21.7.2022
Jo heti saavuttuani Bakuun, olin löytänyt lähikaupasta Valion voita. Samaa voita oli nyt myös Hotel Bulvar Innin aamupalalla. Ehkäpä Azerbaidžanissakin ajatellaan, kuten Venäjällä, että kaikki ulkomailla valmistettu on parempaa kuin oma tuotanto. Joka tapauksessa suomalaisiin tuotteisiin on aina mielenkiintoista törmätä kaukana kotoa. Aamupalan jälkeen lähdimme ulos helteiseen Bakuun. En minä sentään pitkähihaista ylleni pukenut, vaikka olin edellisiltana niin suunnitellut. Azerbaidžanin pääkaupunki nautti yli 30 asteen lämpötilasta, mitä viilensi Kaspianmereltä puhaltanut tuuli. Juuri Kaspianmeren rantaan meidänkin matkamme nyt kävi, kunhan olimme ensin vaihtaneet euroja paikalliseen valuuttaan, manateiksi.
Kaspianmeri ei ole meri, vaan maailman suurin järvi, joka on pinta-alaltaan hieman suurempi kuin koko Suomi. Koostaan johtuen Kaspianmerta kutsutaan usein mereksi, minkä lisäksi sen vedet huuhtovat Azerbaidžanin ohella neljän muunkin valtion, Venäjän, Kazakstanin, Turkmenistanin ja Iranin, rantoja. Ja onhan järven vesikin suolaista, kuten merillä on tapana. Kaspianmeri ei kuitenkaan ole yhteydessä mihinkään toiseen mereen ja sen pinta on noin 28 metriä valtamerten pintaa alempana. Syvin kohta yltää yli kilometriin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun saavuin Kaspianmerelle, sillä jo vuonna 2017 ihailin järveä sen itärannalla, Aktaun rantalomakohteessa Kazakstanissa, jonne olimme niin ikään menneet pelkästään tämän järven takia.
Baku on aikoinaan perustettu Kaspianmereen kurottavan Apšeronin niemimaan etelärannalle. Nykyisin se on siis Azerbaidžanin tasavallan pääkaupunki noin viidellä miljoonalla asukkaallaan, minkä lisäksi se on tietysti myös maailman alimpana sijaitseva pääkaupunki! Kaupunki itsessään vaikutti kauniilta, kun kävelimme pitkin Kaspianmeren rantaan rakennettua leveää rantabulevardia, joka tarkoitettu vain jalankulkijoille. Kaupungin ikonisin maamerkki, tulenliekkien muotoon rakennetut kolme pilvenpiirtäjää, näkyy erinomaisesti kauas, myös rantabulevardille. Liekkitornit rakennettiin vuosina 2007–2012, ja joista korkein on 182-metrinen. Liekkitornit symboloivat Azerbaidžania ”tulen maana”, mikä taas pohjautuu huomattaviin maakaasu- ja öljyvaroihin, joita jo muinoin zarathustralaiset, hindut ja sikhit hyödynsivät täkäläisessä ”tulen temppelissä” tulen palvonnassa. Olimme seuraavana päivänä menossa juurikin sinne, sillä temppeli on edelleen olemassa.
Liekkitornien ohella Bakuun on rakennettu muitakin hätkäyttäviä pilvenpiirtäjiä ja muita erikoisia rakennuksia, kuten vuoden 2012 Eurovision laulukilpailun näyttämöksi Kaspianmeren rantaan rakennettu Baku Cristal Hall tai sen lähellä sijaitseva Dəniz Mall -ostoskeskus, joka tuo mieleen Sydneyn oopperatalon. En haluaisi nähdä tällaisia rakennelmia Suomessa, mutta Bakuun ne sopivat. Aivan, kuten olivat sopineet vastaavat rakennukset Dubaihinkin. Bakun lasiseinäisiä tornitaloja ihastelisimme vielä monet kerrat, mutta Kaspianmeren rantabulevardin jälkeen lähdimme kohti Bakun muurein ympäröityä vanhaakaupunkia, joka on Unescon maailmanperintökohde. Bakun kohdalla on ollut asutusta jo paleoliittisella kaudella, mutta vanhakaupunki on silti paljon uudempaa tekoa. Sen tärkein symboli, Neitsyttorni, tuli ensimmäisenä vastaamme. Unesco on arvioinut, että torni voi olla jopa 600–500-luvuilta eKr. Se on toisaalta myös arvioinut, että se olisi rakennettu 1100-luvulla, jolloin rakennettiin myös vanhaakaupunkia ympäröivä muuri. Joka tapauksessa torni sijaitsi aikoinaan Kaspianmeren rannassa, mutta Bakun kehittyessä tornin ja rannan väliin on rakennettu nelikaistainen vilkasliikenteinen valtaväylä, puisto sekä se rantabulevardi, jota pitkin olimme hetki sitten kävelleet. Formula 1:n vuosittainen Bakun Grand Prix kulkee Neitsyttornin ohitse ja ainakin itselleni se oli ollut juuri tästä syystä Bakun tunnetuin maamerkki. Tornin huipulle on mahdollista kiivetä pääsymaksua vastaan, mutta se ei maksa rahaa eikä vaivaa, meitä valistettiin. Parempiakin näköalapaikkoja Bakusta löytyy, mistä lisää tuonnempana.
Bakun vanhakaupunki tunnetaan azerin kielellä nimellä İçərişəhər. Vanhassakaupungissa on mukavan leppoinen tunnelma, sillä monille kaduille autoilla ei ole mitään asiaa katujen kapeuden ansiosta. İçərişəhər on pantu kuntoon isolla rahalla (mihin tietenkin vaikuttanevat maan huomattavat öljy- ja kaasuvarannot), mutta se ei silti ole mikään museo, vaan näissä vanhoissa rakennuksissa asutaan ja pyöritetään bisneksiä. Vanhakaupunki ei muistuta lainkaan eteläeurooppalaisia vanhojakaupunkeja, mutta ei toisaalta tuo mieleen myöskään Lähi-idän sokkeloisia ja ikiaikaisia basaarikaupunkeja. Baku on tässäkin mielessä merkillinen hydridi; se ei ole täysin Eurooppaa, mutta ei myöskään Lähi-itää. Azerbaidžan oli vuosikymmenet myös osa Neuvostoliittoa, mutta siitä ajasta vanhassakaupungissa ei muistuta mielestäni juuri mikään. Paitsi ehkä antiikkiliikkeiden edessä myynnissä olevat samovaarit. Kuljimme ohi keskiaikaisten kylpylöiden, moskeijoiden, karavaaniseraljien ja viehättävien kahviloiden.
On Bakun vanhassakaupungissa myös matkamuistomyymälöitä ja niille asiakkaita. Erään moskeijan edessä meidät yhytti paikallinen mies nimeltä Heydər, entisen presidentin Heydər Əliyevin kaima siis. Mies kertoi edustavansa matkatoimistoa nimeltä Azerbaijan Travel International, joka taas on kuulemma Bakun numero ykkönen, mitä tulee Tripadvisor-arvosteluihin. En tarkistanut, mutta Heydər oli miellyttävä ja puhui erinomaista englantia. Hän esitteli meille erilaisia retkiä, mitä voisimme Bakussa ja toisaalta sen ympäristössä suorittaa. Lupasimme miettiä asiaa, sillä olimmehan olleet seuraavana päivänä menossa mutatulivuorille ja Gobustaniin joka tapauksessa.
Heydər oli aidosti yllättynyt kuullessaan, että tulemme Suomesta, sillä tavallisesti länsituristeihin ei Bakussa törmää. Ehdottomasti suurimmat matkailijaryhmät ovat Heydərin mukaan Persianlahden maista, kuten Kuwaitista, Saudi-Arabiasta ja Arabiemiirikunnista, sekä Venäjältä tulevat. Heydər kertoi vaimonsakin olevan Venäjältä ja Venäjän kansalainen, mutta silti etninen azeri. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan Heydər tuomitsi jyrkin sanoin ja kertoi, että Azerbaijan Travel International erottaa venäläiset ja muut matkailijat toisistaan. Venäläisille on omat venäjäksi opastetut retkensä, kun taas meille englantia puhuville omansa. Venäläisten matkailijoiden ohella Bakussa asuu nykyisin suuri joukko venäläisiä, jotka Ukrainan sodan alettua helmikuussa 2022 maksoivat huomattavia summia lennoista tänne, eivätkä ikinä palanneet takaisin Venäjälle. Uuden elämän alkua uudessa maassa helpottaa se, että azerit osaavat hyvin venäjää neuvostoajan perintönä. Lyhyellä kokemuksellani väitän kuitenkin, että Kaukasuksen maista Georgia sekä Armenia vastaanottivat suurimmat venäläismassat ensimmäisestä muuttoaallosta sodan alettua. Niissä venäläisyys on paljon vahvemmin läsnä, kuten myöhemmin tällä matkallani huomaisin.
Mitä taas tulee Persianlahden maista tuleviin turisteihin, oli heitäkin katukuvassa huomattavia määriä. Heidän kohdallaan kuvio menee seuraavasti: shortseihin ja t-paitaan pukeutunutta ja kännykkää kädessä pitelevää miessaattajaa seuraa noin metrin päässä takavasemmalla joko yksi, kaksi, kolme tai useampi mustaan kaapuun pukeutunutta naista. Vahingossakaan he eivät kulkeneet miehen kanssa hänen rinnallaan saati sitten edellä. Mustan abayan ohella naisilla on usein lisäksi niqab-huivi kasvojensa peittona. Niqabin korvikkeena moni nainen käytti myös kasvomaskia, jollaisia ei azereiden kasvoilla enää heinäkuussa 2022 vahingossakaan nähnyt.
Azerbaidžanilainen keittiö on saanut vaikutteita erityisesti Turkista, sillä maat ovat kielen ja kulttuurinsa ansiosta hyvin läheisiä. Jopa veljesmaiden kielet ovat keskenään ymmärrettäviä, ainakin jos azeri ja turkkilainen viettävät päivän tai pari yhdessä. Söimme herkulliset annokset eräässä vanhankaupungin ravintolassa, jonka nimeä en muista. Sitten päätimme lähteä ostamaan Heydərin aiemmin kaupitteleman retken mutatulivuorille ja muille lähiseudun tärkeille turistinähtävyyksille. Retki ainakin sisältäisi kuljetukset, lounaan, englanninkielisen opastuksen ja pääsymaksut nähtävyyksille. Bakun kaduilla olimme kohdanneet useiden muidenkin matkatoimistojen työntekijöitä, jotka etsivät kuumeisesti asiakkaita. Vain Azerbaijan Travel International tuntui sisällyttäneen kaiken hintaansa, myös ne pääsymaksut, jotka muut olivat jättäneet asiakkaan hoidettavaksi kohteissa. Yksi lippu seuraavan aamun Gobustan + Absheron -retkelle maksoi sata manattia (n. 58 euroa) ja summan pystyi maksamaan kortilla.
Liput taskussamme jatkoimme Bakun vanhankaupungin korkeimmalle paikalle, sen erääseen tärkeimpään nähtävyyteen, Širvanšaahien palatsiin (Shirvanshah), jonka rakentaminen alkoi 1100-luvulla ja valmistui 1400-luvulla. Unescon mukaan palatsi on ”yksi Azerbaidžanin arkkitehtuurin helmistä”. Olin ehkä huonosti valmistautunut Bakun tutkimiseen, sillä eihän minulla ollut hajuakaan alueesta nimeltä Širvan, joka käsittää nykyisen Azerbaidžanin pohjoisosat ja jota vuodet 861–1538 hallitsi islamilainen Širvanšaahien hallitsijasuku. Hallitsijasuku teki Bakusta pääkaupungin palatsinsa myötä ja samalla Bakusta tuli merkittävä kaupunki ensimmäistä kertaa historiassaan. Širvanšaahien palatsiin on 15 manatin (n. 8,8 euroa) pääsymaksu ja sen pystyy maksamaan myös kortilla. Palatsin alueella on moskeijoita, šaahien hautoja, heidän asuintilojaan, vieraiden vastaanottamista varten varattu Divankhana sekä vaikkapa kylpylä. Ja koska Širvanšaahien palatsi sijaitsee korkealla, on matkalla sinne hyviä näkymiä alas uuteen kaupunkiin ja Kaspianmerelle.
Bakun tutkiminen jatkuisi myös seuraavina päivinä, mutta pimeän alkaessa laskeutua, palasimme hotellille kaupan ja kebabkioskin kautta.
Mukava nähdä tuttuja maisemia ja seuraavassa postauksessa varmaankin sitten niitä mutatulivuoria. Toivottavasti pääsitte myös Lada-ajelulle! Mä olin Bakussa lokakuussa 2021, jolloin turisteja ei vielä ollut oikeastaan ollenkaan, vaikka elämä muuten oli tuolla ihan normaalia. En muista enää, mitä maksoin privaattiretkestäni Gobustaniin, mutta luulen, että se oli aika edullinen. Jäi kyllä hyvä mieli.
Mutatulivuoria ja Ladoja tosiaan seuraavaksi!
Minä myös muistelen vuotta 2021 lämmöllä, kun kaikki paikat sai vain itselleen. Kaikki oli lisäksi halpaa, kuten sun mutatulivuorikeikka. Lentojen peruuntumisuhka toki loi jännitystä, että pääseekö edes matkaan.
Joo, ja se, jos viime hetkellä aletaan keksiä kaikenlaisia hassuja lisävaatimuksia. Mun jouluni Venetsiassa meinasi ensin tyssätä siihen, että Italia päätti alkaa vaatia koronatestiä viime hetkellä, ja sitten siihen, että sinne julistettiin ympärivuorokautinen ulkonaliikkumiskielto. Siitä huolimatta lähdin ja oli kyllä ikimuistoinen autio Venetsia. Piti olla matkan päätteeksi pari yötä Roomassa, mutta jäinkin sitten Fiumicinoon eli lentoaseman viereen sillä ajatuksella, että siellä saisi helpommin rikkoa ulkonaliikkumiskieltoa ja saihan siellä, puoli kaupunkia oli tapaninpäivänä matkalla ruokakauppaan tai apteekkiin, nähtävästi, eikä kukaan kysellyt mitään. Nyt noi koronamatkustelumuistot tuntuvat jo yllättävän kaukaisilta, vaikkei tuosta kovin kauan ole.
Aivan eli kauppaan ja apteekkiin sai mennä, eikä Italiassa tainnut olla sitäkään älynväläystä, että olisi pitänyt ennen ulosmenoa lähettää tekstiviesti jollekin viranomaiselle.
Hmm, minäkin muistelen lämmöllä heinäkuuta 2021, jolloin seisoin KLM:n lähtöselvitysjonossa Seutulassa ja perässäni ollut ammattiurheilija (näin otaksuin) selosti ystävälleen olleensa hiljattain treenimatkalla Italiassa, minkä jälkeen hän oli tietenkin omaehtoisesti eristäytynyt kotiinsa, tilannut ruoat kotiovelle ja sitten lopulta joidenkin päivien jälkeen mennyt koronatestiin, että ”vapautuisi” siitä vapaaehtoisesta karanteenistaan.
Tai kun helmikuussa 2021 lensin Helsingistä Ouluun, oli käytävän toisella puolella toisilleen tuntemattomat mies ja nainen, jotka keskustelivat siitä, miten tämä oli heidän ensimmäinen lentonsa koronan aikana, ”koska nythän ei olla oikein suositeltu lentämistä, kun on tämä korona”.
Tai kun kunnalliseen koronatestiin mennessä piti valehdella, että on oireita, että saa ilmaisen testitodistuksen matkaa varten.
Hienoja kuvia. Voiko Bakua verrata Dubaihin?
Noita niqabiin pukeutuneita naisia näkyi paljon myös Georgiassa. Voin kuvittella kuinka ihanaa on matkustaa Persianlahdelta vähän viileämpään (ja vihreämpään) ilmastoon, varsinkin Batumiin tai noihin vuoristoalueisiin.
Jotkut sitä vertaa Dubaihin ja jotain samaa siinä on: luksusliikkeitä, urheiluautoja, öljyrahalla väsättyjä pilvenpiirtäjiä jne. Mutta kyllähän se Neuvostoliitto alkaa heti keskustan ulkopuolella eli siinä mielessä ei ole Dubai.
Kyllä, niqabnaisia oli tosiaan Tbilisissäkin. Ilmeisesti Persianlahden ihmisillä helppo matkustaa näihin Kaukasuksen maihin ja onhan ne lähellä heitä ja hintataso matalahko. Niin, ja sää varsinkin miellyttävä!
Äkkiseltään ei tule kyllä suomalaisia tuotteita juurikaan mieleen ulkomailta, mutta epäilemättä niitä joskus on tullut vastaan. Dəniz Mall tosiaan tuo Sydneyn oopperatalon, mahtaako kyseinen rakennus olla toiminut jonkinlaisena esikuvana… Kiehtovan näköinen erityisesti tuo vanhakaupunki!
Totta, harvemmin ainakaan Euroopan ulkopuolella mitään suomalaista tulee eteen.
Kyllähän se inspiraatio on juurikin Sydneystä haettu nyt, kun kevyesti googlasin. Heh!
Vanhakaupunki oli kaunis, mutta ei se Baku muutenkaan hassumpi ole. Kirjoittelen lisää joutessani.
No nyt on mielenkiintoista! Vaikuttaa oikein pätevältä paikalta ja mielenkiintoiselta sekoitukselta monien maiden eri piirteitä.
Pätevä paikka. Sekoitus Neuvostoliittoa, Turkkia, Lähi-itää ja Eurooppaa. Sinne vaan! 😀
Kiva lukea tuoreita kokemuksia Bakusta ja saada vinkkejä pistäytymispaikoiksi. Suomalaisista tuotteista maailmalla tulee mieleen Valion Viola sulatejuustopalat Tadžikistanin Khujandissa. Jatkoa odotellen ;).
Ai niin, Violaa oli myös Bakussa saatavilla! Vai että ihan Khujandissakin asti, hyvin on siis Valiolla onnistuttu, kun Keski-Aasiakin valloitettu 😀
Moikka, ja kiitos Anssi oikein kivasta artikkelista Bakusta! Olen itse kotoisin Bakusta ja olen parasta aika täällä katsomassa Formula 1 hommat mun asunnon parvekelta )) Jos joku Suomesta on myös täällä Bakussa tänäviikkonloppuna tervetuloa vaan:)
Moi Sabina ja kiitos itsellesi, kun tulit kommentoimaan! Jos formuloita joskus lähtisin katsomaan, olisi Baku aika kärjessä. Meillekin hotellin respa kertoi, että ottaa vain häneen yhteyttä, niin hän kyllä järjestää parvekepaikat 😀
Juu )) parvikepaikat ovat just se mikä on paras 🙂