin eikä ne onneksi jaksaneet hulinoida kuin kaksi päivää.

        Jerevan menee ehkä vähän siihen kategoriaan, että en usko meneväni uudelleen, mutta voisin tilaisuuden tullen kuitenkin viettää kaupungissa päivän tai pari, jos vaikkapa koneenvaihto olisi siellä. No, sellaisia lentoreittejä ei oikein taida Suomesta olla, joissa luontevasti vaihdettaisiin Jerevanissa konetta. Teheraniin sieltä kyllä näkyi olevan lentoja monta kertaa päivässä, mutta sinne mä en halua (vaan Shiraziin, joskus). Moskovaankin oli lentoja monta kertaa päivässä, eikä lentoasemalla paljon muuta puhuttukaan kuin venäjää. Kaupungilla sitä sen sijaan kuuli aika vähän. Onkohan armenialaiset kyllästyneet venäläisiin jo niin pahasti, että ne on siirtyneet muualle sotaa pakoon?

        1. Mukava kuulla, että Jerevan teki suhun suuremman vaikutuksen! Laitan oman laimeahkon kokemuksen ehkä sitten sen tulikuuman sään piikkiin ja toisaalta siihen, että kyseessä oli pitkän reissun vihoviimeinen kohde.

          Hyvä, että Jerevanin mielenosoitukset eivät olleet yhtä valtavia kuin Tbilisissä kevään aikana. Sulla selvästi tuntuu olevan kohteina sellaisia, joissa helvetti pääsee irti tai yrittää päästä.

          Voisin minäkin Jerevaniin koneenvaihdon merkeissä uudelleen matkustaa, mutta eipä tosiaan sellaista reittiä oikein ole. Iraniinkin menen vasta, kun saavat vallankumouksensa finaaliin. En jaksaisi viettää kahta vuotta vankilassa, kuten se ruotsalainen Johan Floderus, joka pääsi kai nyt vapaaksi. Shiraz ja kaikki muukin siellä maassa kyllä kiinnostaisi.

          Hyvä kuulla, että venäjää ei enää kuule niin laajalti. Ehkä moni on palannut takaisin Venäjälle tai sitten jatkaneet matkaa johonkin muualle. En tiedä, miten pitkiä oleskelulupia Armenia on niille sotaa pakoileville antanut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *