Kotimaanlento Agadezista Niameyhin

5.5.2023

Maailma ei ehkä ole vielä täysin kyllästynyt suomenkielisistä Niger Airlinesia koskevista blogikirjoituksista, joten nyt seuraa jo toinen sellainen:

Olin nähnyt täällä Nigerissä nyt Zinderin ja Agadezin historialliset kaupungit, joihin kumpaankin tahtoisin uudelleen milloin tahansa. Ihmiset olivat kovin vieraanvaraisia ja ystävällisiä kummassakin, enkä ollut kokenut minkäänlaisia huolia turvallisuuteni kannalta. Viimeisenä tutustuisin pääkaupunkiin Niameyhin, joka sijaitsee kaukana lännessä. Helpoiten sinne pääsee tietenkin lentäen Niger Airlinesilla, joka on maan ainoa sisäisiä reittilentoja lentävä lentoyhtiö. Olin ostanut lipun jo Zinderissä heti saavuttuani kaupunkiin Nigerian puolelta ja lentänyt tänne Agadeziin kyseisen lentoyhtiön siivin.

Nyt oli aika hypätä tämän lentoyhtiön kyytiin jo toistamiseen, joten aluksi heräsin, nautin aamupalan Agadezin hotellini Auberge Tellit Depandancen viihtyisässä puutarhassa ja sitten päätin siirtyä kohti kaupungin lentoasemaa. Helpoiten sinne pääsee tietenkin tuktukilla, joita kulkee hotellin editse melko jatkuvana virtana. Tänä aamuna hotellin editse kulki myös muutama kameli omistajineen. Kuin merkkinä siitä, että Saharassa ollaan.

Minua oli kehotettu saapumaan lentoasemalle tuntia ennen lennon lähtöaikaa. Kuten Zinderissäkin, olin jälleen ensimmäinen matkustaja koko Agadezin kansainvälisellä lentoasemalla. Pääsin saman tien lähtöselvitykseen, jota varten täällä Agadezissa on oikein erillinen tiskinsä. Zinderin lentoasemalla ei ole läpivalaisulaitteita tai metallinpaljastimia, eikä minulle oltu tehty minkäänlaista turvatarkastusta. Täällä Agadezissa turvatarkastus toimi siten, että avasin käsimatkatavarani ja kävelin metallinpaljastimen läpi. Lentoaseman odotustila on ilmastoitu, mutta mitään kahvilaa tai kioskia ei ole.

Niger Airlinesin lento 6N 501 Agadezista Zinderin kautta Niameyhin lähti puolisen tuntia aikataulusta jäljessä noin kello 10.30. Koneena oli tuttu Fokker 50, joka on siis Niger Airlinesin laivaston ainoa ilma-alus. Aluksi lentäisimme Zinderiin, jonne saavuimme tunnin lennon jälkeen. Zinderissä matkustajia jäi pois ja osa vastaavasti tuli kyytiin vasta täällä. Välilaskun jälkeen nousimme takaisin Nigerin taivaalle ja otimme nyt suunnaksi lännen. Tähän asti Niger Airlines oli tarjoillut ainoastaan vettä, mutta nyt eteemme kannettiin herkulliset niameylaisen leipomon lihapiirakat, jotka tosin eivät lainkaan muistuta suomalaista lihapiirakkaa. Myös juomavalikoima laajeni, kun tarjoilukärryyn ilmestyi veden lisäksi omena- ja appelsiinimehua. Olin maksanut Agadez–Niamey-lennosta 180 000 frangia (n. 274 euroa), joten kieltämättä oli mukava saada jotain syötävääkin.

Lähdimme Agadezista noin kello 10.30 ja perille Niameyhin laskeuduimme kello 13.15. Niameyn lentoasema on nimetty itsenäisen Nigerin ensimmäisen presidentin Hamani Diorin (vallassa 1960–1974) mukaan Diori Hamanin kansainväliseksi lentoasemaksi. Lentoasema on eräs Afrikan kauneimmista ja moderneimmista lentoasemista ja pesee mennen tullen monet eurooppalaisetkin. Sen on rahoittanut ja rakentanut täysin turkkilainen yritys nimeltä SUMMA. Lentoasema valmistui kesällä 2019 parahiksi Afrikan unionin Niameyssa järjestettyä huippukokousta varten ja Nigerillä oli ainakin valmistumisen aikoihin tavoitteena tehdä kentästä merkittävä alueellisten lentojen solmukohta. Ihan vielä se ei ole sellainen, sillä ulkomaanlentoja on lähinnä vain Casablancaan, Tunisiin, Ouagadougouhun, Addis Abebaan, Loméen ja niin edelleen. Edes naapurimaahan Nigeriaan ei pääse suorin lennoin. Rauhallisesta liikenteestä johtuen saimme matkalaukut pikavauhtia ja pääsin jonottamaan läpivalaisuun. Olimme saapuneet kotimaanlennolla, mutta siitä huolimatta matkatavarat tahdottiin läpivalaista. Edessäni olevalla tuaregirouvalla oli kymmeniä pulloja algerialaista maitoa mukanaan. Algeria on niin lähellä Agadezia, että tavaraa selvästi kulkeutuu myös rajan yli. Odottelimme jonossa aikamme, mutta kukaan ei tullut käyttämään kallista läpivalaisulaitetta, jonka turkkilaiset ovat tänne hankkineet. Siispä pääsimme lopulta suoraan passintarkastukseen. Siis vaikka olimme edelleenkin tulossa kotimaanlennolta.

Ulkona terminaalin edessä ei odottanut ainuttakaan taksia, mikä ei ole ainutlaatuista. Olen saapunut melkoisen monta kertaa erilaisille lentoasemille ympäri Länsi-Afrikkaa, eikä vastassa ole ollut takseja. Nytkin vastassa oli vain Punaisen Ristin edustajia sekä kuumuus, johon täällä Niameyssa yhdistyy lisäksi kosteus. Lämpötila tuntuu siksi ehkä jopa kuumemmalta kuin mitä se oli ollut Agadezissa keskellä Saharaa. Kävelin ulos lentoasemalta ja pysäytin ensimmäisen taksin. Kuski oli puhelias ja ystävällinen, kuten nigeriläiset yleensäkin. Hän puhua pulputti kotikaupungistaan ja oli kuin paraskin matkaopas. Hinta keskustaan oli 2 000 frangia (n. 3 euroa).

Kymmenessä minuutissa olin Niameyn keskustassa, jossa olin päättänyt majoittua majataloon nimeltä Auberge Dragon (tai Auberge Dragon d’Or). Se on kiinalaisten pitämä vaatimaton majatalo ja tunnetaan yleisesti myös nimellä Auberge Chinois, ”kiinalainen majatalo”. Majatalon työntekijät ovat kuitenkin nigeriläisiä, joilla oli tänään palkkapäivä! Vastaanoton tiskiin oli teipattu teksti ”salaire disponible”, palkka saatavilla. Myös huoneita oli saatavilla. Iso huone omalla kylpyhuoneella, ilmastoinnilla, jääkaapilla ja wifillä maksoi 25 500 frangia (n. 38,9 euroa) yöltä. Se on hyvä hinta keskeisellä paikalla länsiafrikkalaisessa pääkaupungissa sijaitsevasta hotellihuoneesta.

Tämä keskeinen sijainti on Rond Point Grand Hôtel, liikenneympyrä ydinkeskustan eteläpuolella vain kivenheiton päässä Nigerjoesta. Jätin kameran hotellille ja lähdin katsomaan, miltä Nigerin pääkaupunki näyttää. Kunnollisen kaupunkikierroksen tekisin seuraavana päivänä. Niamey vaikutti rauhalliselta ja aivan keskustassakin on hiekkaisia katuja. Rond Point Grand Hôtelin liepeillä sijaitsee useampi länsimaalaisten suosima hotelli, kuten Hotel Terminus. Siitä syystä alueella on myös matkamuistomyymälä, jonka hinnat olivat kohtuulliset. Tiskissä olivat kaikki ne tuotteet, joista Agadezissa pyydettiin moninkertaisia summia. Ostin muistoksi Nigeristä messinkisen kamelin. Seuraavaksi marssin kauppaan ja ostin vettä. Samalla löysin kaupasta Nigerian Lagosissa valmistettuja Dudu-Osun-palasaippuoita. Saippuat ovat mustasaippuaa, sillä ne sisältävät poltetuista palmun hedelmistä ja kaakaopavuista saatua tuhkaa. Olin kerran ostanut kyseistä saippuaa Ruohonjuuresta hintaan seitsemän euroa ihan vain siksi, koska tuote oli Nigeriasta. Nyt lunastin vastaavan saippuan hintaan 700 frangia (n. 1,05 euroa). Sen tuoksu tuo mieleeni Länsi-Afrikan.

Kiinalaiset ravintolat kautta maailman on lähes poikkeuksetta nimetty jonkun mystisen ”Kultaisen lohikäärmeen” mukaan ja tietenkin myös majataloni yhteydessä toimii kiinalainen ravintola Dragon d’Or, siis ”Kultainen lohikäärme”. En oikeastaan koskaan hakeudu kiinalaisiin ravintoloihin edes Suomessa, mutta nyt päätin antaa sellaiselle mahdollisuuden. Olin valintaani hyvin tyytyväinen, sillä ravintola on laadukas ja ruoka erittäin hyvää. Asiakkaita valui sisään tasaisena virtana ja suurin osa heistä oli kiinalaisia. Heitä varten pöytiin kiikutettiin syömäpuikot. Kun poistuin, sain kutsun tulla aterioimaan seuraavanakin iltana. Silloin täällä laulettaisiin karaokea! Kerroin, etten oikeastaan laulaisi kiinalaista karaokea, mutta lupasin miettiä asiaa.