9.–12.5.2023

Muutaman edellispäivän aikana olin vieraillut täällä Burkina Fasossa jo Ghanan rajalla Guelwongossa, Tiébélén koristeellisten savitalojen muodostamassa kuninkaallisessa hovissa, Boungoun keramiikkakylässä ja artesaanikultakaivoksella sekä nähnyt lauman norsuja Nazingan suojelualueella. Nyt olin palannut takaisin Burkina Fason hauskasti nimettyyn pääkaupunkiin Ouagadougouhun, joka on noin 2,5 miljoonan asukkaan sykkivä sydän keskellä tätä länsiafrikkalaista tasavaltaa. Lienee paikallaan kerrata vielä: Ouagadougou lausutaan ”Wagadugu”.

Maalaismaisemaa Ouagadougoun eteläpuolella.
Cristiano Ronaldo on saanut kasvonsa burkinalaisen puskataksin perään.
Tervetuloa Ouagadougouhun.

Olen käynyt kaupungissa aiemminkin ja nähnyt siellä kaiken oleellisen, josta lisää esimerkiksi täällä. Kaikista Afrikan valtioista minulla on eniten ystäviä ja tuttuja juuri tässä maassa (ja he kaikki asuvat nykyään Ouagadougoussa) ja olen mielestäni melko hyvin kartalla, mitä maassa kulloinkin tapahtuu tai ei tapahdu. Vuoden 2022 kaksi sotilasvallankaappausta, reilun kolmikymppisen kapteenin nouseminen maan johtoon, ranskalaissotilaiden karkotus, Air Francen lentojen keskeyttäminen ja maan luisuminen Venäjän liittolaiseksi eivät ole olleet lainkaan hyvää kehitystä, mutta elämä Ouagadougoussa on silti jatkunut pääosin tutuilla raiteillaan. Talous vain on nykyään kuralla, mutta senkin Venäjä kuulemma hoitaa, jos asiaa tiedustelee kouluttamattomalta väestönosalta.

Kaikesta takaperoisesta kehityksestä ja siellä täällä liehuvista Venäjän lipuista huolimatta burkinalaiset eivät ole länsivastaisia, vaan erittäin vieraanvaraista ja ystävällistä sakkia ja kaikki vierailijat ovat edelleen erittäin tervetulleita. Paitsi jos sattuu omaamaan Ranskan passin. Olin pyytänyt kuljettajaani Alassanea ja opastani Saïdia ajamaan minut Ouagadougoun luoteisosassa sijaitsevaan Tampouyn kaupunginosaan, jossa tapasin vanhan tuttuni, herra Senin, joka oli suostunut majoittamaan minua seuraavat kaksi yötä, jotka kaupungissa viettäisin. Hän oli sitten viime näkemän muuttanut omakotitaloon rauhalliselle alueelle Ouagadougoun pohjoisosaan. Kaupunginosan kadut ovat päällystämättömiä, eikä katuvalojakaan ole liiaksi. Myös vesi oli ollut poikki jo useita päiviä ja vettä jouduttiin hakemaan kaivolta pitkän matkan päästä. Talon ympärillä kuitenkin oli muuri ja sisätilat kuin missä tahansa varakkaan afrikkalaisen kotona. Kylpyhuoneita oli kokonaiset kolme kappaletta ja ilmastointikin toimi. Olot olivat siis oikein mukavat. Kyllä täällä hyvin pari yötä viettäisi.

Katunäkymä Ouagadougoun pohjoisesta lähiöstä.
Tampouyn katunäkymää.
Elämä rullaa tuttuun tapaan Ouagadougoun laitamilla.

Seuraavan päivän, 10. toukokuuta, ajelimme ristiin rastiin Ouagadougouta, sillä Seni oli kevättalvella kysäissyt, josko voisin kirjoittaa hänelle kutsukirjeen Schengen-viisumia varten. Kutsukirjeitä on kyselty eri puolilta Länsi-Afrikkaa aiemminkin, mutta olen toistaiseksi pitänyt rajat kiinni. En ole uskonut, että länsiafrikkalaisilla oikeasti olisi mahdollisuuksia saada viisumia Suomeen, enkä toisaalta haluaisi vaivoikseni ketään paluulennon käyttämättä jättänyttä paperitonta. Seni on kuitenkin poikkeus, johan sen hänen kolme kylpyhuonettaankin todistavat. Arvelin varakkuuden riittävän ja miehen pääsevän vierailemaan Euroopassa ensikertaa elämässään. Ja ennen kaikkea olin varma, että hän myös palaisi kotimaahansa matkan jälkeen. Hän kun ei ole ikinä puhunut Eurooppaan muuttamisesta, vaan Burkina Faso on aina ollut oikein hyvä maa asua, elää ja yrittää. Toistaiseksi hänen ulkomaanmatkansa ovat kulkeneet muihin Länsi-Afrikan maihin sekä Madagaskarille, Keski-Afrikan tasavaltaan ja kahdesti Dubaihin, kohteeseen, jonne varakas afrikkalaisväestö yleensä suuntaa lomillaan. Alun perin en ollut suunnitellut vieväni kutsukirjettä henkilökohtaisesti, mutta kun nurkille Nigeriaan ja Nigeriin kerran saavuin, ajattelin pistäytyä samalla myös Burkina Fasossa. Täältä olisi ainakin paremmat liikenneyhteydet takaisin Suomeen.

Länsi-Afrikassa kullekin asialle on oma maksullinen palvelunsa, niin myös viisumihakemuksen täyttämiselle. Minusta tuntuu, että vain harvoja asioita osataan tehdä omatoimisesti tai etsiä tietoa netistä ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi viisumia varten tarvittavat dokumentit kyllä pystyy selvittämään myös omatoimisesti. Mutta koska en viisumiprosessiin osallistuisi rahallisesti, asioimme toki viisumihakemustäyttöpalvelun pakeilla. Muun ajan metsästimme matkavakuutusta, tiliotetta, yrityksen kaupparekisteriotetta ja muita tuikitärkeitä dokumentteja, kuten auton omistuspapereita. Joitain dokumentteja oli lisäksi hyväksytettävä notaarilla, joka on mainio bisnes tässäkin osassa maailmaa. Seni esimerkiksi todistutti veljensä henkilökortin kopion aidoksi ilman, että velipoika oli edes mukana. Aidoksitodistaminen maksoi noin 40 euroa. Koko päivä meni erilaisissa virastoissa juoksemisessa, mutta asia kävi minulle oikein hyvin; olinhan Ouagadougoun jo nähnyt ja nyt näin sen uudelleen ja totesin, että tärkeät rakennukset ovat edelleen paikoillaan.

Illalla menimme Zebie-nimisen yökerhon terassille oluelle. Tunnelma Ouagadougoun keskustassa sijaitsevalla terassilla oli hyvä ja sitä nostatti suuri televisioruutu, joka näytti nigerialaisia, kamerunilaisia ja norsunluurannikkolaisia musiikkivideoita kovalla äänenvoimakkuudella. Videoissa pääosassa olivat naiset ja naisten rinnat ja takamus. Burkina Faso on 60-prosenttisesti muslimimaa, mutta ei lainkaan tiukkapipoinen sellainen. Myös jotkut muslimit juovat alkoholia, käyttävät shortseja, eivätkä nämä musiikkivideotkaan aiheuta pahennusta yhteiskunnassa. Ainakaan muutaman oluen jälkeen ja puolenyön aikoihin.

Ismo Fashion on vaatekauppa Ouagadougoussa.
No money, no swag.

Koitti torstai 11. toukokuuta, jolloin Senin oli määrä toimittaa viisumihakemuksensa Capago-nimiseen yritykseen, joka hoitaa Ouagadougoussa Ranskan ja Belgian viisumihakemukset. Seni asioisi Belgian viisumikeskuksen kanssa, sillä Belgialla on viisumiedustamissopimus Suomen kanssa eli Belgian Burkina Fason -suurlähetystö myöntäisi miehelle viisumin. Tai olisi myöntämättä. Belgia edustaa Suomen lisäksi täällä myös Alankomaita, Luxemburgia, Sveitsiä ja Unkaria. Sopimus oli Senin kannalta erinomainen ja sen ansiosta hän välttyi kalliilta reissulta Nigerian Abujaan, jossa Suomella on ainoa viisumeita myöntävä suurlähetystö koko Länsi-Afrikassa. Minäkin puin kauluspaidan ja farkut aamulla ja lähdin mukaan. Ajattelimme, että mahdollisuudet viisumin saamiseksi kasvaisivat, jos itse kutsujakin olisi paikalla haastattelutilanteessa. Myös Senin tyttöystävä päätti lähteä miehensä tueksi. Lopulta vain itse hakija pääsi Capagon tiloihin.

Erilaiset viisumikeskukset, kuten Capago täällä Ouagadougoussa tai VFS Global Abujassa, tietenkin helpottavat suurlähetystöjen työtaakkaa, mutta mahdollistavat kyseenalaisen rahastuksen viisumin varjolla. Itse viisumi maksaa 80 euroa, mutta siihen päälle tulee 25 euron palvelumaksu. Lisäksi Seni oli päättänyt käyttää 25 000 frangia (n. 38,1 euroa) ”platina-tason palveluun”, johon sisältyy ”korkean tason mukavuus”, ”ammattimainen tuki”, ”multimediaympäristö”, pidennetyt aukioloajat sekä kylmiä ja kuumia juomia naposteltavan kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti kuitenkin kahden tunnin jonotusta, sillä kaikilla muillakin platina-palvelun ostaneilla oli sama asiointiaika. ”Multimediaympäristöllä” oli tarkoitettu televisiota ja ”korkean tason mukavuudella” nahkaisia penkkejä. Viisumikeskusvierailun jälkeen vetäydyimme eräälle Ouagadougoun allasklubista. Minä harmittelin, kun uimahousuni olivat rinkassani ja rinkka Senin kotona. Joimme kylmiä juomia ja nautimme viimeisestä iltapäivästä Ouagadougoussa.

Illalla kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen tuli aika siirtyä Ouagadougoun lentoasemalle, josta minulla oli Royal Air Marocin lento Casablancan kautta Pariisiin. Royal Air Marocin lento AT544 Ouagadougousta Casablancaan nousi Burkina Fason öiselle taivaalle erikoisissa merkeissä, sillä koko matkustamo oli säkkipimeä, eivätkä edes hätäuloskäynnin tai penkkirivien yläpuolella olevat turvavyön merkkivalot palaneet. Toivoin, että blackout ei olisi levinnyt ohjaamoon asti. Pariisista lensin myöhemmin Air Francella Helsinkiin.

Monument des Héros Nationaux on edelleen pystyssä.
Tämä moskeija on vielä rakennusvaiheessa.

Seni sai Schengen-viisumin parissa päivässä ilman ainuttakaan lisätiedustelua tai lisädokumenttien toimitusta. Matkansa ajankohdaksi hän valitsi loka-marraskuun vaihteen, koska se on kauneinta ja valoisinta aikaa Suomessa. Helsinki ansaitsi yhden kokonaisen päivän, minkä jälkeen vierailimme Jyväskylässä, Oulussa, Hailuodossa, Rovaniemellä, Haaparannassa, saunassa ja hiihtoladulla. Lisää matkasta täällä.

12 Replies

  1. Eipä joka turisti pääse kuulemaan mitä kaikkea viisumianomukseen voi tarvita ja mitä lisäpalveluita voi rahalla saada, kun anomusta tehdään.

    Kiitos Ouagadougou nimen ääntämisohjeesta vaikka onneksi koulussa opetettin, että nimet voi aina ääntää suomenkielisen kirjoitusasun mukaisesti, jos ei tiedä oikeaa ääntämistapaa.

    1. Harvoin tosiaan Suomen viisumiin liittyvää byrokratiaa pääsee kokemaan näin lähietäisyydeltä. Hankala on prosessi, mutta on niitä hankalampiakin maita vielä. Kongon tasavaltakin vaati pitkän odotuksen ja melkoisen nivaskan turhaa todistelua varallisuudesta ynnä muusta!

      Ai on opetettu, että nimet voi lausua suomalaisittain! Tätäpä en muista itse oppineeni. Toisaalta kyllä minä Ouagadougoun aina lausun suomalaisittain, koska se kuulostaa niin paremmalta! ;D

  2. Ehkä vähän epäperinteistä, mutta suostuisikohan Seni siihen, että kirjoittaisit hänen matkastaan postauksen? Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miten burkinafasolainen, aiemmin Euroopassa käymätön mutta ilmeisen hyvin toimeentuleva turisti kokee Suomen (ja Ruotsin!). Kävikö hän Euroopan-matkallaan myös muualla? On mahtanut olla aikamoinen elämys.

    Myös Ouagadougouun näyttäisi pääsevän, kuinkas muutenkaan, Turkish Airlinesilla. Pohdin tässä parhaillaan, josko uskaltaisin vihdoin yrittää Asmaraa ensi vuoden Afrikka-kohteeksi. Viisumiasiat vaan mietityttää kovasti.

    1. Tuskin hän panisi pahakseen, eikä hän toisaalta liene tietoinenkaan tämän blogin olemassaolosta. Kävihän se mielessä, että jos hänen reissustaan postauksen tekisi… Kai se tuonne Burkina Faso -kategoriaan uppoaisi sekin postaus… Hän ei käynyt muualla, vain Suomessa ja Haaparannassa. Ensi kerralla sitten kuulemma myös Viroon pitää päästä. En kyllä käsitä, että mistä se sellaisen maan on saanut haraviinsa, kun en erityisesti Tallinnastakaan puhunut hänelle.

      Asmara olisi kova! Viisumin kanssa vain tuntuu olevan tuuripeliä, että saako sitä vai ei…

      1. Mukavaa, odotamme burkinafasolaisen turistin kokemuksia Suomesta. Erikoinen valinta kyllä hänellä – olisihan Suomesta voinut lentää sitten vaikka Pariisiin ennen paluuta kotimaahan, niin olisi nähnyt jotain muutakin kuin meidän pohjoisen maamme.

        Huomasin, että olet käynyt tänä vuonna Algeriassakin. Aiotko kirjoittaa siitä? Kävitkö Oranissa, piditkö siitä? Se on mun ehdoton suosikki, tekisi mieli palata sinne vielä kolmannen kerran.

        1. Kylläpä meikäläinen on syypää siihen, että miksi juuri Suomeen. Hän ei tunne muita Schengen-alueella asuvia, paitsi jonkun Pariisissa asuvan maanmiehensä, joka ei ole kuulemma ihan niin hyvä tuttu, että sen nurkkiin kehtaisi mennä. Aikoi hän tosin Pariisissakin käydä, mutta lentolippujen hinnat Pariisin kautta olivat liian kalliit hänen budjettiinsa. Siispä vain Suomi ja Haaparanta.

          Kyllä aikeissa olen Algeriastakin kirjoittaa. Oranissa en käynyt, mutta Djanetissa, Timimounissa, Ghardaiassa ja Algerissa.

  3. Sellaista piti vielä kysymäni, että miten kauan kestää matka autolla Tiébéléstä Ouagadougouun? Periaatteessa sellainen Oua-Tiébélé-Boungou-Oua kuulostaisi kohtuullisen vähävaivaiselta. Jos aamulla lähtisi pääkaupungista, niin tulisiko Tiébéléen sellaiseen aikaan, että ehtisi siellä nähdä ja kierrellä kaikessa rauhassa ennen pimeäntuloa? Sitten yöpyminen siellä, aamulla Boungouun ja sieltä sitten illaksi pääkaupunkiin. Google kertoo 180 km ja 3,5 h, mutta noihin ei nyt ole Afrikassa oikein luottaminen.

    1. Jos matkan taittaa omalla autolla, niin kolmesta neljään tuntia kestää Ouagadougousta Tiebeleen eli Googleen voi tässä tapauksessa luottaa. Julkisilla ei taida päivässä ehtiä.

      Suurin osa Tiebeleen eksyvistä turisteista käy siellä päiväseltään pääkaupungista ja kyllä luulen, että siinä ehtisi myös keramiikkakylässä ja kultakaivoksella piipahtaa ja silti ehtiä Ouagadougouhun yöksi. Tietty jos yöpyy Tiebelessä, niin sitten ei ainakaan tule kiire. Näkee vaikka sen huikean tanssi- ja lauluspektaakkelinkin.

      Meikäläinenhän taisi lähteä vasta aamukympiltä Ouagadougousta ja silti ehti saman päivän aikana käymään Ghanan rajalla Guelwongossa ja tutustumaan Tiebelen kylään rauhassa.

      1. Kuulostaisi pitkältä päiväretkeltä mutta juuri sopivalta yhden yön retkeltäkin. Tässä loppuu aika ja rahat kesken, kun olisi niin monia näkemisen arvoisia paikkoja maailmassa!

  4. Itsellenikin tuli sama mieleen kuin Danielille. Senin kokemuksista olisi tosiaan erittäin kiinnostava kuulla. Vaikka Dubaissa onkin aiemmin käynyt, niin Eurooppa on kuitenkin jotain muuta. Minkä pituista reissua hän muuten oli suunnittelemassa, ja onko tuo reissu jo toteutunut?

    1. No ehkä minun täytyy jonkinlainen postaus raapustaa! Kaksi viikkoa hän oli Suomessa ja poistui tuossa parisen viikkoa sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *