12.8.2015
Bobo-Dioulasson vanhin osa tunnetaan nimellä Kibidwe (tai Kibidoue) ja se on pakollinen käyntikohde kaupungissa vieraileville. Kaupunginosa sijaitsee välittömästi Bobo-Dioulasson vanhan suurmoskeijan itäpuolella. Toisella laidallaan pieni vanhakaupunki rajoittuu pikkuiseen jokeen. Kibidwe ja sen vanhat talot ovat edelleen asuinkäytössä, minkä vuoksi kaupunginosa on kuin elävä museo. Vierailu onnistuu käytännössä ainoastaan oppaan kanssa, joskaan se ei ilmeisesti ole virallinen määräys. Omatoiminen nuuhkiminen ei onnistu, sillä oppaat kyllä löytävät turistit ja johdattavat maksamaan tuhannen frangin (noin 1,5 euroa) ”turistimaksun”. Esimerkiksi Lonely Planet kehottaa antautumaan opastettavaksi.
Sovimme suurmoskeijassa minua opastaneen Zakarian kanssa, että tämä opastaisi minua myös Kibidwessä. Hänellä kun sattui olemaan ”lupa” opastaa myös siellä. Kävimme ostamassa pääsylipun. Tinkimisen jälkeen lupasin lisäksi maksaa 2 500 frangia (noin 3,8 euroa) opastuksesta. Ilmeisesti noin kolmetonnia on sopiva oppaalle maksettava summa.
Sitten Kibidween! Zakaria alkoi tarinoida alueen historiasta. Osa tarinoista on taatusti turisteja varten keksittyjä, mutta entä sitten! Mielenkiintoisia joka tapauksessa! Kibidwe on jaettu neljään osaan, kortteliin, niiden asukkaiden perusteella. Aluksi menimme animistien kortteliin (Quartier des Animistes), joka ilmeisesti edelleen on animistien asuttama alue. Animismi on Burkina Fasossa kovassa huudossa, sillä se on uskonto noin 15 prosentille maan väestöstä. Epävirallisesti animisteja on sata prosenttia burkinafasolaisista! Olkootkin virallisesti kristittyjä tai muslimeita! Vierailimme korttelin uhrauspaikalla, missä oli nähtävissä tuoreita kananhöyheniä. Paikan ympäristössä parveili lisäksi eläviä kanoja. Kai uhrausta odotellen. Uhrauspaikan vieressä on kokoontumistila, jossa otetaan yhteyksiä korkeampiin voimiin (esi-isiin?) ja päätetään uhrauksista. Näin ymmärsin asian.
Samaisessa korttelissa vierailimme myös paikallisessa ”panimossa”, missä mamat keittelevät paikallista hirssioluttaan. Tänään ei sattunut olemaan valmistuspäivä, emmekä päässeet edes maistamaan tätä erikoisuutta. Tosin eipä se Länsi-Afrikassa varmasti harvinaisuus ole. Eikä harvinaista ole sekään, että vanhankaupungin kapeilla kaduilla kohtaa paikallisia pesupuuhissaan!
Kibidwen toinen osa on muslimikortteli (Quartier des Musulmans). Sen tärkein anti on ehdottomasti 1000-luvulta peräisin oleva Kibidwen ja samalla koko Bobo-Dioulasson vanhin talo. Sinne ei pääse vierailulle, sillä talossa asuu perhe. Oviaukolta toki kurkistimme sisään. Sähköjä ei ollut 1000-luvulla, eikä niitä ole edelleenkään!
Kibidwen kaksi muuta osaa ovat griottien kortteli (Quartier des Griots) ja seppien kortteli (Quartier des Forgerons). Ensimmäinen kortteli käsitti vierailun levykauppaan, jollainen Kibidwestä todella löytyy! Varmasti turisteja varten. Jälkimmäinen kortteli oli mielenkiintoisempi. Kävimme seppien pajalla, jossa pikkupojat pantiin näön vuoksi hommiin. Hiilet sentään hehkuivat, mutta tällä kertaa mitään ei oltu kyhäämässä. Pajalta olisi voinut ostaa matkamuistoja.
Vielä ennen Kibidwestä poistumista seurasimme hetken elämää joenrannalta. Sadekaudesta huolimatta joki oli vain olematon puro, jossa naiset olivat pyykkipuuhissaan. Lehmät laidunsivat joen äärellä. Ja olipa jokitörmällä käsityömyymäläkin meitä matkailijoita varten!