27.6.2020
Jo etukäteen tiedossa oli, mihin Kreikassa matkustaisin, jos ja kun sinne taas suuntaisin. Vastaus oli Kythera ja Antikythera, kaksi saarta Peloponnesoksen ja Kreetan välissä. Mitään järkevää syytä minulla ei ole, nämä saaret nyt vain ovat olleet takaraivossa jo hyvän aikaa ja nyt koronavirus antoi minulle loistavan syyn matkustaa jälleen Kreikkaan! Saarille pääseminen vaatii hieman enemmän vaivaa, kuin esimerkiksi Kreetan ja Rodoksen saavuttaminen Suomesta. Kytheralle kun ei ole lomalentoja mistään (ei edes Saksasta) ja ainoat keinot päästä saarelle ovat reilun puolen tunnin lento Ateenasta tai laivamatka mantereelta. Antikytheran taas voi saavuttaa vain laivalla, mutta siitä lisää myöhemmin.
Sky Express on toinen kahdesta lentoyhtiöstä, jotka saarelle operoivat, ja sen lennolle meillä oli liput. Etukäteen olin lukenut, että maskin lisäksi myös kertakäyttöisten käsineiden käyttäminen lennolla olisi pakollista. Senpä vuoksi olin hankkinut kertakäyttökäsineitä, mutta lopulta edes lentoemäntä ei hanskoja käyttänyt. Olen muutenkin ihmetellyt hanskojen käyttöä, sillä kädet käyvät kasvoilla ja ties missä hanskoista huolimatta. Viruksen saa siis kyllä hanskoistakin ja sen voi levittää hanskoilla itsestä muualle! Joka tapauksessa lentomme Kytheralle lähti ajallaan ja potkurikoneessa oli ainoastaan 11 matkustajaa, joiden joukossa me ja kielestä päätellen tanskalainen vanhempi pariskunta.
Laskeuduimme Aléxandros Aristotélous Onásiksen lentoasemalle 40 minuutin lennon päätteeksi ja saimme etukäteen Drakakis-autovuokraamolta varaamamme vuokra-auton alle nopeasti. Epätoivoisesta tilanteesta saarella kertoi se, että varattaessa saimme koodilla ”covid-19” 25 prosentin alennuksen, vaikka periaatteessa pitäisi olla kuumin lomasesonki ja hinnat taivaissa. Alennuskoodin nimi kertoo kaiken oleellisen paikallisen turismialan tilasta: asiakkaita ei koronaviruksen vuoksi ole (vaikkei Kytheralla olekaan todettu ainuttakaan tautitapausta koko pandemian aikana)! Vuokraamon tiskillä palvellut ystävällinen nainen kertoikin saarella olevan nyt hyvin hiljaista, kun ulkomaalaisten on vaikeaa saapua saarelle. Vuokraamokopin seinässä olleet Sydneyn ja Melbournen ajoissa raksuttaneet kellot paljastivat saaren olevan erityisesti Australiassa asuvan ”diasporan” suosiossa. Täältä on aikoinaan lähdetty joukolla toiselle puolelle maailmaa parempaa elämää etsimään, mutta nyt Australiasta on turhan hankalaa lähteä kotisaarelle vierailemaan. Melko olemattoman ulkomaalaismäärän sijaan saarella olisi kylläkin joitain kreikkalaisia turisteja, jotka tulevat tänne esimerkiksi viikonlopuiksi mantereelta. Muuten turistien tarvitsemat palvelut, kuten ravintolat ja hotellit ovat avoinna aivan normaalisti. Eikä täällä turisteja kuulemma pelätä, vaan kaikki otetaan avosylin vastaan, kunhan vain osaa käyttäytyä koronaviruksen vaatimalla tavalla!
Kytheralle suositellaan mahdollisimman pientä vuokra-autoa ahtaan tiestön takia ja minäkin olin varannut pienen Nissan Micran seitsemäksi päiväksi hintaan 270 euroa sisältäen omavastuun pienennyksen. Drakakis kuitenkin ystävällisesti antoi meille samaan hintaan suuremman autoluokan Citroen Cactuksen. Autoja pitää kuulemma herätellä talviuniltaan ja niinpä Cactuskin oli nyt kaivettu hangesta meidän allemme viikoksi. Ranskalaiset pyrkivät tekemään autoistaan mahdollisimman erikoisia ja hankalia ajaa, mutta kyllä Cactuksella viikon ajelisi. Omaksi en moista harkitsisi. Tiestö vain sattui paljastumaan mutkaiseksi ja ahtaaksi, kuten olin lukenutkin. Cactus tuntui aivan liian suurelta autolta Kytheran teille, kun jopa saaren pohjois-eteläsuuntaiselle ”valtaväylällä” oli paikoin ahdasta kahden auton kohdata. Onneksi etäisyydet ovat pienet ja päällyste pääosin ihan hyvässä kunnossa. Ajamisesta tekee nautittavaa myös hyvin vähäinen liikenne, sillä asukkaita on vain nelisentuhatta, eikä heistä yksikään liiku päivän kuumimpaan aikaan. Kaahaaminen on täällä täysin mahdotonta, sillä kylien kohdalla voi ajaa enintään 30–40 km/h ja ulkopuolella teoriassa jopa 90 km/h. Käytännössä kylien ulkopuolella on mahdollista ajaa enintään kuuttakymppiä!
Puolen tunnin kuluttua saavutimme Theofilos Apartments -nimisen taloryppään Katounin kylän liepeiltä, läheltä Livádia, erästä saaren suurimmista asutuskeskuksista. Maksoimme kahdesta yöstä yhteensä 45 euroa. Summalla saimme oman keittiön, vessan, terassin, television, ilmastoinnin ja tietenkin myös sängyn. Henkilökunta ei osannut englantia, mutta sehän ei ole ongelma! Pikaisen pysähdyksen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Päätimme ajella Avlémonaksen kylään Kytheran kaakkoisnurkalle. Kylään johtava tie on juuri sopiva yhdelle autolle, mutta onneksi parinkymmenen minuutin aikana ainuttakaan autoa ei tullut vastaan. Tie mutkitteli halki pienten kylien ja välillä matkaan sattui serpentiiniä.
Avlémonas on idyllinen kreikkalaiskylä, joka tunnetaan kauniista luonnonsatamastaan. Ei siihen poukamaan risteilyalus peruuttaisi, mutta pienet soutuveneet kylläkin. Poukamassa polski muutamia lapsia. Muuten elämä oli keskittynyt kylän muutamaan rantaravintolaan. Valitsimme ylivoimaisesti parhaalla paikalla olevan Mpotzion, jonka terassilla oli mukavasti ruokailijoita. Sieltä on näkymä tuohon Avlémonaksen kuvankauniiseen luonnonsatamaan, eikä kapverdeläisen musiikin soittaminenkaan pahaa tehnyt! Kythera ei selvästikään ole kovin suosittu matkakohde, sillä ravintolassa ei ollut lainkaan englanninkielistä ruokalistaa. Tarjoilijatar kuitenkin osasi englantia ja saimme mahamme täyteen erinomaista kreikkalaista ruokaa 32 eurolla. En muista mitä kahden hengen ruokailu Kreetalla tai Rodoksella maksaa, mutta Kytheralla se on kreikkalaisen salaatin ja paikallisen viinin kera kokemuksemme mukaan 27–35 euroa.
Avlémonaksen kiertää kymmenessä minuutissa. Tässä muutaman kymmenen asukkaan kylässä on ravintoloiden lisäksi 1500-luvun pikkuinen linnoitus, kalasatama ja kauppa. Kauppareissun päätteeksi ajoimme Kytheran pisimmälle rannalle läheiseen Palaiópolin kylään. Rannalla oli kaksi muuta ihmistä, joten turvavälien pitäminen oli melko vaivatonta. Täällä koronavirus ja sitä myöten kuolema ei todennäköisesti väijyisi. Hieman ennen auringonlaskua ajelimme takaisin hotellille. Seuraavana aamuna saisi nukkua pitkään, sillä aamuisen Ateenan nähtävyyksien kiertelyn vuoksi edellinen yö oli jäänyt kovin vajaaksi.
Ihanan kuuloinen reissu! Meilläkin on usein tapana vuokrata kulkupeli autovuokraamosta, varsinkin jos kyseessä on joku muu kuin pelkkä kaupunkikohde. Kreikassa ei ole vielä tullut käytyä, vaikka muuten Eurooppaa on tullut koluttua. Viime vuonna lomamatkat suuntautuivat kotimaahan ja seuraavanakin kohteena on Kuusamo.
Kiitos kommentistasi, Tuula! Roskapostisuodatin oli jostain syystä siepannut viestisi! Kreikkaa kyllä suosittelen lämpimästi. 🙂