Keskiafrikkalainen koronatestaus ja syöksyhammas

8.6.2022

Olin ostanut lentolipun pois Keski-Afrikan tasavallasta. Lähtö koittaisi seuraavana aamuna, mutta Keski-Afrikan tasavalta on niitä afrikkalaisvaltioita, jotka eivät tahdo koronavirusta vietävän pois maasta. Siispä matkani kävi aamulla ensimmäisenä kohti koronatestausta. Banguissa on kaksi koronatestauspaikkaa, Institut Pasteur de Bangui sekä Laboratoire national de Centrafrique. Olisin varmasti selviytynyt jälleen yhdestä kehitysmaalaisesta koronatestistä yksinäänkin, mutta Hotel Levy’sin johtaja oli pyytänyt erästä hotellin yleismiestä lähtemään kanssani testiin. Niin tapahtui.

Kansallislaboratorio sijaitsee lähellä santarmilaitoksen vankilaa ja testaus alkaa noin kello seitsemältä. Olimme tunnin etuajassa. Pääsin ensimmäisenä odotustilaan, lisäsin nimeni listan kärkeen ja ryhdyin odottamaan. Periaatteessa odotustilassa tuli käyttää maskia, mutta Keski-Afrikan tasavallassa juuri kukaan ei käytä maskia, joten maskia saattoi pitää leuan alla. YK:n ja kehitysapujärjestöjen palveluksessa olevat valkoiset ovat ainoita, jotka enää pukeutuvat maskiin. Heitä valui paikalle hiljakseen. Kaikki tarvitsivat testitulosta maasta lentoteitse poistumiseen. Puoli kahdeksalta testattavat siirrettiin toiseen koppiin, minä ensimmäisenä. Testaus oli ammattimainen ja suurin yllätys oli, että testi oli ilmainen! Ymmärtäisin, jos koronatestauksen varjolla tahdottaisiin kohentaa valtionkassaa, mutta Keski-Afrikka tahtoo, ettei koronavirusta viedä ulkomaille ja vielä maksaa testauksen. Käsittämätöntä. Testituloksen kerrottiin valmistuvan viiden ja kuuden välillä iltapäivällä. Samana päivänä Sanna Marinin uutisoitiin sairastuneen koronaan.

Kiertelin päivän aikana Banguita viimeistä päivää. Iltapäivällä löysin viimein kaupungin pääpostin ja pääsin lähettämään pari postikorttia Suomeen. Ne todella saapuivat perille. Postimerkeissä oli kuvattuna maniokki, Afrikan vastine perunalle. Banguin pääpostin ympäristö on paras paikka ostaa matkamuistoja Keski-Afrikan tasavallasta. Olisin mielelläni ostanut vaikkapa Banguin kartan, mutta uskoin, että se johtaisi vain vaikeuksiin, jos se löydettäisiin matkatavaroistani lentoasemalla. Sitten tapahtui jotain erittäin hämmentävää; minut talutettiin takaisin sisään pääpostiin ja ovensuussa olleesta lukitsemattomasta metallikaapista kaivettiin muovipussi, josta esiin nousi ehta norsun syöksyhammas! Miksei näin käy ikinä Suomessa! Norsujen salametsästys voi tässä osassa maailmaa hyvin, valitettavasti. Iso osa Keski-Afrikan tasavallasta on täysin anarkian vallassa, eikä ketään kiinnosta, jos joku salametsästää norsuja.

Jos syöksyhammasta olisi esitelty minulle ennen pidätystä ja vangitsemista, olisin varmaan ottanut siitä kuvan ja kysynyt hintaa. Nyt vain kerroin myyjämiehelle, että syöksyhampaan ostaminen johtaisi vuosikausien vankeusrangaistukseen viimeistään Suomessa. Tai ainakin toivottavasti johtaa. Keski-Afrikasta syöksyhampaan kyllä saisi ulos varmaan lentoteitsekin, kunhan ottaisi valtavan riskin ja olisi valmis latomaan tarpeeksi euroja tiskiin. Maarajalla syöksyhammasta tuskin edes olisi löydetty. Kun en ollut kiinnostunut syöksyhampaasta, oli tarjolla toki myös toisenlainen mötikkä norsunluuta. En tiedä, mistä kohtaa norsua se oli, enkä kysellyt. Pyrin poistumaan paikalta mahdollisimman liukkaasti, sillä minua ei kiinnostanut uusi pidätys ”norsunluun ostamisesta”. En halunnut koskea luihin, enkä antaa myyjälle minkäänlaista signaalia, että olisin kiinnostunut. Tämähän saattoi olla myös ansa, mihin en tosin uskonut.

Iltapäivällä Bangui sai taas sadekuuron ukkosen kera. Kun sade alkaa, sähköt katkeavat aina noin puolen tunnin kuluttua. Niin nytkin. Sade kuitenkin onneksi taukosi, kun tuli aika lähteä hakemaan koronatestitodistustani Kansallislaboratoriosta. Kävelin paikalle ja astuin laboratorion odotustilaan. Tiskillä minulle kerrottiin, että tuloksien saaminen myöhästyisi puolisen tuntia. Siirryin odottelemaan. Noin puolen tunnin kuluttua paikalla oli jo muitakin kyselijöitä. Maskia käytti hyvin harva.

Viereeni istahti mies nimeltä Aftab, joka kyseli minulta, koska niitä tuloksia rupeaisi saamaan. Hän ei nimittäin osannut sanaakaan ranskaa. Aftab kertoi olevansa Pakistanista ja työskentelevänsä sotilaana YK:n johtamassa MINUSCA-rauhanturvaoperaatiossa täällä Banguissa. Sotilasarvoltaan mies oli majuri. Aftab kollegoineen oli lähdössä Eurooppaan ilmeisesti lomalle. Heillä oli parin yön päästä lento Casablancaan, mistä edelleen Eurooppaan. Hän kertoi tiukasta aikataulusta, jonka aikana pakistanilaiset pyrkivät kiertämään puolet Länsi-Euroopasta ja sen tärkeistä turistinähtävyyksistä. Eiffelin torni oli aivan ehdoton. Pohjoismaista miehet olivat valinneet kohteeksi Kööpenhaminan. Luultavasti pakistanilaisen on hyvin vaikea saada Schengen-viisumia, mutta YK:n rauhanturvaajana sellainen oli lohjennut. Loman jälkeen miehet olivat palaamassa Banguihin. Aftab sanoi, ettei ollut kuullut kenenkään tulleen Keski-Afrikan tasavaltaan turistina. En maininnut olleeni vankilassa.

Majuri Aftab oli niin kärsimätön, että pyysi jo minua vastaanottamaan hänen ja hänen kollegoidensa koronatestitodistukset ja lähettämään niistä kuvat hänelle Whatsappilla. Häntä ei vähääkään tuntunut kiinnostavan, että minähän voisin vuotaa rauhanturvaoperaatioon osallistuvien sotilaiden nimiä, puhelinnumeroita ja ikiä vihollisille, kuten kapinallisryhmille tai Venäjän Wagner-joukoille. Tai sitten pakistanilainen rauhanturvaaja oli todennut minut harmittomaksi, mikä tietysti olenkin. Kerroin, että luukulta ei välttämättä annettaisi todistuksia ilman asiaankuuluvia henkilöllisyystodistuksia. Aftab jäi odottamaan.

Lopulta koronatestien tulokset olivat valmistuneet ja ne annettiin luukulta ilman minkäänlaisten henkilöllisyystodistusten tarkastusta. Sain negatiivisen paperit. Samoin kävi Aftabille ja tämän kollegoille. Kello oli jo 18 ja ilta oli pimentynyt. Aftab lähti kävellen kohti tukikohtaansa ja pahoitteli, ettei voinut kutsua minua kylään MINUSCA-tukikohtaan. Kuljin vähän matkaa hänen kanssaan ja totesin naurahtaen, että Banguin pimeässä illassa lienee turvallista kulkea, jos mukana on pakistanilainen majuri. Aftab vastasi, että näin on. Sitten otin mototaksin ja lähdin hotellilleni viettämään viimeistä iltaani tässä maassa. Aftab jatkoi yksinään tukikohtaansa.