26.-27.4.2014
Niin! Alun perin aikomuksenani oli lentää Marokon Casablancaan yhdellä vaihdolla Barcelonassa. Vueling-halpalentoyhtiön muutettua aikataulujaan huonompaan suuntaan, päätin lopulta vaatia rahat takaisin ja ostin lennon Kööpenhaminan ja Lontoon kautta. Lentoyhtiölle ei käynyt se, että Iberian lennonnumerolla ollut lentolippuni olisi vaihdettu toiseen Iberian lennonnumerolla olleeseen lentolippuun. Rahat palautuivat tilille reilun kuukauden kuluttua, vaikka kyseessä onkin espanjalainen yhtiö.
Kööpenhaminasta ei ole mitään kerrottavaa, mutta Lontoossa pääsin vaihtamaan lentoasemaa. SAS:n operoima menolento laskeutui Heathrow’lle, josta täytyi siirtyä Gatwickin lentoasemalle. Gatwickin lentoasema on lähinnä suuri kauppakeskus, josta silloin tällöin sattuu lähtemään lentokoneita.
Gatwickissä nousin illalla Air Arabian koneeseen, joka osoittautuikin jo ennen nousukiitoa varsin eksoottiseksi tapaukseksi. Air Arabian kotipaikka on Arabiemiraattien Sharjahissa, joka on naapuriaan Dubaita astetta vanhoillisempi emiraatti alkoholikieltoineen. Air Arabian turvaohjevideossa (vai mitä ne ovat…) todettiin, että tupakoinnin lisäksi myös alkoholinkäyttö on kielletty koneessa. Alkoholia saa kuitenkin Air Arabian kyydissä kuljettaa ilmeisesti, kun useampikin arabi nosteli verovapaita viinoja hyllylle. Loppuhuipennuksena turvavideon jälkeen tuli koneen pienistä tv-ruuduista arabiaksi luettu ja englanniksi tekstitetty matkarukous allahuakbareineen. Taustalla näkyi kuohuva koski. Veikkaisin muslimien pyhää kirjaa Koraania rukouksen alkuperäksi. Eikä tässä vaiheessa oltu vielä edes ilmassa. Lentokoneessa oli väljää ja minullakin oli kolme paikkaa käytössä. Lisäksi saatoin kääntää penkkini makuuasentoon ja nukkua univelkoja pois.
Vaikka lento oli puoli tuntia etuajassa Casablancan Mohammed V:n kansainvälisellä lentoasemalla, sai passintarkastusjonossa seisoskella sitäkin pidempään. Omalla kohdallani passintarkastus kesti vajaan minuutin, sillä olen aikaisemminkin maassa käynyt ja tietoni olivat jo koneella. Lentoasemalla oli muuten ebolan vuoksi erillinen ”terveystarkastustiski” ennen passintarkastusta. Varmaan ebola-alueilta päin tulevat lentomatkustajat kulkevat tiskin kautta. Casablancan kenttä on kuitenkin tärkeä solmukohta Afrikasta muualle pyrkivien matkustajien reitillä.
Vaihdoin 70 euroa Marokon dirhameiksi ja menin ostamaan junalippua Casablancan keskustaan. Lentoasema nimittäin sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä kaupungin keskustasta. Toki matkan taksillakin voi ajaa, jos on ylimääräistä rahaa. Junamatka maksoi 40 dirhamia eli 3,5 euroa. Lentokenttäjunia kulkee tunnin välein ja päivän ensimmäinen lähtee kuudelta aamulla. Siihen itsekin lippuni ostin. Casablancan Casa Voyageurs -rautatieasemalta otin taksin Hotel du Louvre -hotellilleni, aivan ydinkeskustaan. Taksikuski tunnisti suomalaiseksi, vaikka en suutani ollut vielä aukaissutkaan.
Hotel du Louvre on halpa, viehättävä, art deco -tyylisuuntaa edustava ja ilmeisesti 1930-luvulla rakennettu kahden tähden hotelli. Siistit huoneet ja alakerran aulassa toimi wifikin. Aula oli myös suosittu rukoilupaikka.
Parin tunnin unien ja kebabannoksen jälkeen oli hyvä lähteä kävelemään kaupungin leveille palmubulevardeille. Atlantin valtameren rannassa sijaitseva Casablanca on väkiluvultaan (noin neljä miljoonaa) Marokon suurin kaupunki ja talouselämän keskus. Kaupunki on myös merkittävä Marokon sisäisen lento- ja junaliikenteen solmukohta. Ne ovatkin useasti tärkeimmät syyt vierailla kaupungissa. Kuningaskunnan pääkaupunki Casablanca ei kuitenkaan ole, vaan sellaisena toimii hieman pohjoisempana sijaitseva Rabat. Kovin välimerelliseltä Casablanca vaikutti, vaikka löytyi sieltäkin slummintapaista aivan ydinkeskustasta. Toisaalta vastapäätä slummia löytyi uusia, kalliin ja futuristisen näköisiä rakennuksia, jotka toivat mieleen lähinnä Oslon. Kaupungissa, kuten myös koko Marokossa, asuu hyvin rikasta, mutta myös äärimmäisen köyhää porukkaa.
Aikani käveltyäni, päädyin kaupungin merkittävimmälle nähtävyydelle, nimittäin Hassan II:n moskeijalle. Se on Marokon suurin, kuulemma myös Afrikan suurin ja maailman kolmanneksi suurin. Internetistä löytyy kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ainakin Marokon suurin se on ja siinä on maailman korkein minareetti. 210 metristä puhui opas. Osittain meren päälle vuonna 1993 valmistunut moskeija nimittäin on toinen niistä kahdesta Marokon moskeijasta, joihin vääräuskoisetkin pääsevät. Olihan sinne sitten mentävä englanniksi opastetulle kierrokselle, joka maksoi kansainvälisellä ISIC-opiskelijakortilla 60 dirhamia eli 5,3 euroa. Ei-opiskelijat ei-marokkolaiset maksavat sisäänpääsystä sitten puolet enemmän.
Moskeijan jälkeen haahuilin ympäri kaupungin paikoin hieman rappiolla olevaa vanhaa osaa eli medinaa. Valkoinen on kaupunginosan hallitseva väri, sillä rakennukset on kalkittu valkoisiksi. Kaupungin espanjankielinen nimi ”Casablanca” tarkoittaakin ”valkoista taloa”. Kaupunginosan on kuvailtu kalpenevan tunnetumpien marokkolaismedinoiden rinnalla. Eikä Casablancan medina toki Unescon maailmanperintöluetteloon kuulukaan, kuten vaikka Essaouiran tai Fèsin kaupunkien medinat. Siitä huolimatta vietin monta tuntia medinassa, osin sen vuoksi toki, että sieltä oli vaikea löytää ulos. Ainakin siellä tuoksui medinalta, kun asukkaat valmistivat liha- ja kalaruokiaan kapeiden katujen varsilla. Samoin äänimaailma oli tuttu, kun kauppiaat, asiakkaat ja muu väki huutavat toistensa päälle. Itse ostin medinasta vain muutaman appelsiinin, vaikka perinteistä marokkolaista saunatakinnäköistä riepuakin niskaan jo soviteltiin.
