26.10.2016

Tietenkin Mestiassakin riittää katseltavaa, mutta sieltä on mukava tehdä myös lyhyitä retkiä lähiseudulle. Siihen tarvitaan omat jalat, polkupyörä, taksi tai vaikkapa mönkijä. Hotel Svaneti Mestian pääkadun varrella vuokraa mönkijöitä huimaan hintaan: hinta yhdelle tunnille on 50 laria (noin 19,6 euroa). Ja se on alennettu hinta kuulemma. Maastopyöriä vuokrataan niin ikään pääkadun varrella olevassa talossa. Talon portissa on näyttävä plakaatti kertomassa asiasta, joten paikka on helppo löytää. Tuntihinta on kymmenen laria (noin 3,9 euroa).

Maastopyörällähän sitten pääsee kaikkialle, jos vain jaksaa polkea ja muistaa, että ollaan Kaukasusvuoristossa. Lähdimme polkemaan kohti länttä ja päätien varressa olevia seuraavia kyliä.

Maisemaa Lenjeristä.
Lashtkhverissäkin törmää useisiin keskiaikaisiin puolustustorneihin.
Lashtkhverin pääkatu.
Sortunut puolustustorni Lashtkhverissä.

Ensimmäinen kyläyhteisö länteen päin on nimeltään Lenjeri ja siihen kuuluu useita pienempiä kyliä, kuten Lashtkhveri. Sinne päätimme poiketa, koska tiellä oli kahteen kirkkoon osoittava kyltti. Poljimme kylätietä pitkin eteenpäin ja maisema muuttui huomattavasti, mitä syvemmälle kylään pääsimme. Tie oli kurainen ja kuoppainen. Koirat haukkuivat talojen pihoissa ja ne koirat, jotka pääsivät tielle, olivat vain uteliaita. Lehmiäkin tietenkin oli, kuten Svanetiassa kaikkialla.

Mestian ydinkeskusta ei voisi poiketa juuri enempää Lashtkhverista, sillä täällä elellään kuin sata vuotta sitten Suomessa. Ehkä joudutaan menemään ajassa pidemmällekin. Lopulta emme löytäneet mitään kirkkoja, sillä opasteita ei ollut kuin se yksi ainoa päätien varressa. Olimme kai kääntyneet väärälle tielle jossain vaiheessa. Sen sijaan tie loppui kauniin kanjonin ääreen ja kanjonin pohjalla virtaa Mestian suunnasta tuleva Mulkhrajoki.

Mulkhrajoki Lashtkhverin takana. Kuva otettu kohti länttä.
Georgialaisetkin käyttävät vanhoja kuorma-autoja.
Vierailu Lashtkhverissa on vierailu sadan vuoden taakse.

Muualle emme sitten ehtineetkään, sillä pyörän lukkoa ei enää saanutkaan auki ja satuimme olemaan paikassa, jossa ei vahingossakaan olisi ketään auttamassa. Onneksi repussa sattui olemaan kynsisakset, joiden metalliosilla saimme vaijerilukon murrettua. Seuraavaksi olisimme varmasti ryhtyneet murtamaan lukkoa kivillä hakkaamalla! Murtohommissa tuhraantui aikaa ja vähitellen alkoi olla hämärää. Oli kiirehdittävä takaisin Mestiaan.

Mestian hautausmaa.

Paluumatkalla kävimme vielä paikallisella hautausmaalla, jossa kaksi lehmää oli syömässä haudoilta kukkia. Tietenkään eläimet eivät tykänneet tunkeilijoista, vaan lähtivät pakoon lähestyttäessä.

2 Replies

  1. No kyllä on taas löytyny ihan sun näköinen kohde 😉 paljonko tuolla on yhteensä asukkaita? Ei näytä mitenkään kovin eläväiseltä kylältä…

    1. Muutamia kymmeniä ehkä asuu. Aika hiljaista oli kieltämättä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *