Rajan yli Nigeriasta Nigerin Zinderiin

29.4.2023

Olimme viettäneet edellisyön Gumelissa, aivan Nigerin rajan kupeessa täällä Pohjois-Nigeriassa. Tänään ylittäisin vihdoin rajan Nigeriasta Nigeriin. Tietoa maarajan ylityksestä näiden kahden maan välillä ei ole ainakaan liikaa saatavilla. Vain harva länsimaalainen menee näinä päivinä Nigeriin ja vielä harvempi matkustaa sinne maata pitkin. Lentämisen lisäksi maaraja Nigeriasta on ainoa turvallinen reitti Nigeriin, sillä Burkina Fasosta, Malista, Algeriasta ja Libyasta en ainakaan tässä tilanteessa uskaltaisi yrittää. Reitti Tšadista Tšadjärven pohjoispuolitse saattaisi niin ikään olla hieman liian hasardi valkoiselle länsimaalaiselle, mutta sen rajan yli on kuitenkin kuljettu viime vuosina ihan eurooppalaisellakin passilla.

Samassa Gumelin emiirin majatalossa, Gumel Emirate Foundation Motelissa, oli yöpynyt myös ryhmä rajavartijoita tai muita virkamiehiä Babban Mutumin raja-asemalta. Sinne minäkin olin nyt suuntaamassa. Rajavartijat kertoivat, että läheisestä Baburan pikkukaupungista kulkee puskatakseja jatkuvalla syötöllä Babban Mutumin kautta rajan yli Nigerin Zinderiin. Ihmiset rajan molemmin puolin ovat samaa kansaa eli hausoja, joten kanssakäyminen on vilkasta. Matka-aika olisi enintään kolme tuntia ja tarpeen tulleen rajavartijatkin auttaisivat auton hankkimisessa. Myöskään rajanylitys valkoisena eurooppalaisena ei olisi kuulemma ongelma, ei edes turvallisuusnäkökulmasta. Tämä oli hyvä uutinen. Siispä lähdimme kohti Baburaa, jonne on Gumelista vain noin 45 kilometrin matka. Matkalla näimme taas kaunista Sahelin maisemaa kameleineen ja paimentolaisineen. Reilun puolen tunnin kuluttua olimme Baburassa ja sen puskataksiasemalla. Se on tyypillinen länsiafrikkalainen julkisen liikenteen solmukohta, josta pääsee niin Gumeliin, Kanoon kuin Zinderiinkin.

Odottelin sisällä autossa, kun oppaani ja turvamieheni kävivät neuvottelemassa minulle paikan Zinderiin menevästä puskataksista. Ja hyvä, kun menivät; Baburassa ei enää osata englantia. Täällä pitäisi osata hausaa. Ostin itselleni kaksi paikkaa Toyota Hiacen etupenkiltä ja maksoin niistä noin 30 euroa. Hinnassa on valkoisen miehen lisää, sillä takiani auto joutuisi ajamaan rajan yli virallista reittiä pitkin ja se taas tarkoittaisi lahjuksia sinne tänne. Minä ne maksaisin, vaikkakin epäsuorasti. Ai niin, myös nigerialaiset, jotka eivät ole pukeutuneet kuin hausat tai näytä hausoilta, joutuvat menemään rajan yli virallista reittiä pitkin. Etninen profilointi voi hyvin tässäkin osassa Afrikkaa. Tavallisesti Baburasta rajan yli menevät autot ajavat puskassa, eivätkä todellakaan kulje raja-asemien kautta. Eräs syy sille on myös se, että siten kaikkien matkustajien matkustusasiakirjojen ei tarvitse olla kunnossa tai edes olemassa. Lisäksi salakuljetus onnistuu näin paremmin. Epävirallinen reitti onkin nimenomaan salakuljetusreitti. Nyt kyydissä näytti olevan kymmenen parimetristä mangopuunalkua, jotka ahdettiin tavaratilaan ja osittain myös matkustajien joukkoon. Niger on eräs maailman köyhimmistä maista, mutta että mangontaimetkin tuotava Nigerian puolelta!

Nigerialainen kuljettajani ei osannut englantia sanaakaan, joten hänelle oli tehty selväksi, että hän veisi minut perille Zinderiin ja että kaikki olisi maksettu etukäteen. Perillä en maksaisi enää nairaakaan. Niinpä pian auto oli täynnä ja lähdimme kohti rajaa. Nigerian puolella raja-asema tunnetaan nimellä Babban Mutum ja sinne on vain kahdeksan kilometrin matka Baburasta. Lyhyellä matkalla saimme ensimakua siitä, mitä tuleman pitäisi seuraavien tuntien aikana; lahjuspysähdyksiä nimittäin riitti. Toisinaan puun takaa kömpi siviilipukuinen nuorukainen, joka tuli laiskasti autolle vastaanottamaan setelin tai kaksi. Toisinaan viranomaisella oli uniformukin. Minua kohtaan kukin viranomainen oli hyvin asiallinen, eikä passissani ollut ”ongelmia”. Vartin kuluttua saavuimme rajalle, joka itse asiassa sijaitsee Katsinan osavaltiossa, eikä Jigawassa, kuten Gumel ja Babura.

Autossa oli toinenkin ulkomaalainen, ikivanhan passinsa kanssa matkassa ollut afrikkalainen, ehkä nigeriläinen tai tšadilainen. Yhdessä astelimme passintarkastuskoppiin, jossa näin, että raha vaihtoi omistajaa sitä mukaa, kun matkustusasiakirja tuli tarkastetuksi. Tätä varten olin itsekin hankkinut vielä muutaman Nigerian nairan taskuun, jos minultakin vaadittaisiin lahjusta vastineeksi maastapoistumisleimasta. Mutta mitä vielä, passintarkastaja oli nimeltään Yusuf Daniel, Bauchin osavaltiosta kotoisin oleva herrasmies, joka kirjasi tietoni kirjaansa, löi leiman passiin ja toivotti hyvää matkaa. Ei sanaakaan lahjuksesta, mutta sen sijaan hän kysyi, milloin olisin tulossa takaisin Nigeriaan. Hän tahtoisi esitellä kotiosavaltiotaan minulle. Myöhemmin herra kaivoi tietoni Facebookista ja otti yhteyttä. Ja soittipa jopa videopuhelun samaiselta raja-asemalta kuin näyttääkseen, että kyseessä oli sama henkilö. Nigerian rajoilla on kieltämättä hyvä olla kontakteja, kaiken varalta.

Kävin vielä esittelemässä rokotuskorttiani toisessa kopissa, minkä jälkeen matka jatkui Nigerin tasavallan puolelle. Ensimmäisen kerranhan ylitin rajan Nigeriin jo muutama päivä aiemmin Nigerian Tulo Tulossa Nigerian rajavartijan luvalla, mutta silti hieman ”puolilaittomasti”. Nigerin rajamuodollisuudet tapahtuvat Tinkim-nimisessä kylässä noin kuuden kilometrin päässä rajaviivalta. Tinkim elää rajakaupasta ja veikkaan, että kylässä harjoitetaan erityisen paljon tinkimistä. Väki osaa täällä myös vähän englantia, vaikka olimmekin nyt siirtyneet ranskankieliseen maahan. Englantia puhui myös passintarkastaja. Passintarkastus tapahtui ulkosalle kannetun puupöydän ääressä ilman lahjuksia. Sain tervetulotoivotuksen Nigeriin niin passintarkastajalta kuin muiltakin pöydän ääressä olleilta miehiltä, minkä jälkeen palasin autolle. Nyt seurasi tullitarkastus, jonka suoritti siviiliasuinen mies siten, että nostelin rinkastani tavarat auton penkille ja takaisin. Lahjuksesta ei vihjattu.

Seuraavaksi luokseni lipui rahanvaihtaja, sillä virallisen kielen lisäksi myös valuutta vaihtui rajanylityksessä. Nigeria käyttää valuuttanaan nairaa, kun taas Nigerissä maksetaan Länsi-Afrikan frangilla. Se on monen ranskankielisen Länsi-Afrikan maan, kuten Togon, Burkina Fason ja Senegalin, yhteisvaluutta. Yhdellä eurolla saa noin 656 frangia, mutta ilmeisesti Tinkimissä kukaan ei ikinä vaihda euroja, sillä rahanvaihtaja taisi vetää kurssin hatustaan. Minulle se kävi ja sain vaihdettua 20 euron setelin frangeiksi mielestäni hyvällä kurssilla. Hankkisin lisää Nigerin valuuttaa sitten Zinderistä. Jonkin ajan kuluttua samainen rahanvaihtaja saapui takaisin ja selitti, että minun tulisi antaa hänelle 500 frangin (n. 0,7 euroa) seteli, kun kurssi olikin ollut pielessä. En suostunut kaupanperumiseen.

Tinkimin rajalla parveilee myös runsas joukko lapsia kerjuukuppi kourassaan. Nigerin naiset ovat maailman hedelmällisimpiä ja jokainen nainen synnyttää keskimäärin seitsemän lasta. Luku on siis suurin koko maailmassa. Siitä syystä lapsia riittää. Lapset eivät olleet aggressiivisia, pysyttelivät metrin tai parin päässä ja pyrkivät saamaan minulta almuja toistelemalla Allah kare, Allah kare, siis ”Jumala on suuri”. Liki kaikki nigeriläiset ovat nuoria, mutta myös islaminuskoisia. Toisaalta myös liki kaikki jäävät vaille koulutusta, sillä vain 37,3 prosenttia nigeriläisistä on ensinnäkään lukutaitoisia (vuonna 2021). Lukema on alhaisimpia koko maailmassa, mutta sentään päihittää naapurimaa Tšadin lukeman 26,8 %. Koska kouluissa ei käydä, oli Tinkimin lapsillakin aikaa kerjätä raja-asemalla.

Matka jatkui kohti Zinderiä, Nigerin kolmanneksi suurinta kaupunkia. Tinkimistä on Zinderiin noin 110 kilometriä ja koska tie on hyvässä kunnossa, joutuisi matka nopeasti. Tien kunnostuksen ja päällystyksen on maksanut Euroopan unioni. Heinäkuun 2023 lopussa tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen saakka Niger oli länsimielinen ja EU:n tärkeä kumppani Sahelin alueella. Myös suhtautuminen minuun oli erinomaista jokaisella tiesululla, jolla pysähdyimme. Kukaan nigeriläisistä poliiseista tai santarmeista ei pyytänyt frangin frangia. Sen sijaan he toivottivat tervetulleeksi Nigeriin. Maisema matkan varrella on käsittämättömän kaunista: stereotyyppistä kuivaa Sahelin maisemaa, jossa siellä täällä kasvaa apinanleipäpuu tai satunnainen piikkipensas, ja jossa laiduntaa kameli- ja karjalaumoja. Tyttöjä näkyi vedenhakumatkalla, samoin paimentolaisia kaitsemassa niitä eläimiä. Rajaseudulla on muutamia äärimmäisen kauniita keitaita, siis aivan kuin Yoben osavaltiossa Nigeriassa.

Taivas oli pilvessä. Tai oikeastaan se oli pölypilvessä, kuten Sahelissa kuuluukin. Lämpömittari näytti +40 astetta. Saavuimme hyvissä ajoin Zinderiin. Matka Baburasta oli kestänyt noin kolme tuntia, kuten rajavartijat olivat aamulla Gumelin majapaikassa ennustaneet. Otin Zinderin puskataksiasemalta mototaksin hotellilleni, Auberge Gamzakiin. Matka maksoi 300 frangia (n. 0,45 euroa) hotellihuoneen maksaessa 30 000 frangia (n. 45 euroa) yöltä. Tiesin jo etukäteen, että Auberge Gamzaki olisi hieman yläkanttiin mitä tulee majoitusteni hintatasoon tavallisesti. Hotelli on kuitenkin eräs kauneimmista ja viihtyisimmistä, missä olen milloinkaan ollut. Auberge Gamzaki edustaa täkäläistä hausa-arkkitehtuuria eli se on rakennettu savesta. Huoneita on vain neljä ja minä olin majapaikan ainoa asukas.

Minulla oli vain vähän frangeja, joten lähdin seuraavaksi etsimään Western Unionia. Tarvitsin rahaa myös maan sisäisten lentojen hankkimiseen, sillä olin aikeissa vierailla Zinderin lisäksi Agadezissa ja Niameyssa. Otin mototaksin Zinderin keskustaan ja lähdin jalkaisin etsimään Western Unionin toimipistettä. Western Union tarjoaa sivuillaan kartan toimipisteistä, mutta kokemukseni mukaan se pitää vain harvoin paikkansa Länsi-Afrikassa. Totesin sen jälleen kerran. Sen sijaan löysin tutun mototaksikuskini Yahouzan, joka oli palannut päivystämään asemapaikalleen Zinderin puskataksiasemalle. Värväsin herran etsimään kanssani pankkia, joka osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Kello oli jo liian paljon ja pankit ehtineet sulkeutua. Kiertelimme ympäri Zinderiä tuloksetta, kunnes kerroin haluavani ostaa itselleni nigeriläisen simkortin. Sen avulla voisin ehkä soittaa Western Unionin toimipisteitä läpi. Hankin tällä kertaa Airtelin liittymän ja pyysin Yahouzaa soittamaan erääseen toimipisteeseen. Vastaus toisesta päästä oli, että tervetuloa vain, auki ollaan.

Nostin 620 000 frangia, mikä on euroissa noin 945 euroa. Olisin ehkä toivonut, että mototaksikuskini Yahouza olisi odotellut rahojen noutamisen ajan ulkopuolella, eikä olisi nähnyt, kun nostin tällaisen summan ja tungin sen reppuuni. Toisaalta Yahouza vaikutti niin vilpittömältä ja umpirehelliseltä, jopa vähän suomalaiselta, että en jaksanut olla huolissani.

Pyysin häntä seuraavaksi viemään minut Niger Airlinesin toimistolle, sillä olin kuullut huhua, että länsimaalaisia ei välttämättä päästettäisi bussien ja puskataksien kyydissä kaupungista toiseen kidnappausten uhan takia. Jos tahtoisin matkustaa maata pitkin, olisi mukana tietyillä tieosuuksilla oltava sotilassaattue, joka taas maksaa liikaa yksittäiselle matkaajalle, kuten minulle. Nigerin turvallisuustilanne oli ottanut valtavia harppauksia parempaan suuntaan vuonna 2021 valtaan astuneen presidentti Mohamed Bazoumin kaudella. Myöhemmin minulle kerrottiin, että luultavasti sotilassaattuevaatimuksesta voitaisiin pian luopua. Kaikki muuttui 26. heinäkuuta 2023, kun presidentti Bazoumin henkivartiokaartin päällikkö kenraali Tchiani kieltäytyi jäämästä eläkkeelle ja kaappasi vallan. Nyt Nigerin, Burkina Fason ja Malin vastaisella rajaseudulla tapahtuu taas kiihtyvässä määrin terrori-iskuja, kun sotilasjuntta on joutunut tuomaan sotilaita pääkaupunkiin omaa valtaansa turvaamaan. Toivottavasti ilmiö ei leviä muualle maahan, kuten Zinderiin tai Agadeziin. Onneksi Niger on sentään yhtä laaja maa kuin kaikki Pohjoismaat yhdessä.

Vaikka olisin voinutkin matkustaa maata pitkin Nigerin sisällä, olisin siltikin ehkä halunnut lentää jonkin osuuden. Harvinaiset lentoyhtiöt kiinnostavat kovasti ja vuonna 2014 toimintansa aloittanut Niger Airlines on erinomainen esimerkki sellaisesta. Jo pelkästään lentoyhtiön nerokas mainos vuosien takaa houkutti astumaan yhtiön ainoan koneen kyytiin. Niger Airlines vain sattuu olemaan vanhan liiton lentoyhtiö, sillä puhelinnumeroihin ja sähköposteihin ei vastata, eikä lippuja saa ostettua myöskään lentoyhtiön kotisivuilta. Toisaalta, mihin lentoyhtiöön nyt nykypäivänä yhteyttä saisikaan. On siis asioitava Niger Airlinesin toimistossa, jollaisia on Zinderissä, Agadezissa, Maradissa ja pääkaupungissa Niameyssa. Olin toki yrittänyt ostaa lippuja erilaisten niameylaisten matkatoimistojen kautta, mutta jokainen kertoi, ettei se onnistu heidän kauttaan. Ainoa matkatoimisto, joka niitä myy Niameyssa, on intialais- tai bangladeshilaistaustainen Satguru Travels, joka ei vastaa sähköposteihin tai Facebook-viesteihin, mutta mainostaa silti palveluitaan suureellisesti esimerkiksi Niameyn lentoasemalla. Niger Airlinesin Zinderin-toimistossa sain hyvää palvelua ja tilaa haluamillani lennoilla oli edelleen. Ostin lennon Zinderistä Agadeziin keskiviikolle 3. toukokuuta. Se maksoi 150 000 frangia (n. 228 euroa). Lisäksi ostin lennon Agadezista Niameyhin perjantaille 5. toukokuuta. Sen hinnaksi tuli 180 000 frangia (n. 274 euroa). Ladoin tiskiin 330 000 frangia, kiitin ja lähdimme ulos luottokuskini Yahouzan kanssa.

Ennen hotellille menoa ehdotin myöhäistä lounasta, joten pian istuimme Étoile du Sahel -nimisessä ravintolassa Zinderin keskustassa. Olimme ainoat asiakkaat ja ruoka-annoksiakin oli tarjolla vain yksi. Itse asiassa meiltä ei edes kysytty, mitä tahtoisimme syödä, vaan ruoka vain tuotiin pikavauhtia pöytään. Riisi ja lihakastike oli erittäin herkullista. Ja sitä kelpasi syödä ilmastoidussa ravintolasalissa. Ilmastointi pantiin päälle käyntimme kunniaksi.

Perillä hotellilla maksoin Yahouzalle kymppitonnin (n. 15,2 euroa), olihan hän kierrättänyt minua ympäri Zinderiä parin tunnin ajan ja se taisi olla vähintä sen jälkeen, kun hän oli nähnyt rahavuoren, jonka olin tunkenut reppuuni. Mies kertoi, että aikoo ostaa saamillaan rahoilla elämänsä ensimmäisen kännykän. Hyvän kännykän saa Nigerissä noin 15 eurolla, ja ne ovat usein kiinalaisia ja Tecno-merkkisiä. Sovimme, että Yahouza tulisi seuraavana aamuna hotellille aamuyhdeksäksi, minkä jälkeen lähtisimme tutustumaan Zinderiin paremmin. Ainakin sulttaanin palatsi ja vanhakaupunki olisi nähtävä.