7.5.2023
Niger on hyvä maa ja nigeriläiset tavattoman ystävällistä ja vieraanvaraista kansaa. Tulen palaamaan maahan vielä. Mutta nyt oli aika matkata takaisin Burkina Fasoon, maahan, joka on Länsi-Afrikan kärkipäätä, mitä tulee paikallisiin ihmisiin, kulttuuriin ja luontoonkin. Nythän on vain niin, että Nigeristä Burkina Fasoon siirtyminen on parasta tehdä lentäen, vaikka etäisyys Niameyn ja Ouagadougoun välillä on vain noin 500 kilometriä. Syynä ovat rajaseudulla mahdollisesti päivystävät terroristit ja muu roskaväki, joka kohdistaa iskuja siviiliväestöön ja virkavaltaan. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, että mitä tämä porukka tahtoo, eikä sillä ole mitään yhtä johtajaa tai strategiaa. Kunhan aiheutetaan sekasortoa, kun ei ole muutakaan tekemistä, ja perustellaan sitä islamilla, kun ei ole parempaakaan perustetta. Taustalla lienee nuorten miesten näköalattomuus, joka synnytti aikoinaan muun muassa Boko Haramin Nigerian koillisosaan sekoilemaan. Tai puukkojunkkarit Etelä-Pohjanmaalle 1800-luvulla. Kouluttamattomaan väestöön uppoaa hyvin alueen sotilasjunttien levittämä tarina siitä, että entinen siirtomaaisäntä Ranska aseistaa ja rahoittaa bandiitteja, mutta totuus lienee, että ne saavat aseensa Burkina Fason ja Malin armeijoilta. Joko varastamalla tai korruptiolla.
Siispä olin, tietenkin, päättänyt jättää Nigerin ja Burkina Fason rajaseudun kokematta ja hankkinut lentolipun Asky Airlinesin lennolle. Toinen vaihtoehto kaupunkien välillä on Burkina Fason kansallinen lentoyhtiö Air Burkina, joka olisi kiinnostanut, mutta lentoyhtiö tunnetaan viivästyksistä ja peruuntumisista, joten ajattelin Ethiopian Airlinesin omistuksessa olevan Asky Airlinesin olevan luotettavampi valinta. Olisihan se myös parisenkymppiä edullisempi. Tunnin pomppu Niameysta Ouagadougouhun maksoi 223 400 frangia (340,5 euroa) ja lipun sai kätevästi ihan internetistä.
Aamulla etsin taksin ja ajoin tutulle Diori Hamanin kansainväliselle lentoasemalle, joka on edelleen eräs Länsi-Afrikan kauneimmista ja moderneimmista. Lähtöselvitys sujui sutjakasti, mutta passintarkastusjonossa kului hyvä tovi, kun tarkastajia oli vain kaksi ja lentojakin oli lähdössä jopa kaksi! Yhteensä päivän aikana lentoasemalta oli lähdössä seitsemän lentoa: Niger Airlines Agadeziin, Asky Airlines Ouagadougoun kautta Loméen, Air Burkina Ouagadougouhun, Ethiopian Airlines Addis Abebaan, Ethiopian Airlines Ouagadougouhun, Air Côte d’Ivoire Abidjaniin ja vähän ennen vuorokauden vaihtumista vielä Turkish Airlines kohteenaan ”TCHAD”, ihan isoilla kirjaimilla kirjoitettuna. Määränpäänä lienee siis Tšadin pääkaupunki N’Djamena, mutta Niameyssa ei tänä aamuna varmaankaan vain satuttu muistamaan naapurimaan pääkaupungin nimeä.
Niameyn lentoasema on erikoinen poikkeus muiden alueen lentoasemian joukossa, sillä siellä on kaikki länsimaiset standardit täyttävä laadukas tax free -myymälä. Hyllyssä olivat samat suklaat, tupakat ja viinakset, mitä Helsinki-Vantaallakin. Litran pullo Finlandia-vodkaa maksoi 18 euroa. Lentoaseman vessat ovat myös uudenaikaisia, kuten vuonna 2019 käyttöönotetulla lentoasemalla kuuluukin. Vessassa, lavuaarien luona, varustukseen kuuluu herra, joka ojentaa kaikille kätensä peseville käsipaperin oikein kaksin käsin, eikä odota vastineeksi lainkaan tippiä.
Asky Airlinesin lento KP47 lähti Niameysta suunnilleen aikataulussa noin kello 8.30. Perillä Ouagadougoussa, noin tunnin kestäneen lennon jälkeen, kello oli edelleen suunnilleen saman verran, sillä Niger ja Burkina Faso ovat eri aikavyöhykkeillä. Ouagadougoun lentoasema on vaatimaton Niameyn kenttään verrattuna, mutta uusi lentoasema on kyllä suunnitteilla noin 30 kilometrin päähän pohjoiseen. Suomen kansalaiset saavat viisumin maahan saavuttaessa. Visa on arrival maksaa 110 000 CFA-frangia (noin 168 euroa) ja on voimassa kolme kuukautta. Kukaan muu omalta lennoltani ei tullut viisumitiskille, joten sain omani pikavauhtia vastattuani muutamiin tarkentaviin kysymyksiin matkani tarkoituksesta. Majapaikakseni mainitsin Bravia-hotellin, joka sijaitsee hyvällä paikalla keskellä Ouagadougouta, ja jossa yksi yö maksaa noin 200 euroa. Tietenkään en olisi majoittumassa siellä, mutta koska hotellin tuntevat jopa viisumivirkailijat, on sen mainitseminen hyvä keino nopeuttaa viisumiprosessia ja tyrehdyttää näin kysymysten virta. Kun viisumi oli passissani, virkailija johdatti minut passintarkastusluukkujen ohitse suoraan matkalaukkuaulaan. Noukin rinkkani ja kävelin ulos lentoasemalta, jossa minua jo odotettiin.
Lähtisimme suoraan eteläisessä Burkina Fasossa sijaitsevaan Tiébéléen, jossa olisi oikea majapaikkani. Ouagadougousta on 180 kilometrin matka Tiébéléen ja aikaa matkantekoon menisi kolmisen tuntia. Kylä sijaitsee hieman vaikean taipaleen takana, minkä vuoksi yksinkertaisinta on hankkia oma auto ja kuljettaja. Ilman niitä kylää ei oikeastaan saavuta päivän aikana. Kuljettajana oli Alhassane ja oppaanani Saïd, joka puhui sujuvaa englantia. Takakontissa oli kylmälaukku täynnä pullovettä ja hanskalokerosta kaivettiin herkullisia burkinafasolaisia herkkuja, kuten apinanleipäpuunhedelmistä tehtyjä keksejä.
Burkina Fason turvallisuustilanne romahti joitain vuosia sitten edellä mainittujen seikkojen johdosta, mutta nyt tilanne on huomattavasti parantunut. Siltikään Nigerin vastaiselle rajalle tai maan pohjoisosaan ei oikein ole suositeltavaa matkustaa, paitsi ehkä päiväseltään. Onneksi Burkina Fason tärkeät matkailunähtävyydet ovat turvallisia, niin myös Tiébélén kylä, jonne matkustaisimme nyt. Oletin, että valtatiet olisivat täynnä sotilaiden tiesulkuja, mutta näin ei ole ainakaan Burkina Fason eteläosissa. Kaikki sotilaat ovat siellä, missä niitä oikeasti tarvitaan. Eli pohjoisessa ja lähellä Nigerin rajaa.
Huristelimme kohti etelää. Tie oli melko hyvässä kunnossa ja muu liikenne oli lähinnä Ghanan rekisterissä olevia rekkoja tai sitten polkupyöriä. Burkina Fasohan on siis Länsi-Afrikan Alankomaat, mitä tulee pyöräilyyn; missään muualla alueella ei näe yhtä laajamittaista polkupyöräilyä kuin täällä. Tosin pyörätiet kyllä puuttuvat.
Tykkään kovasti myös burkinafasolaisista paikannimistä, joiden kuningas on tietysti pääkaupunki Ouagadougou, mutta maasta löytyy myös esimerkiksi Pâ, Pô, Lâ, Silli ja Bingo. Pân olin nähnyt aiemmin, joten oli kiva päästä kokemaan tällä matkalla Pô. Se on noin 28 000 asukkaan kaupunki lähellä Ghanan rajaa. Samalla se on Nahourin maakunnan pääkaupunki. Lounastimme Pôn keskustassa sijaitsevassa Chez Tantie Énergie -nimisessä kansanravintolassa, joka omien sanojensa mukaan tarjoilee ”afrikkalaisia ja eurooppalaisia erikoisuuksia”. Mitään eurooppalaista ei tietenkään ole ollut milloinkaan ruokalistalla, vaan tarjolla on aina sitä, mitä kokki on aamulla päättänyt valmistaa. Tänään se oli kalaa ja riisiä, eikä mitään ruokalistojakaan siis ole olemassa. Asiakkaiden ruoantähteet kipattiin ravintolan ovelle, mistä vuohi, kissa, koira, hiiri tai lisko kävi ne noutamassa. Oviaukkoon heitettiin myös asiakkaiden paperi- ja muoviroskat, jotka puolestaan siivoaa pois vuohi tai sadekausi sitten joskus. Muoviroskaa todellakin syntyy, sillä paikalliset nauttivat vetensä vesipusseista. Ravintolan televisiossa puhui Burkina Fason sotilasjuntan johtaja, kapteeni Ibrahim Traoré. Hänestä tuli maanisä syyskuun 2022 vallankaappauksessa vain 34-vuotiaana. Eli aivan liian nuorena.
Ruokailupysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Tiébéléä, jonne johtaa kuoppainen hiekkatie halki mitä kauneimman maaseudun. Noin puolivälissä matkaa saavuimme Kampalaan! Kyseessä ei ole Ugandan samanniminen pääkaupunki, vaan suuri maaseutukylä, jossa on koulu, kirkko ja paljon erilaisia palveluita. Siltikään kylästä ei ole millään kielellä edes Wikipedia-artikkelia. Sitten jo pian saavuimmekin Tiébéléen. Täällä autoon hyppäsi Abdou, joka toimii Tiébélén seudun matkailua edistävässä järjestössä ja toimisi paikallisoppaanamme. Nyt matka jatkuisi vielä 18 kilometrin päähän Guelwongoon, joka on vilkas rajakylä Ghanan vastaisella rajalla. Myös tie Guelwongoon on kuoppaista ja päällystämätöntä tieuraa, jolla kulkee vain harvoja moottoriajoneuvoja; suurin osa polkee polkupyörällä. Eräs nainen oli sitonut vauvan selkäänsä, nostanut monilitraisen mehutonkan päänsä päälle, hypännyt pyöränsatulaan ja polki nyt kovaa kyytiä kohti Tiébéléä. En ihan ehtinyt saada tapauksesta valokuvaa. Muuten auton ikkunasta oli hyvä ottaa kuvia, sillä burkinafasolaiset eivät suhtaudu yhtä hyvin valokuvaukseen kuin naapurimaa Nigerin väki.
Guelwongo tunnetaan kansainvälisestä rajanylityspaikastaan ja vilkkaista markkinoistaan, jotka yltyvät ja paisuvat aina iltaa kohti, kun ghanalaisia alkaa virrata paikalle. Nyt iltapäivälläkin oli minun makuuni aivan riittävästi markkinameininkiä, sillä enhän ollut tullut varsinaisesti mitään ostamaan. Abdou johdatti minua halki markkinoiden ja kertoen paikkakunnasta ja sen elämästä. Kaikki tuntuivat tunnistavan Abdoun ja myöhemmin selvisi, että hän kuuluu paikalliseen kuninkaalliseen perheeseen. Guelwongo elää rajakaupasta ja markkinoilla oli paljon myös ghanalaisia kauppiaita. Se kävi ilmi myös katukuvasta, jossa oli pysäköityinä ghanalaisia kuorma-autoja ja mopoja. Kaupankäynnissä käyvät niin Länsi-Afrikan frangi kuin Ghanan cedikin.
Kävimme kilometrin päässä raja-asemalta ja palasimme takaisin autollemme. Ennen sitä Saïd sai päähänsä ostaa ghanalaista leipää, joka tunnetaan myös nimellä pain anglais eli englantilainen leipä. Kyseessä on tietenkin paahtoleipä, jota ranskankielisissä maissa harvemmin näkee. Leipää maistaessani huomasin, että se oli pumpattu täyteen sokeria, että se säilyisi Länsi-Afrikan helteessä päiväkausia. Burkinafasolaiset ovat tavattoman ystävällisiä ja vieraanvaraisia, eivätkä lainkaan länsivastaisia. Joka maassa on kuitenkin aina se yksi paikallinen mies, joka on sitä mieltä, että Burkina Faso kuuluu burkinafasolaisille ja että ”ranskalaisten”, kuten minun, pitäisi painua sinne mistä olen tullutkin. Tämä seniorikansalainen oli ympärikännissä ja päänsä peittona hänellä oli lippalakki. Lippalakissa oli kookas Yhdysvaltain lippu, minkä merkitys ei selvästikään ollut käynyt vielä selväksi tälle paikalliselle miehelle. Tilanne huvitti Saïdia ja minua kovasti. Saïd huikkasi miehelle minun olevan burkinafasolainen, mitä mies piti käsittämättömänä ajatuksena, sillä eihän valkoihoinen voi olla burkinafasolainen.
Paahtoleivän lisäksi Ghanasta tulee tänne rajaseudulle muitakin hyviä vaikutteita, kuten pellistä tehty harjakatto useammassakin Burkina Fason -puolen talossa. Kattomallin ansiosta tällaiset talot tunnetaan täällä päin ”ghanalaistaloina”. Muuten talot ovat vaatimattomia savimajoja, joista lisää, kunhan pääsisimme Tiébéléen, Burkina Fason kauneimpaan kylään.
Jostakin syystä Burkina Faso on alkanut kiehtomaan itseäni. Polkupyörien suuri määrä tosiaan tuntuu yllättävältä, niitä ei tosiaan Afrikassa noin yleisesti paljoa ole näkynyt. Mikähän siinä on taustalla, että Burkina Fasossa niitä on niinkin paljon?
Osittain se varmasti johtuu köyhyydestä, että kun ei ole varaa mopoon, niin hankitaan edes käytetty 20-30 euron polkupyörä. Paljolti taustalla on varmaan myös sitä, että kun muilla on pyörä, niin pitää sitten itselläkin olla. Vastaavaa pyöräilykulttuuria ei ole syntynyt Nigeriin tai muihin lähimaihin. Burkina Faso on kiehtova maa ja kovin erilainen kuin eteläinen Afrikka tai Itä-Afrikka.
Burkina Fason eli koulu- ja opiskeluaikaisen Ylä-Voltan pääkaupungin nimi Ouagadougou on iskostunut mieleeni ensi kuulemalta, kun hiukan ylipainoinen maantiedon opettaja lanteitaan keikuttaen mainitsi sen opiskellessamme Afrikan valtioiden nimistoä. Eipä tuo muut nimet mieleen muistoja samaan tapaan.
Totta, totta! Itse muistan Ouagadougoun myös kouluajoilta, jolloin reilusti ylipainoinen historian opettaja sen mainitsi. Ja mainitsi myös tuon Ylä-Volta-nimen, vaikkei Ylä-Voltan/Burkina Fason historiaa tietenkään Suomen kouluissa opeteta. 😀
Onko teidän ylipainoiset opettajanne osanneet ääntää tuon oikein? Mä en muista, että koulussa olisi koskaan puhuttu Ouagadougousta, harmi kyllä.
Ääntämisestä ei ollut opettajilla tietoa, mutta ei ollut kyllä mullakaan vielä siinä vaiheessa. Nimi ääntyy siis ”Wagadugu”.
…ja Ylä-Voltan lippu oli samanlainen kuin Saksan hakaristilippua edeltänyt lippu.
Niameyn lentoasema näyttäisi olevan samanlainen lentoliikenteen keskus kuin Djiboutin kansainvälinen lentoasema, jolta juuri lensin Dubaihin. Tosin Djiboutissa ei ollut monitoreja ensinkään, joten oli vaikea katsoa, mitä lentoja sieltä lähti ja minne. Tai olihan siellä monitori, mutta se oli pimeänä. Riitti, kun turvatarkastaja tuli sanomaan väelle ”Dubai” ja sitten mentiin. Verovapaa myymäläkin löytyi!
Mikähän vimma afrikkalaisilla on rakentaa jonnekin hemmetin kuuseen uusia (turhia) lentoasemia? Maksaako Ranska ne? Nouakchott ja Dakar on tehneet ihan saman, ja nyt sitten Ouagadougou perässä.
Sun täytyy alkaa kerätä noita hassuja paikkoja. Sillistä Bingoon ja Wausta Pissaan.
Pôlaisessa ravintolassahan on tehokas ja kierrättävä jätehuolto. Aina ne roskat johonkin vatsaan päätyy.
Kappas, niinhän se on selvä kopio Saksan keisarikunnan lipusta! Värimaailma oli kovin epäafrikkalainen.
Oho, Djiboutin täxfree! Taitaa alkoholi olla sielläkin sallittua? Aikanaan Niameynkin kentän monitorit sammuvat, eikä niitä osata korjata. Nyt lennot käyneet erittäin harvinaisiksi nykyisessä tilanteessa, jossa sotilasjuntta johtaa Nigeriä. Lähinnä joku Ethiopian Airlines piipahtaa, koska suhteita Etiopiaan ei ole ehditty katkoa.
Nouakchottin ja Dakarin vanhat kentät sijaitsivat täydellisillä paikoilla keskellä kylää. Samoin sijaitsee Ouagadougoun kenttä. Tottahan se tietysti on hyvä bisnes taksikuskeille ryhtyä ajamaan tunnin ajomatkoja jonnekin kuuseen. Kai maat ajattelee, että niistä tulee merkittäviä lentoliikennehubeja, kun rakennetaan lasista ja kullasta kiiltävä iso lentokenttä. Sellainen oli Niameyssakin tavoite, mutta siellä sentään kenttä on edelleen lähellä keskustaa. Turkki tai Kiina näitä rahoittaa.
Tsadissa liikennöinnin aloitti juuri upouusi ja 100-prosenttisesti tsadilainen Royal Airways. Samalla maassa oli katsottu karttaa ja päätetty hyötyä maan strategisesta sijainnista keskellä Afrikkaa ja tulla Afrikan lentoliikenteen solmukohdaksi. N’Djamenassakin on ollut suunnitelmia tehdä uusi kenttä 35 km päähän keskustasta. Nykyinen kenttä sijaitsee keskellä keskustaa. Voi olla kivinen tie tehdä N’Djamenasta merkittävä lentoasema, kun naapurissa on sellaisia maita, kuten Libya ja Sudan, joiden yli ei oikein kannattaisi lennellä.
Nigerian Saunassa olisi kiva käydä joskus ja miksei tuolla Bingossakin. Pissa, Bimbo ja Ouagadougou on nyt käytynä. Samoin Pô ja Pâ.