4.–6.7.2021
Aikoinaan satuin avaamaan television ja sieltä sattui tulemaan Anthony Bourdainin Paraguay-jakso vuodelta 2014. Jäin katsomaan jaksoa, kun ilmeisesti parempaakaan tekemistä ei ollut. Ohjelman aikana päätin, että Paraguay saa olla ensimmäinen maa Etelä-Amerikassa, jos ja kun sinne joskus matkustan. Sittemmin Afrikka sai kaiken mielenkiintoni, enkä ikinä tosissani edes miettinyt Etelä-Amerikkaa matkakohteena. Sinne on jo niin ikävä aikaerokin. Kunnes tuli koronaviruspandemia ja lopulta myös vuoden 2021 kesäloma. Kaikkien mielenkiintoisten afrikkalaisten maiden rajat olivat edelleen joko kiinni tai ne vaativat karanteenia. Lisäksi olin vieraillut toukokuussa 2021 Komoreilla ja halusin kokea jotain täysin toisenlaista. Jotain ei-afrikkalaista ja ei-muslimikulttuuria. Paraguay oli poltellut mielessä jo pitkin kevättä jonkinlaisena varavaihtoehtona. Maa oli poistanut karanteenivaatimuksen jo marraskuussa 2020, minkä vuoksi matkan suunnittelu sinne oli mielestäni turvallista. Jos maa pitäytyy samoissa maahantulovaatimuksissa riittävän pitkään, ei se enää ehkä lähde niitä kiristämään. Poukkoilevan koronapolitiikan Suomi on täysi vastakohta, enkä ole suositellut kenellekään ulkomaalaiselle edes harkitsevan Suomeen tuloa ennen kuin maailmassa on nolla aktiivista koronavirustapausta.
Yhteydet Paraguayhin ovat kohtuulliset, sillä espanjalainen halpalentoyhtiö Air Europa lentää maan pääkaupunkiin Asuncióniin suoraan Madridista muutaman kerran viikossa. Ostin menopaluulennot Madridista Asuncióniin hintaan 524,21 euroa heidän osittain englanninkielisiltä kotisivuiltaan. Yritin useaan kertaan rekisteröitymistä sivustolle, mutta sivusto herjasi jotain espanjaksi. Kävi ilmi, että valitsemani salasana oli liian pitkä. Kerrankin näin päin. Myöhemmin Air Europa lähetti minulle sähköposteja saksaksi ja espanjaksi, mutta ei mitään englanniksi. Saksan kieli ehkä selittyy sillä, että Air Europan kotisaari Mallorca on käytännössä kai osa Saksaa. Lento Helsingistä Madridiin oli ostettava erikseen, sillä siten saattoi säästää jopa 800 euroa. Ostin KLM:n lennot, sillä se vaikutti turvallisimmalta valinnalta. Finnairin ja Lufthansan yhteydet olivat poissuljettuja koronatestivaatimuksen takia, mikä lähinnä koski paluulentoa kohdallani. Ei minua kiinnostaisi hankkia paluumatkaa varten mitään testejä Madridista, jossa aioin olla kaksi yötä paluumatkan yhteydessä. Nyt onneksi Finnair on tullut järkiinsä, eikä enää vaadi testejä Suomen suuntaan.
Paraguay vaati heinäkuun 2021 alussa enintään 72 tuntia ennen lentoa tehtyä negatiivista koronatestitodistusta, koronatestien ja koronahoidon korvaavaa matkavakuutusta sekä netissä täytettävää terveyslomaketta, jonka saattoi tehdä aikaisintaan 24 tuntia ja viimeistään 30 minuuttia ennen lennon lähtöä. Lomakkeessa kysytään perinteiset kysymykset mahdollisista koronaviruksen oireista ja mahdollisesta koronarokotteesta, mutta sen lisäksi on katsottu aiheelliseksi tiedustella myös, onko matkalaista rokotettu esimerkiksi hinkuyskää, aivokalvontulehdusta tai tuhkarokkoa vastaan. Rokotetodistusten ja koronatestitodistuksen lataaminen palveluun onnistui toisella yrittämällä ja lopulta minulla oli qr-koodi, jonka Paraguay vaatii maahantulevilta. Paraguay on melkeinpä naimisissa Brasilian kanssa ainakin taloudellisesti, mutta siltikin ainoastaan Brasiliasta tuleville langetettiin karanteeni (tuskin näin oikeasti tapahtui) Paraguayhin saavuttaessa. Siksipä en ollut valinnut São Paolon kautta kulkevaa lentoa itselleni, vaikka koneenvaihto tuolla olisikin lopulta ollut mahdollista ilman karanteeneja.
Tätä kirjoitettaessa on elokuu 2021 ja Paraguay palautti karanteenivaatimuksen kaikille maahantulijoille 21. heinäkuuta lähtien deltamuunnoksen pelon takia ja hotellissa tai kotona vietettävän karanteenin viidentenä päivänä on edessä pakkotesti. Sen ollessa negatiivinen, karanteeni päättyy. Toisin sanoen Paraguayhin ei ole enää järkeä lähteä.
Sunnuntai-iltana 4. heinäkuuta lensin Norwegianilla Oulusta Helsinkiin, kun tuo yhtiö oli jälleen lentonsa aloittanut. Seuraavana aamuna lensin KLM:llä Amsterdamin kautta Madridiin, missä sain boarding passin Asunciónin-lennolleni Air Europan transfer-tiskiltä. Muuten Madridin lentoasemasta jäi kovin hapan maku. Kenttähän on täysi vitsi: avoimia ravintoloita on vain yksi terminaalia kohden ja lähes kaikki kaupat oli suljettu. Tässä takana täytyy olla jokin laki, sillä asiakkaita olisi kyllä riittänyt. Nyt ihmiset asioivat automaateilla. En viitsinyt lähteä hikoilemaan Madridin helteisiin, vaan päätin odotella 11 tuntia kentällä. Etelämaalaisten läheisyydenkaipuu vain on täysin naurettavaa: on muka jokin pandemia, mutta silti puolityhjässä terminaalissa on pakko tulla viereen istumaan ja sitten ottaa äänekäs videopuhelu kotiin Santo Domingoon, tapailla jotain laulua aikansa kuluksi taikka mässyttää siitä ainoasta ravintolasta ostettua patonkia siinä vieressä. Lopulta kävelin terminaalin perimmäiseen nurkkaan, jonne kukaan ei jaksaisi kävellä ja siellä sain istuskella rauhassa ilman maskia. Vaikka tykkään kovasti lentoasemista, niin Madridia tulen jatkossa karttamaan.
Asunciónin-lennon lisäksi Air Europalla oli samoihin aikoihin lähtemässä lento myös Perun Limaan ja Bolivian Santa Cruziin. Paljon intiaaninnäköistä kansaa oli siis kentällä ja sitä tuli paljon myös omalle lennolleni. Kukaan ei ollut tahtonut nähdä koronatestini tulosta saati sitä qr-koodia missään vaiheessa Madridin kentällä. Air Europan lento UX 23 Asuncióniin lennettiin Boeing 787-9 Dreamliner -laajarunkokoneella ja koneeseen tuli ikävän paljon ihmisiä, eikä kukaan tainnut saada kokonaista riviä itselleen. Halpalentoyhtiön tapaan Air Europa arpoo istumapaikat sattumanvaraisesti ja jos tahtoo ikkunapaikalle, on siitä maksettava reilut parikymppiä. Istumapaikan vaihtaminen on kiellettyä ”turvallisuussyistä”. Sen sijaan vessaan kyllä voi mennä ilman turvallisuuden vaarantumista, vaikka sekin vaatii omalta istumapaikalta poistumista. Mannertenvälisillä lennoilla yhtiö sentään tarjoilee illallisen ja vesipullon. Muu juomapuoli on maksullista ja niin on myös ennen laskeutumista suoritettu kahvi- ja teetarjoilu. Aamupalaa ei tarjoiltu myöskään, vaikka kyseessä on 11 tunnin lento. Suosittelen ottamaan omat eväät mukaan.
Lento lähti maanantaina kello 23.45 ja laskeutui Asuncióniin aikataulussa tiistaina kello 5.15. Espanja on Paraguayta kuusi tuntia edellä ja Suomi siis seitsemän tuntia. Asunciónin Silvio Pettirossin kansainvälisen lentoaseman häslinki oli omaa luokkaansa, missä periaatteessa kai oli oma jono oman maan kansalaisille ja ulkomaalaisille. Paraguayn passi on sininen, joten menin pienen arpomisen jälkeen siihen toiseen jonoon, jossa oli ainakin Espanjan passilla matkassa olevia. Ennen jonoon asettumista oli vain pestävä kädet! Käsienpesuautomaattien edessä oli paavi Johannes Paavali II:n kunniaseinä. Tämä paavi vieraili Paraguayssa vuonna 1988, mutta vierailua sopii edelleen muistella. Kunniaseinän vieressä oli viisumikoppi, sillä muutaman maan kansalaisille Paraguay antaa viisumin saavuttaessa maahan, joka on maksettava tietyn vuotisilla ja täysin ehjillä dollariseteleillä. Yhdysvaltain kansalaisille viisumi on kallein: 160 dollaria. Paraguay rankaisee myös Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kansalaisia järjettömillä viisumimaksuilla. Onneksi EU-kansalaiset pääsevät maahan ilman viisumia!
Jonon mutkiteltua Paraguayn terveystätien tiskille saakka, oli tämä ”terveystarkastus” läpihuutojuttu. Koronatestitodistusta vilkaistiin sekunnin verran, eikä tulostamieni matkavakuutuksen ehtoihin haluttu perehtyä lainkaan. ”Welcome to Paraguay!”, sanoi terveystiski. Passintarkastus oli mutkikkaampi prosessi, sillä tiskin takana ollut rouva Olmedo ei osannut englantia, enkä minä espanjaa. Hän tahtoi tietää ammattini, osoitteeni Paraguayssa, koska lähtisin pois sekä sen, millä asialla olin tulossa. Hän lätkäisi leiman passiin ja sotki siihen jotain tekstiä, josta en saanut selvää. Vasta maasta poistuttaessa sain tietää, että olin saanut ainoastaan 15 päivän leiman, vaikka olin nimenomaan näyttänyt lentolippuani, josta kävi ilmi, että viipyisin pidempään. Rahanvaihtoa ei ikinä kannattaisi tehdä lentoasemalla, mutta jostainhan on saatava paikallista valuuttaa. Ja sitä ei Euroopasta saa, ei ainakaan Suomen Forexista. Vaihdoin 100 euroa Paraguayn valuuttaan ja sain 765 000 guarania. Oikean kurssin mukaan heinäkuussa 2021 yhdellä eurolla sai noin 7 900 guarania. Parhaan kurssin saa kadulta, eikä siellä kysellä passeja ja oteta kopioita saapumisleimoista ynnä muuta tarpeetonta haastattelua. Virallinen rahanvaihto vie siis aina vähintään kymmenen minuuttia, kun tiskin takana oleva henkilö kopioi koko passin järjestelmiinsä. Lentoaseman kolme kahden eri pankin automaattia eivät toimineet ainakaan Osuuspankin Visalla, joten euroja tai dollareita on hyvä olla mukana. Mastercardia en testannut.
Silvio Pettirossin lentoasemalla taksikuskiksi haluavat hyökkäävät heti kimppuun. Alun perin aioin ottaa linja-auton, mutta sellaista ei kuulunut, joten otin virallisen taksin. Lentoaseman taksitoimintaa pyörittää Cooperativa Mburuvicha -niminen pulju, jolla on virallinen hinnasto ja heiltä saa kuitin matkasta jo ennen taksiin astumista. Matka Asunciónin keskustaan maksoi 120 000 guarania (n. 15,19 euroa), mutta toiseen suuntaan hinta mittaritaksilla on vain puolet tästä. Taksikuski kruisaili vanhalla Corollallaan ilman maskia ja samalla puhelintaan selaillen. Olin saapunut Etelä-Amerikan Afrikkaan, sillä kaikki ympäröivä moottoripyörien ja mopojen suuresta määrästä, huonokuntoisiin busseihin ja autoihin sekä rakennuskanta muistuttivat kovasti jotain Saharan eteläpuolisen Afrikan pääkaupunkia. Olin saapunut rutiköyhään kehitysmaahan, se oli päivän selvää. Vain ihmisten ihonväri oli erilainen. Tykästyin Paraguayhin siis kovasti jo matkalla hotelliini.
Asunciónissa on poikkeuksellisen paljon luksushotelleja, vaikkei seitsemän miljoonan asukkaan valtion syrjäisessä pääkaupungissa oikeastaan olisi sellaisille tarvetta. Ei täällä käy niin paljon liikematkailijoita, eikä täällä järjestetä isoja konferensseja jatkuvasti. Bradtin uusin Paraguay-opaskirja vihjaa taustalla olevan rahanpesua. Nämä hotellit ovat vieläpä naurettavan edullisia, sillä ollaanhan lisäksi eräässä maailman halvimmassa pääkaupungissa. Olin varannut yhden yön kaupungin parhaalta paikalta, historiallisesta Hotel Guaranista hintaan 333 498 guarania (42,50 euroa). Ennen hotelliin menoa minun oli pestävä kädet, kuten kaikkiin Asunciónin palveluihin mentäessä. Sisällä vastaanottovirkailija mittasi minulta kuumeen kiinalaisella kuumepyssyllä ranteestani. Hotel Guarani on alun perin rakennettu vuonna 1961 ja käsittää 13 kerrosta. Pytinki on kieltämättä arkkitehtonisesti erikoinen, minkä vuoksi se on suojeltu tai jotain. Kristallikruunu siellä joka tapauksessa on aulassa ja marmorilattiat. Oma huoneeni ei ehkä ollut ihan neljän tähden veroinen, mutta erinomainen siitä huolimatta. Kello yhdeksältä astelin hotellin aamupalabuffettiin, sillä onhan sitä aamupala kuitenkin syötävä. Varsinkin kun Suomessa kello oli jo neljä iltapäivällä. Erinomainen buffetti maksoi vain 50 000 guarania (n. 6,3 euroa).
Mukava ryhtyä seuraamaan, miten Paraguayn reissusi sujui. Latinosäätämistä ainakin tuli aimo annos heti alkuun! Mutta minusta tuo kurssi lentoasemalla oli oikeastaan aika hyvä, ei kai tuo ole kuin 3 % ero keskikurssiin nähden. Voisin kuvitella, että Forex nappaisi itselleen lähemmäs 20 %, jos niillä guaraneja olisi.
Guarani tuntuu kelpaavan paitsi valuutan, myös hotellin nimeksi, ja mikäs se on osuvampaa, jos tarkoitus on pestä rahaa siellä! Oliko niin, että vuoden 1961 jälkeen ei ollut mitään kunnostettu ja remontoitu? Mä asuin Santiago de Chilessä joskus vähän vastaavanlaisessa paikassa, silläkin oli omasta mielestään viisi tähteä, ja ehkä joskus 70-luvulla se oli ollut ihan sen arvoinenkin. Mutta edullinen valinta se oli, ja sittenkin ne puitteet ovat paremmat kuin vähän modernimmassa kolmen tähden hotellissa.
Espanjan taidoista olisi kyllä hyötyä ja etua tuolla, mutta mielenkiintoista nähdä, miten reissu on sujunut ilman sitä. Olen mäkin pärjännyt frankofonisessa Afrikassa osaamatta lainkaan ranskaa!
Olet oikeassa tuosta kurssista. Se vain tuntuu suurelta erolta, kun raha on niin arvotonta!
Guarani on lisäksi maan toinen virallinen kieli ja intiaaniheimo. 😀 Hotel Guarani ainakin väittää, että se olisi täysin rempattu ja ainakin osittain varmaan pitää paikkansa. Paljonhan siinä olisi vielä tekemistä, että päästäisiin oikeasti ”luksushotelliksi”. Aloittaa voisi vaikkapa korjaamalla kaksi toimimatonta hissiä, kun yksi hissi yli 10-kerroksisessa talossa on vähän liian vähän.
Espanjaa olisi hyvä osata juu, ja kertyihän sitä tuossa matkan varrella päähän, että lopulta sai jo jutun juonesta kiinni yleensä. Espanjahan on kuitenkin maailman helpoin kieli ja kirjoitettua tekstiä ymmärtää, vaikkei sitä ikinä olisi opiskellutkaan. 😀 Osaatko sä epsanjaa?
Kätevää sanojen säästämistä, kun yksi sana käy kaikkeen!
Kyllä mä osaan espanjaa, joo, tosin osaisin sitä ihan kunnolla, jos olisin käyttänyt lukion espanjantunnit vähän tehokkaammin hyödykseni. Mutta jäi sieltä käteen sellainen kyökkiespanja, jolla ei mitään syvällisiä keskusteluja käydä, mutta pärjään oikein hyvin turistisissa tilanteissa. Ja sain La Pazissa luettua Eminemin haastattelunkin, kun hotellin aamiaismamma sellaisen toi mulle luettavaksi kauan sitten. Se oli kyllä sellainen sydämellinen täti, että jäi mieleen. Tuputti ruokaa hirveitä määriä, ja koka-teetä (josta ei päihtynyt ollenkaan, mutta se kuulemma auttoi sopeutumisessa korkeaan ilmanalaan).
Sulla on paremmin asiat siis, kun tulit valinneeksi espanjan. Itse valitsin saksan, vaikka jälkeenpäin olen miettinyt, että ehdottomasti olisi kuulunut valita ranska.
Kyllä aamiaismummo tietää, mitä eurooppalainen turisti tahtoo lukea aamupalan yhteydessä: Eminemin haastattelun! Mitenköhän tuo kokatee. Olikohan siitä oikeasti jotain apua, huomasiko sellaista?
Osaanhan mä toki saksaakin, se alkoi jo yläasteella. Ranska vaan on jäänyt välistä, ja välillä toivoo, että osaisi sitä enemmän kuin kymmenen sanaa. Mutta on tässä ilmankin pärjätty.
Kokatee on varmaan vähän kuin koronarajoitukset: Mun kuuluu vastata, että ilman joka-aamuista suhteellisen pahanmakuista kokateekupposta koko matka olisi mennyt aivan pilalle ja korkeaan ilmanalaan ei olisi mitenkään tottunut, henkihieverissä olisin ollut. Mutta oikeasti mulla ei ole aavistustakaan, koska en ole koskaan käynyt La Pazissa niin, että en olisi juonut tuota kokateetä joka aamu.
Kyllä siellä hengästyi tavallista helpommin ja oli ehkä vähän sellainen voipunut olo. En mä oikeasti usko, että tuo juoma vaikutti tuon taivaallista siihen, mutta mistäs sitä tosiaan tietää…
Ai saksakin hallussa! Mutta joo, kylläpä sitä kielitaidottomanakin maailmalla on pärjäilty.
Loistava vertaus, itsekin olen vähän epäileväinen tällaisia ikiaikaisia intiaanirohtoja kohtaan 😀
Kiitos! Vaihteeksi aitoja reissutunnelmia pitkine lentoineen ja säätämisineen! Kaikki matkablogit ovat täynnä täsmälleen samoja Suomi-kohteita tai erilaisia remontti-, ruuanlaitto-, käsityö puutarhanhoito jne. vinkkejä, jotka eivät edes etäisesti liity matkustamiseen. Mielessä on käynyt jopa pitäisikö jotain kautta tukea bloggaajia matkojen toteuttamisessa ja lisäkustannukssa, jotta saisi uutta sisältöä. Itse olen vastoin ohjeita matkustellut korona-aikanakin ja muualla meno jo monelta osin normalisoitunut. Nythän on jopa erinomainen aika matkustaa, kun pahimmat turistiruuhkat vielä puuttuu. Itselleni matkojen suunnitelu ja haaveilu on osa kokemusta, mutta nyt useat matkailuaiheiset sivustot on jo ajettu kokonaan alas. Kerran alasajettuja sivustoja tuskin myöhemminkään heretellään tai kaikonneita seuraajia houkutella takaisin.
Kiitos itsellesi kommentista, niitä on aina mukava saada! Olen tehnyt ihan saman huomion, että eipä suomalaiset matkabloggaajat pahemmin ole (ulkomaan)matkailleet viime aikoina. Tai jos ovat, ovat he olleet asiasta hiljaa, koskapa matkustaminenhan on suurin mahdollinen synti näinä aikoina. Suomalaisten suuri enemmistö taitaa valitettavasti odottaa THL:ltä ja Krista Kiurulta erillistä lupaa matkustaa…
Minäkin olen pyrkinyt reissaamaan aina kun mahdollista, sillä sitä ei tiedä, mitä tulevana talvena tapahtuu taas, kun flunssakaudet ja uudet koronamuunnokset saadaan polkaistua kunnolla käyntiin. Laittavatko maat taas rajojaan kiinni rokotteista huolimatta. Missä olet itse käynyt?
Kurjintahan on se, että nyt meillä on taas ”lupa” matkustaa, ainakin EU:n alueella (=noudata erityistä varovaisuutta), mutta siitä huolimatta tilanne on se, että Aurinkomatkatkin myy äkkilähtöjä luokkaa 195€/viikko, sisältäen hotellin ja lennot, eli tyhjää näyttää olevan. Eli matkailu on pannassa yhä edelleen, vaikkei virallisesti edes ole.
No, suositukset on suosituksia. Ihan kiva, että ne ovat olemassa, mutta en minä silti tilaa uunilahnaa ravintolassa, vaikka tarjoilija kuinka suosittelisi…
Juuri näin! Jonkun pitäisi selkeästi sanoa, että nyt saa lähteä ulkomaille. Tiedän, että sitä ei tulla kuulemaan, sillä Suomessa on ”terveysturvallisempaa”, rahojen pitää jäädä Suomeen ja itselleen on kiva valehdella, että kotimaassa matkailu on sama kuin ulkomailla matkailu.
Enpä ollut äkkilähtöjen hintoja seuraillut, mutta noilla hinnoilla matkatoimistot taitavat pian taas lopetella noita matkojaan. :/
Valtioneuvoston tiedotustilaisuus, jossa Kiuru esittelee STM:n ja THL:n virallisen ”nyt on oikea aika matkustaa ulkomaille” suosituksen. 😀
Useampi kuukausi on korona-aikanakin vierähtänyt ulkomailla ja useita matkoja mm. eri puolille Eurooppaa ja Lähi-Itää. Tosin välillä tuntuu, että matkustaminen helpottaa heti, kun pääsee Euroopan ulkopuolelle. Parhaiten on jäänyt mieleen täysin kielletty ja tarpeeton Venetsian matka, johon idea lähti työkaverin varomattomasta kommentista, kuinka siellä nyt varmaan iloitaan, kun turistit ovat poisssa. Ahaa-elämyksen kokeneena heti lentoja varaamaan ja tosiaan reilu vuosi sitten alkukesästä Venetsiassa oli sekä erittäin edullista että hiljaista. Kokemus oli aivan eri kuin muutama vuosi sitten, kun olin jollain päiväretkellä jonottelemassa. Afrikan matka valitettavasti peruuntui ja nyt olen vähän epätietoinen mikä Etiopian tilanne on, voiko AA:n kautta lentää kuten aiemmin vai onko tilanne maassa laajemminkin epävakaa.
Työpaikan uusin linjaus on, että etätöissä on oltava, mutta etätyöt on tehtävä Suomessa. Noita kuukauden irtiottoja johonkin maahan on nyt paljon haastavampi tehdä, joten siksikin on mukava lukea muiden reissuista sekä haastaa ja tukea bloggaajia matkustamaan.
Tuollaisen tiedostustilaisuuden se vaatii, valitettavasti! 😀
No niin, hienoa, että olet oleillut ulkomailla korona-aikana! Minulla on ihan samanlainen kuva siitä, että Euroopan ulkopuolella helpottaa heti ja siksipä en ole Eurooppaan tähyillytkään enää. Mitä nyt Virossa kävin ennen näitä heidän koronapassipakkojaan.
Etiopiaa en ole juuri seuraillut oma-aloitteisesti, mutta Tigrayssa ne taitaa edelleen kähinöidä. Mutta eiköhän Etiopia pidä kruununjalokivensä eli Ethiopian Airlinesin viimeiseen asti normaalissa toiminnassa. Itse ostaisin heiltä lennon milloin tahansa.
Tilanne vaihtelee Euroopassakim aikaa lailla. Mitä idemmäksi mennään sitä rennompi on meno. Kesällä olin kaksi viikkoa Ukrainassa ja kolme viikkoa sitten Puolassa viikonlopun. Ensi perjantaina taas viikonlopuksi Puolaan Saksan ahdistavalta menosta. Saksassa ei tee edes mieli mennä hotelliin kun pitää olla vähintään testattu, mutta mieluummin rokotettu.. Jos on samassa hotellissa enemmän kuin 48 h ja ei ole rokotettu niin sitten uusi testi kehiin.
Joo, näinhän se menee. Itä-Euroopassa ollaan päästy paremmin yli tästä sekoilusta. Puola ei onneksi ole ottanut koronapassia käyttöön, vaikka sellaisesta sielläkin on käyty keskustelua. Ei tule kuitenkaan kuulemma tapahtumaan. Eivät ole vielä unohtaneet aikaa, jolloin vapautta ei ollut. Ja jos hallitus saisi passin runnottua läpi, nousisi maahan sen jälkeen baareja koronapassittomia varten ja se olisi liian hyvä bisnes. Näin mulle raportoi puolalainen.
Saksa se siis vaikuttaa uivan edelleen todella syvällä koronasuossa ja samaa haluttaisiin välttämättä tänne Suomeenkin…
Valitettavasti joo, Hampurissa, jossa asumme, monet ravintolat ja kahvilat saavat avata ovensa täydellä kapasiteetilla, jos päästävät sisään vain rokotettu. Muussa tapauksessa kapasiteettiä pitää rajoittaa.
Jos ei ole rokotettu ja sattuu syyttä jäämään karanteeniin, niin kyseiseltä ajalta ei saa enää sairausajan palkkaa. Propaganda on täällä aikamoista ja Suomessa tulee jatkossa käymään samoin. Tämän takia uskoisin, että Paraguay tulee olemaan vielä vuosia ns villi länsi koronapassien suuntaan. Saksasta on jo aikamoinen kiinnostus ihmisillä muuttaa Paraguayhin, nimenomaan niillä, jotka tässä maassa maksavat vielä parhaiten veroja eli 40-50 vuotiaat. Itäeurooppa voisi olla myös vaihtoehto, mutta pelkään että EU vielä painostaa Puolaa ja muita entisiä itäblokin maita…
Olet ihan oikeassa, Suomi tulee seuraamaan Saksan perässä. Nyt täällä vain hetken annetaan kansalaisille siimaa, kunnes taas rajoitetaan. Paraguayssa on taatusti helpompaa hengittää, ainakin Asunciónin ulkopuolella. Koronapassia ei sinne tosiaan kyllä tulla saamaan ihan vähään aikaan, kun ei ihmisiä saada edes piikille. 😀
Jännä juttu tuo saksalaisten Paraguay-innostus, kun ei maa ole mikään kovin kehittynytkään edes! Toisaalta helppoahan se on lähteä, kun maassa on jo valmiiksi suuri saksalaisväestö ja paraguaylaiset suhtautuvat positiivisesti saksalaisiin.