25.8.2017
Eteläisen Kazakstanin suurimpiin kaupunkeihin lukeutuva vehreä Taraz oli jo edellispäivänä vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta. Nähtävää riittäisi helposti koko päiväksikin. Ensin oli vain saatava rahaa, jota sitten voisi kylvää ympäri kaupunkia. Päivästä tulisi lämmin, se oli selvää, kun kävelimme vahvan neuvostohenkiseltä Taraz-hotelliltamme kohti kaupungin keskustaa. Vaikka oikeastaanhan Hotel Tarazkin sijaitsee keskustassa. Puistoalueen reunustama Suleymanov-bulevardi on eräs kaupungin pääkaduista, jonka varrella sijaitsee useita ravintoloita, hallintorakennuksia sekä pari pankkia. Eurot vaihtuivat ATF-pankissa nopeasti ja seuraavaksi hyppäsimme pääkatu Tole Bille, joka on kaksikaistainen kumpaankin suuntaan, eikä suojateitä ole liiaksi asti.
Tole Bin ja Abay-kadun risteyksessä on hulppeiden vaaleanpunaisten hallintorakennusten reunustama leveä Tarazin keskusaukio, Dostyk alangy. Ja aukion laidalla on Tarazin alueen historiaa laajalti esittelevä museo, johon pääsylippu kustansi 250 tengeä (noin 0,6 euroa). Kuvaus oli toki kielletty. Museo on kokonaan kunnostettu vuonna 2002 juhlittua kaupungin 2000-vuotisjuhlaa varten. Tietenkin museo oli laadukkaampi kuin vaikkapa Atyraussa näkemämme ja kokemamme museo. Tarazin museossa on esillä balbal-nimellä tunnettuja kivitoteemeja, joita on tällä seudulla muinaisten turkkilaisten paimentolaisheimojen jälkeensäjättäminä. Kuulemma ovat 500-800-luvuilta jKr. ja esittävät senaikaisten sotureiden kasvoja. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet pääsevämme näkemään toteemeja vielä luonnossakin myöhemmin samana päivänä.
Museovierailun jälkeen kävelimme muutaman sata metriä Tole Bi -katua itäänpäin. Siellä on ehkäpä kaupunkialueen merkittävin nähtävyys: kahden mausoleumin ja yhden moskeijan muodostama kokonaisuus. Paikka on muslimeille pyhä ja naisten on peitettävä hiuksensa alueella vieraillessaan. Huiveja saa alueen porteilta, eikä pääsymaksua ole lainkaan. Ei edes, vaikka tulisi ”kaukaa ulkomailta”. Moskeija, ja ilmeisesti myös mausoleumit, ovat rekonstruktioita. Moskeija oli alun perin 800-1100-luvuilta jKr. Moskeijan jälkeen seuraavana vuorossa on pikkuinen Dauitbekin mausoleumi, alun perin 1200-luvulta. Viimeisenä on Karakhanin mausoleumi, alun perin 1100-luvulta. Kummassakin mausoleumissa on valkoisella liinalla peitelty sarkofagi, mutta se, että onko arkussa joku, jäi epäselväksi. Samoin se, että ovatko mausoleumit oikeastaan uudelleenrakennettuja. Ainakin ne on kunnostettu viimeisen päälle.
Lounasrullakebabin jälkeen päätimme etsiä taksin ja yrittää päästä katsomaan kaksi muuta mausoleumia läheiseen Aisha Bibin kylään. Taksin löytäminen Kazakstanissa vain on, kuten todettua, hankalaa. Kimppatakseja kyllä on saatavilla, sen kuin vain seisoo kadun varressa. Oman taksin saaminen on monesti liki mahdotonta, varsinkin jos on eurooppalainen turisti, joka ei osaa erottaa takseja katukuvasta. Mitään merkintöjä kun niissä ei yleensä ole. Lopulta löysimme parkissa Tole Bi -kadun varressa olleen taksikuskin. Mies kuului sinisine silmineen alueen venäläisvähemmistöön. Kuljettaja taisi olla tauolla, mutta ilomielin suostui lähtemään hieman pidemmälle keikalle 15 kilometrin päähän naapurikylään. Mies innostui turisteista ja kertoili matkan varrelle osuvista paikoista. Kaupungissa on nähtävästi myös merkittävä lentoasema.
Aisha Bibi on kylä, tai oikeastaan ehkä pikkukaupunki, jonka merkittävimmät nähtävyydet ovat 1000- tai 1100-luvulla jKr. rakennetut hautamausoleumit. Mausoleumien takana on paikallinen rakkaustarina, jossa paikallisen uskonoppineen Khakim-Atan nuori tytär Aisha oli rakastunut Tarazin emiiri Karakhaniin. Khakim-Ata ei hyväksynyt parin rakkautta, eikä sallinut heidän avioitua. Kuitenkin Aisha yhdessä seuralaisensa Babazhi Katunin kanssa lähti salaa Taraziin avioituakseen Karakhanin kanssa. Matkalla naiset päättivät kylpeä joella, mutta yhden tarinan mukaan käärme puri Aishaa tämän noustessa joesta pukeutuakseen. Babazhi Katun kiirehti kertomaan tapahtuneesta emiiri Karakhanille, joka saapui paikalle hieman ennen kuin Aisha kuoli myrkkyyn. Toisen tarinan mukaan Karakhan myöhästyi. Joka tapauksessa Karakhan rakennutti tapahtumapaikalle kaksi mausoleumia, jotka ovat seisseet sijoillaan alusta asti. Nyt Aisha Bibin ja Babazhi Katunin mausoleumit tuntuvat olevan suosittuja nähtävyyksiä, sillä samaan aikaan paikalla oli myös linja-autolastillinen kazakkeja. Jotenkin heidän kaikkien onnistui ahtautua pikkuruiseen Aisha Bibin mausoleumiin. Yhtä aikaa toki. Ostimme matkamuistoksi Taraz-magneetin, sillä itse Tarazissa sellaisia emme olleet nähneet.
Alun perin olimme sopineet taksikuskin kanssa vierailevamme ainoastaan Aisha Bibissä. Kuski oma-aloitteisesti ehdotti josko haluaisimme nähdä myös Tarazin itälaidalla sijaitsevan Tekturmasin mausoleumin (Мавзолей Тектурмас). Toki halusimme, koska emmehän olleet nähneet tälle päivälle kuin vasta neljä mausoleumia. Emme olleet kuulleetkaan tällaisesta mausoleumista, eikä siitä liiemmin löydy tietoa netistäkään. Tarazin itäpuolitse virtaavan Talasjoen törmälle rakennettu Tekturmas on sulttaani Makhmudkhanin kunniaksi 1300- tai 1400-luvulla rakennettu. Sulttaani oli legendan mukaan tuon ajan merkittäviä sotapäälliköitä. Mausoleumi tuhottiin 1930-luvun ateismipäissään. Uudelleen se pantiin kasaan vuonna 2002. Mausoleumin ympärillä on balbal-kivitoteemeja, jotka kertovat alueen olevan myös muinainen hautausmaa. Alueelle on haudattu muslimien ohella myös kristittyjä ja zarathustralaisia. Näin kertoo paikalla oleva opastekyltti huonolla englannilla.
Taksikuskimme ajoi meidät lopuksi takaisin hotellillemme, missä annoin miehelle 5000 tengen setelin (noin 12,5 euroa). Mies oli kovasti tyytyväinen saatuaan sovittua enemmän, sillä kazakstanilaiset eivät selvästi tippaa. Kiertoajelumme kesti yli kaksi tuntia.