4.-6.5.2014
E-n-Tkemkemtin keitaalta palattuani, vietin yön Chinguettissä. Aamulla tasan kello viisi puskataksi tuli noutamaan minut suoraan majatalolta, kuten olimme edellisiltana sopineet. Toisin kuin menomatkalla Atarista Chinguettiin, jolloin puskataksissa oli vain kaksi matkustajaa, niin nyt auto oli täynnä. Takana taisi istua kolme henkilöä ja apukuskin paikalla kaksi. Ensimmäiset kilometrit taitoimme matkaa säkkipimeydessä. Valon alkaessa hieman lisääntyä, koitti päivän ensimmäisen rukoushetken aika. Kuljettaja ajoi auton sivuun ja sammutti sen, jonka jälkeen miespuoliset matkustajat menivät muutaman metrin päähän tiestä suorittamaan muslimivelvoitteensa. Samoin toimivat muutkin tiellä liikkuneet autokunnat. Itse seisoskelin auton luona ja varmistin, että matkatavarani olivat vielä kyydissä avonaisessa takakontissa. Kuljettajanamme oli sama mies kuin menomatkallakin. Hän yritti menomatkan tavoin viritellä keskustelua ilmiselvästä lempiaiheestaan eli minusta, sillä nasrani-sanat alkoivat toistua puheessa. Muut matkustajat olivat joko väsyneitä tai heitä ei muuten vain kiinnostanut puhua minusta. Amogjarin rotkoon tullessamme matkalaiset kyllä jaksoivat rukoilla äänekkäästi.
Muutaman poliisin ja santarmin tarkastuspisteen jälkeen saavuimme Atariin noin tunnin kuluttua lähdöstä. Atarissa aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta ja kaupunki oli selvästi herännyt uuteen päivään. Puskataksin kuljettaja ajoi minut maksutta jo tutuksi tulleeseen Bab Sahara -majataloon. Söin siellä aamupalan ja lounaan. Pian lounaan jälkeen sain kyydin Atarin liikenneympyrään, josta puskataksi Terjitin keidaskylään lähti.
Tie Atarista Terjitin risteykseen saakka on uutta hyvää asfalttia. Maan nykyinen, kesäkuussa 2014 jatkokauden saanut, presidentti Mohamed Ould Abdel Aziz on ilmeisesti panostanut paljon juuri tiehankkeisiin. Uudistettu tie ei kuitenkaan ollut estänyt säiliörekan kaatumista serpentiinitien mutkassa. Siinä se kökötti sen näköisenä, että saattaisi hetkenä minä hyvänsä lähteä alas rinnettä. Rekan hytti oli jo ilmassa, enkä usko kuljettajan selvinneen ulosajosta pelkillä naarmuilla. Tapaus oli ilmeisen tuore, kun sitä niin kovasti ihmeteltiin.
Jälleen matkan varrella oli muutama tarkastuspiste. Terjitin keitaalle päästäkseen, tulee ajaa kymmenisen kilometriä Atar-Nouakchott-valtatieltä kääntyvää mutkaista, paikoin huonokuntoistakin, soratietä. Sitä oltiin kuitenkin parantamassa. Kaiken kaikkiaan Atarista on Terjitiin matkaa noin 40 kilometriä ja matka kestää noin tunnin.
Jäin yöksi kylän keskustaan Auberge des Caravanes du Désert -nimiseen majataloon. Jätin omaisuuteni huoneeseeni ja lähdin etsimään kauppaa. Majatalon pitäjän noin 7-vuotias poika lähti viemään minua kaupalle. Kauppa sijaitsi aivan nurkan takana, mutta ennen kuin pääsimme sinne asti, noin kymmenen muuta lasta oli liittynyt joukkoomme. Kun olin ”oppaaltani” kysynyt nimeä hassaniyaksi (nte esmak?), kaikki lapset halusivat, että kysyisin heidänkin nimiään. No olihan joukossa muutama Mohamed, Fatima ja Fatimatou. Lisäksi paljon nimiä, joita en osaa kirjoittaa. Ostosreissusta tuli hieman pidempi, sillä kaupan edessä kauppias ystävineen oli keittelemässä teetä ja istumassa iltaa. Kun olin saanut ostokseni tehtyä, jäin miesten kanssa teelle. Koska en osannut ranskaa, yksi miehistä kysyi puhuisinko sen sijaan saksaa. No tottahan minä sitä puhun ein bisschen. Tunnustus johti siihen, että otimme puhelun kysyjän serkulle. Serkku asuu Saksan Duisburgissa ja opiskelee siellä yliopistossa. Enpä Suomesta lähtiessä uskonut päätyväni puhumaan saksaa puhelimessa mauritanialaisessa kylässä!
Oli jo säkkipimeää, kun palasin Auberge des Caravanes du Désertiin. Ensimmäistä kertaa ikinä kaduin majoitusvalintaani ja päätin, että täällä en toista yötä ole. Vessat (kyykkyversio luonnollisesti) ja suihku (pelkkä letku) olivat jaetut. Vettä tuli, mutta valoja ei ollut, eikä ovia saanut lukkoon, eikä oikein kiinnikään. Myöskään oman huoneeni ovea ei saanut lukkoon, eikä edes kiinni muuten kuin ulkoapäin. Se ei toisaalta haitannut, sillä tukahduttavassa kuumuudessa nukkumisesta ei tullut paljon mitään. Vuohilauma ikkunani alla äänteli pitkin yötä pyrkien häiritsemään untani. Myös paikalliset naiset lauloivat majataloni lähistöllä yksitoikkoista, mutta samalla iloista lauluaan rummuilla samalla säestäen. Siitä olin tietysti haltioissani. Seremonia kesti tuntitolkulla ja päättyi vasta puolenyön tienoissa. Majataloa suositellaan uusimmassa Lonely Planetin West Africa -opaskirjassa, mutta en ymmärrä miksi. Aika on selvästi ajanut hoitamattoman majatalon ohi. Yö murjussa maksoi 1500 ouguijaa eli 3,75 euroa, mikä on mielestäni reippaasti yläkanttiin tasoon nähden.
Aamulla seitsemän maissa pakkasin kamani, maksoin majoituksen ja lähdin kävelemään rinkka selässä kohti varsinaista keidasta, sillä tiesin siellä olevan Auberge de L’Oasis -majatalon. Tosin olin kuullut, että siellä olisi liian paljon hyttysiä. Noin kilometrin päässä kylästä kohti keidasta, hieman ennen L’Oasista, tiellä oli kyltti Auberge en Tourvine -nimiseen majataloon. Siitä ei puhuta Lonely Planetissakaan vielä mitään, sillä kyseessä on vastaperustettu majatalo. Kyltti osoitti palmulehtoon, jossa ei mennyt mitään polkujakaan. Lehdon läpi käveltyäni, osuin majatalon portille. Tokihan Tourvinestä yösija minulle löytyi ja olin jälleen ainoa asiakas. Tourvineä pitää vanhempi herra, ja siellä on muutama teltta, joissa on patjoja yöpyjiä varten. Vessat ja suihku ovat jälleen jaetut. Caravanes du Désert ja Tourvine eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Tourvinessä kaikki on uutta, siistiä ja paikoista pidetään huolta. Silti hinta yöltä on sama eli 3,75 euroa.
Jätin tavarani yhteen teltoista ja lähdin keitaalle. Se alkaa oikeastaan jo Auberge en Tourvinen tienoilta tiheänä palmumetsikkönä ja puiden juurilla virtailevina puroina. Metsikkö tihentyy entisestään ”varsinaiselle keidasalueelle” mentäessä. Alueelle on tonnin eli 2,5 euron pääsymaksu, sillä keidas on yksityisaluetta. Palmulehto virtailevine vesineen ja lähteineen sijaitsee varsin kapeassa rotkossa. Molemmin puolin kohoavat vuorenseinämät, jotka ainakin toisella puolella kaartuvat alaosastaan lisäksi hieman luolamaiseksi ja ovat täynnä tippukiviä. Tippukivistä tippuu juomakelpoista vettä, ja oman vesipullonsa saa täytettyä muutamassa minuutissa vain asettamalla pullonsa seinämän eteen hiekkaan pystyyn. Keitaan vedet pulppuavat kylmistä ja kuumista lähteistä ja alueella on jopa yksi pulahdukseen soveltuva luonnon muovaama allas, johon valuu ylempää rinteiltä vesiä. Jotenkin tähän hiekkapohjaiseen altaaseen oli päätynyt pieniä kalojakin.
Koko komeus oli yksin minun käytössäni, sillä ainakaan aamupäivällä siellä ei näkynyt ristinsielua. Kiipesin pois rotkosta katselemaan, miltä rotkon toisella puolella näyttää. No, siellähän oli toinen samanlainen palmua kasvava metsikkö vesialueineen. Tämä palmulehto oli ruskeista läjistä päätellen kamelien paratiisi, mutta nyt keskipäivän kuumuudessa eläimet olivat jossain muualla. Sen sijaan liskoja kulki kiveltä toiselle. Istahdin rotkon reunalle ja avasin Suomesta rahtaamani säilykelihapullatölkin. Kyllä vaan voittivat mauritanialaisen ruoan!
Keitaalta palasin takaisin Auberge en Tourvineen viettämään siestaa, sillä lämpötilat olivat jälleen nousseet päälle neljänkymmenen. Terjitin sijainti rotkossa estää tuulenkin, joten lämmintä riittää. Iltapäivällä käväisin kameran kanssa kylän keskustassa ja illalliseksi söin majatalollani maittavan aterian. Iso kattilallinen pastaa, päälle sammiollinen juureksista valmistettua kastiketta ja tietenkin vähän hiekansiruja muistuttamaan missä ollaan. Ei kaivannut lihaa, tai ainakin vahvasti epäilen, ettei ruoka sisältänyt lihaa. Hintaa aterialle tuli 1500 ouguijaa eli 3,75 euroa.
Olin jo muutaman tunnin ajan katsellut taivaalle ja seurannut, miten pilvien määrä lisääntyy huolestuttavasti. Eihän Saharassa voi olla pilvistä! Sitten auringon alkaessa laskea taivas veti kokonaan pilveen ja alkoi tuulla. Kohta tulivat ensimmäiset vesipisaratkin alas taivaalta. Isäntäväki tietysti oli aivan onnessaan, koska tuuli ja sade kuulemma raikastavat ilmaa. Pisaroita tuli vain parin minuutin ajan. Yön nukuin ulos kannetulla patjalla. Yöllä kolmen maissa sade saapui uudelleen, hieman ”rankempana”. En jaksanut siirtyä sisään telttaan, vaan nukuin ulkona aamuun asti. Ei sateesta kastumaan ehtinyt. Tietenkin Saharassa sataa juuri silloin, kun minä olen siellä!
Tiivistäen Terjitin voisi todeta olevan paratiisi helvetillisillä lämpötiloilla varustettuna.
Olen lukenut tätä blogia ja ollut jotenkin aivan jäykistynyt näiden kokemusten äärellä. Uskomattoman hienosti kuvattua tarinaa.
Nyt on pakko kysyä ihan peruskysymys. Kerroit nukkuneesi yön ulos kannetulla patjalla. Eikö tuolla ole hyttysiä ym. häiritsemässä?
Kiitoksia! Olen jo pitkään lueskellut näitä Pallontallaajien blogeja ja nyt sitten oman blogini kanssa yrittänyt ottaa mallia teistä muista.
Offin punkki- ja mäkäräneste pitää hyvin afrikkalaiset hyttyset ja muut ötökät loitolla, joten sen avulla ulkona pystyi nukkumaan. Päiväaikaan hyttysiä ei ollut (varmaan liian kuuma niille) ja malariaakin esiintyy näillä seuduilla vain sadekaudella eli pääasiassa heinä-syyskuussa.
Blogisi on erittäin hyvä. Muista ei kannata ottaa mallia, vaan tehdä itse tinkimättömästi oman näköistä blogiaan. Liian usein bloggaajat( etenkin nuoret) sortuvat yleisöä kosiskelevaan ja heittämällä tehtyihin juttuihin jotka eivät tuota mitään lisäarvoa lukijalle.
Kieliasu, tekstin rytmitys, kuvaus, kaikki on sinulla kunnossa. Tekstisi ovat tämän alustan kirkasta kärkeä 🙂
Kirkkaasta kärjestä en tiedä, mutta kylläpäs tämä nyt imartelee! Kiitos! Ja kun tämä on vieläpä ihan ensimmäinen blogini. 😀
Kielikylvystä ranskankielisessä Afrikassa haaveileva nauttii myös!
Elävä, paneutuva tekstisi samoin kuin hyvät kuvat, joita on sopivasti suhteessa tekstiin, pitävät minut taatusti lukijanasi. Onnistut kirjoittamaan perusteellisesti olematta puuduttava tai töksähtelevä. Saako lisää joka päivä?
Kiitos! Hyvä, että kelpaa. Välillä kyllä mietin, että tulikohan ängettyä liikaa kuvia.
Joka päivä ei saa lisää, koska en vain ehdi kirjoitella, mutta jos nyt tänään tai huomenna saisi seuraavan jutun julkaistua… 😀 Mauritania on kohta paketissa ja siirryn höpöttämään Senegalista.