Abujasta Zuma Rockin kautta Zarian emiirinpalatsille

22.4.2023

Afrikka ei ole erityisen edullinen matkakohde, jos tahtoo majoitukseltaan tiettyjä länsimaisia standardeja, kuten vaihdettuja lakanoita, peittoa, juoksevaa vettä tai omaa vessaa. Wifi on monesti jo yltiöluksusta. Olen yöpynyt Afrikan-matkoillani jos jonkinlaisissa murjuissa ja jopa kadulla. Nytkin olin tietenkin aikeissa säästää nimen omaan majoituksissa ja ilmoittanut oppaalleni, että mikä tahansa murju kyllä kelpaa. Niinpä olin nukkunut Viclin Diamond Hotellin kivikovalla sängyllä yöni ja maksaisin siitä noin 20 Yhdysvaltain dollaria. Juurikin tuo kivikova patja on Nigeriassa merkki halvasta hotellista, minkä tulisin huomaamaan. Viclin Diamond sijaitsee Nigerian pääkaupungin Abujan laitamilla, enkä ollut sitä etukäteen edes Google Mapsista löytänyt.

Nautin Algeriasta ja Ranskasta tuomiani eväitä aamupalaksi, sillä Viclin Diamondin edulliseen huonehintaan kuuluu vain sänky ja suihku, ei sentään aamupalaa taikka wifiä. Sitten oppaani kolkutti täsmälleen aikataulussa oveeni ja lähdimme tutustumaan Abujaan.

Abuja on reilun kolmen miljoonan asukkaan väestöllään Nigerian kuudenneksi suurin kaupunki. Suurin on Lagos, joka on myös Afrikan suurin kaupunki. Etelärannikolla sijaitseva Lagos menetti pääkaupunkistatuksensa keskellä maata sijaitsevalle Abujalle 1970-luvulta lähtien, kun Nigeria päätti siirtää pääkaupunkinsa väljemmille vesille pois kaoottisesta ja hallitsemattomasti kasvavasta Lagosista. Uuden asemakaavan suunnitteli japanilaisarkkitehti Kenzo Tange. Jo edellisyönä lentoasemalta ajaessamme olin kiinnittänyt huomiota, että Abuja ei vaikuttanut lainkaan Afrikalta; kaupunki on rakennettu väljästi ja liikenneyhteyksiä on selvästi mietitty. Eikä Abujan keskustakaan Länsi-Afrikkaa mieleeni tuonut, vaan ennemminkin ehkä Etelä-Afrikan. Kaikki on ensinäkemältä hyvin hoidettua ja toimivaa. Joku on saattanut arvostella Abujaa tylsäksi kaupungiksi ja joku toinen ehkä sieluttomaksi. Abuja ei kuitenkaan ole mikään tekemällä tehty kulissi, kuten Kazakstanin hengetön pääkaupunki Astana, vaan elämää pulppuileva pikkukaupunki. Siis siitäkin huolimatta, että väkeä on yli kolme miljoonaa!

Abujassa on toki kieltämättä kovin vähän matkailijaa kiinnostavia nähtävyyksiä, joten ehkä kaupunkia voinee oikeutetusti kutsua tylsäksisikin. Kaikki merkityksellinen tuntuu olevan ripoteltuna kaupungin liepeille, kuten esimerkiksi Zuma Rock, Guraran vesiputoukset ja Bwarin keramiikkakylä. Itse Abujassa on lähinnä vain hulppea Kansallismoskeija, joka on valmistunut vuonna 1984. Nigeria on noin puoliksi kristitty ja puoliksi islaminuskoinen, mutta muslimien osuus lisääntyy kaiken aikaa heidän suuresta syntyvyydestään johtuen. Karkeasti eroteltuna etelässä ollaan kristittyjä ja pohjoisessa muslimeita. Keskellä Nigeriaa sijaitseva Abuja on sikälikin erinomainen sijainti pääkaupungille, että näitä seutuja asuttaa niin kristittyjä kuin muslimeita. Pääsääntöisesti uskontojen yhteiselo Nigeriassa on sujunut mallikkaasti, vaikka maassa esiintyykin edelleen uskontoon kytkeytyvää väkivaltaa ja jopa terrorismia. Malliesimerkki on tietenkin islamilaista kalifaattia Koillis-Nigeriaan havitteleva Boko Haram -terroristijärjestö, jonka toimintaa on onnistuneesti ajettu ahtaalle viime vuosina.

Abujan Kansallismoskeija on avoinna kaikille, jopa itseni kaltaiselle ei-muslimille. Paitsi tietenkin tänään, sillä muslimien paastokuukausi Ramadan oli vasta päättynyt ja moskeija sen johdosta pantu säppiin. Ehkä imaami oli lähtenyt lomalle, kun vuoden tärkein kuukausi oli saatu kunnialla pakettiin. Oppaani neuvotteli moskeijan vartijoiden kanssa ja pyysi, että pääsisimme siitä huolimatta kurkistamaan sisään moskeijaan. Afrikkalaiset keskimäärin ovat hyvin joustavia, joten tietenkin olimme pian sisällä mahtipontisessa moskeijassa, joka toi mieleen luterilaisen kirkon, sillä sisällä ei ollut turhia krumeluureja.

Kiitimme vartijoita yhteistyöstä, minkä jälkeen lähdimme vaihtamaan rahaa. Nigeria ei käytä monen muun Länsi-Afrikan maan tavoin valuuttanaan frangia, vaan on säilyttänyt oman nairansa. Ehkä syynä on maanosan suurin väestö ja toisaalta eri siirtomaaisäntä, Iso-Britannia. Toisin kuin frangilla, nairan arvo vaihtelee päivittäin ja pääsääntöisesti viikonloppuisin vaihtokurssi on heikoin. Matkaan kannattaa ottaa joko euroja tai Yhdysvaltain dollareita, joita voi vaihtaa nairoiksi joko virallisissa vaihtopisteissä tai mustassa pörssissä kadulla. Ero kurssissa näiden kahden tahon välillä oli huhtikuussa 2023 liki olematon, mutta valitettavasti ihonväri vaikuttaa vaihtokurssiin. Siispä parin konttorin jälkeen vetäydyin omatoimisesti takaisin autoon istumaan ja varmistelemaan näin parasta mahdollista vaihtokurssia. Yhdellä eurolla sai noin 570 nairaa, jos en itse ollut mukana rahanvaihtotilanteessa, vaan annoin oppaan hoitaa rahanvaihdon. En kysellyt jälkeen päin, missä tämä lopulta vaihtoi rahat. Virallisesti mustan pörssin rahanvaihto on käsittääkseni laitonta, mutta se tapahtuu silti avoimesti kadulla; rahanvaihtajamiehet päivystävät samalla katuosuudella muutamien metrien välein aurinkovarjojen alla istuskellen, lupaavan näköisille autoille huudellen ja rahanippuja samalla pläräillen. Nigeria sai alkuvuodesta 2023 jonkin sortin huomiota maailmanlaajuisesti, kun maa päätti uudistaa setelinsä, mutta ei painanutkaan niitä riittävästi ja kansalta loppui käteinen. Tarkoituksena oli kai kitkeä ainakin korruptiota. Tuon ”skandaalin” johdosta moni siirtyi mobiilimaksamiseen. Nyt huhtikuussa käteistä oli jo taas riittävästi tarjolla.

Abujan nähtävyyksistä toinen voisi olla kuningatar Elisabet II:n vihkimä Millennium-puisto, mutta jätimme sen suosiolla näkemättä. Puisto mikä puisto. Sen sijaan kävimme hakemassa täkäläisestä pikaruokaketju Chicken Republicista evästä ja hankkimassa simkortin puhelimeeni. Liekö hiljattaisista vaaleista johtuen vai mistä, mutta enää ulkomaalaiselle ei myönnetä nigerialaista simkorttia ellei tältä satu löytymään paikallista henkilönumeroa. Simkortti rekisteröitiin oppaani nimiin ja pian pääsin ujuttamaan puhelimeeni nigerialaista MTN-operaattorin korttia. Se toimisi joten kuten Kanoon saakka, kunnes lopettaisi lähes kokonaan toimimisen. Siispä tulevaisuudessa on parasta hankkia jonkin toisen operaattorin simkortti.

Nigerian ainutlaatuisuus on sen väestössä; kaikkialla oli koko ajan paljon ihmisiä. Oli mielenkiintoista havainnoida nigerialaista elämänmenoa auton ikkunasta, nähdä molemmilta puolilta vilahtelevia keltaisia tuktuk-takseja ja ihailla rekkojen perävaunuihin maalattuja taidokkaita maalauksia. Ja toisaalta naureskella niissä esiintyville iskulauseille, kuten ”Remember your last day”. Nigeriassakin on muuten tapana töötätä, kun lähtee ohittamaan rekkaa.

Vähän Abujan luoteispuolella teimme piston Zuma Rockille, joka on maisemaa hallitseva 725 metriin merenpinnasta kohoava monoliitti, Nigerian ikioma Uluru. Noin 300 metriin ympäröivästä maastosta kohoava kivenmurikka on nähtävyys itsessään. Murikan päälle pääsee kiipeämään, mutta mitenkään helppo urakka se ei ole, sillä se kestää noin viitisen tuntia. Me tyydyimme vain ihailemaan Zuma Rockia maantasalta, minkä jälkeen lähdimme kaasuttelemaan kohti pohjoista ja Kadunan kaupunkia.

Siinä missä Zuma Rock sijaitsee Nigerin osavaltiossa, on Kaduna samannimisen osavaltion pääkaupunki. Asukkaita siellä on enemmän kuin Helsingissä. Matkaa Kadunaan olisi noin kolme tuntia, mutta tie on hyväkuntoista ja pääosin kaksikaistaista kumpaankin suuntaan, joten matka kyllä joutuu. Loppukeväästä 2022 tällä tieosuudella, A2-valtatiellä, tapahtui useampia väijytyksiä, kun jotkut kyläläiset ilmaisivat tyytymättömyyttään Nigerian hallitukseen ryhtymällä ryöstelemään tielläliikkujia. Tieosuutta ryhdyttiin kuvailemaan Nigerian vaarallisimmaksi. Nigerian hallitus sai toiminnan aisoihin nopeasti massiivisella väliintulolla; nyt kylien kohdalla on passissa lukematon määrä poliisiautoja, jotka partioivat tiellä pimeän aikaan. Päiväsaikaan turvallisuudesta huolehtii joukko tasaisin välein rakennettuja linnoitteita, joissa poliisit tai sotilaat päivystävät ja tähystävät. Niiden ympärillä on monesti vanha kunnon vallihauta, joten aivan kuten N’Djamenassakin, myös täällä oppia on ammennettu keskiajalta. Nigerian hallinnosta voi olla montaa mieltä, mutta A2-tien rauhoittaminen Abujan ja Kadunan välillä on sulka hattuun nyt jo väistyneelle presidentti Muhammadu Buharille.

Pääsimme turvallisesti Kadunaan, kuten tietysti oletimmekin, ja ajoimme suoraan kaupungin keskustaan torille. Kiertelimme torilla noin 20 minuuttia. Tykkäsin Abujasta ja niin tykkäsin nyt Kadunastakin; tunnelma torilla oli leppoisa ja sain lukuisia tervetulotoivotuksia paikallisilta. Vaikutti siltä, että nigerialaiset ovat sydämellistä ja vieraanvaraista kansaa. Siitäkin huolimatta, että edessäni tai takanani kulki koko ajan oma henkilökohtainen turvamieheni AK-47-rynnäkkökivääri hyppysissään. Kuten jo pari vuotta aiemmin Somalimaassa, myös nyt Nigeriassa oma turvamies on ehdottomasti osa matkakokemusta, eikä lainkaan negatiivinen sellainen. Hänen ainoa tehtävänsä näin alkumatkasta oli mahdollisten taskuvarkaiden loitollapitäminen. Abuja tai Kadunakaan ei ole vaarallinen kaupunki, vaan soveltuu mainiosti matkakohteeksi myös valkoihoiselle eurooppalaiselle.

Eikä vaarallinen olisi myöskään Zaria, seuraava kaupunki pohjoisessa, jonne suunnistimme seuraavaksi. Alun perin olimme suunnitelleet yöpyvämme Kadunassa, mutta koska aloitteestani jätimme Guraran vesiputoukset Abujan liepeillä katsomatta, jatkoimme vielä reilun tunnin verran Zariaan. Zaria on perustettu 1500-luvulla ja myöhemmin samalla vuosisadalla siitä tuli historiallisen Zazzaun hausakuningaskunnan pääkaupunki. Hausat ovat Pohjois-Nigerian suurin kansa ja valtaväestöä täälläkin. Nigerian jokaista neliömetriä hallitsee virallisen hallinnon ohella edelleen myös perinteinen johtaja, joka täällä Zariassa tunnetaan emiirinä. Vuodesta 2020 Zazzaun kuningaskuntaa on hallinnut vuonna 1966 syntynyt Ahmad Nuhu Bamalli.

Ajoimme suoraan emiirin värikkäälle palatsille, jonka kuvia olin ennen matkaani ihaillut netissä. Paikka on eräs mielenkiintoisimmista, missä olen Afrikan matkoillani käynyt. Kaikkea sai vapaasti kuvata, toisin kuin vastaavia paikkoja Afrikassa yleensä. Jopa emiirinpalatsin vartijat asettuivat oma-aloitteisesti valokuvaa varten. Koko ajan kannoillani liikkui suuri joukko lapsia, jotka olivat kiinnostuneet minusta, mutta yksikään heistä ei osannut pyytää rahaa tai lahjaa. Kunhan hihittelivät ja ihmettelivät. Suuresta väestöstään huolimatta Nigeria vaikutti edelleen tärveltymättömältä matkakohteelta. Palatsin pihamaalla oli kaksi kamelia, kuin merkkinä siitä, että olemme saapuneet Sahelin alueelle, jonka takana odottaisi rannaton Saharan autiomaa. Tästä eteenpäin kameleita näkyisi päivittäin. Kameleita ihmetellessämme, taivas aukesi ja saimme vähän vettä niskaamme. Vesisade tuli viisi minuuttia kestäneen hiekkamyrskyn kera. Minua huvitti suuresti, sillä Saharassa sataa aina, kun olen siellä. Vaikkemme siis ihan Saharassa vielä olleetkaan.

Emiiriä emme tavanneet, emmekä sellaista olettaneetkaan. Emiiri on kiireinen ja tärkeä mies, eikä mikään turistinähtävyys. Sen sijaan saimme kyytiimme emiirin korkea-arvoisen neuvonantajan, kuningaskunnan merkkimiehen, joka osasi tosin vain hyvin alkeellista englantia ja kommunikoi hausan kielellä. Mies selitti olevansa Zazzaun emiirikunnan Thaimaan-suurlähettiläs, vaikka taisi tarkoittaa sitä, että nykyinen emiiri toimi aiemmin Nigerian suurlähettiläänä Thaimaassa ja Myanmarissa. Neuvonantaja tahtoi vielä lisätä, että thaimaalaiset todella osaavat valmistaa riisin. Tähän ylistykseen yhtyi myös hausaa taitava turvamieheni, joten uskottava kai se on. Neuvonantaja johdatti takapenkillä istuen meitä hotellista toiseen ennen kuin löysimme mieluisimman. Eli siis sellaisen, jossa hinta ja laatu kohtaisivat.

Päätimme majoittua yöksi Hotel Shagalinkuun, jossa yö maksoi jälleen noin 20 dollaria. Huone oli siisti ja siellä oli ilmastointi ja oma vessa. Ainoana miinuksena oli moskeija suoraan ikkunan takana, joka Ramadanin päättymisen johdosta julisti jumalan sanaa pitkin iltaa, ehkä parisen tuntia putkeen. Olimme nyt siis saapuneet Pohjois-Nigeriaan, joka on enemmistöltään islamilainen ja jossa on käytössä šaria-laki. Kuulemma šaria on olemassa täällä vain paperilla, eikä sitä noudateta. Toisen henkilön tulkinnan mukaan šaria-lakia ei sovelleta kristittyihin, joita heitäkin on näissä Pohjois-Nigerian muslimienemmistöisissä osavaltioissa luultavasti miljoonittain. Yksi merkki šariasta kuitenkin oli havaittavissa Hotel Shagalinkun vastaanoton seinällä: lapussa seisoi ”Free women are not allowed”.