24.4.2023

Abuja, Kaduna, Zaria ja Kano ovat kaupunkeja, jotka tunnetaan ehkä Nigerian ulkopuolellakin ja tiedetään turvallisiksi. Minäkin olin todennut tilanteen omin silmin kahden edellispäivän aikana. Alun perin aikomuksenani oli jatkaa Kanosta suoraan Katsinan osavaltiossa sijaitsevaan Dauraan ja sieltä edelleen Nigerin puolelle Zinderiin, mutta olin muuttanut suunnitelmia vähän ennen Nigeriaan matkustamista ja päättänyt tutustua Pohjois-Nigeriaan syvällisemmin ja siis lähteä tuntemattomille seuduille, alueille, joille vain harva matkailija eksyy. Siksi olin päätynyt ottamaan mukaan oman turvamiehen. Ihan vain mielenrauhan säilyttämiseksi, koska Pohjois-Nigerian maine ei ole parhaimpia. Osittain ihan syystä, tietenkin.

Nigerian poliisivoimien erikoisjoukkoihin kuuluvalla turvamiehelläni olisi ajankohtainen tieto kustakin kohteestamme, sillä mies oli päivittäin yhteydessä esimiehiinsä. Lisäksi minä ja oppaani olimme selvittäneet omista lähteistämme tulevien kohteiden turvallisuuden ja todenneet, että Kanosta voisi matkustaa kohti koillista halki Kanon ja Jigawan osavaltioiden aina Yoben osavaltion länsiosiin saakka. Minä olin esimerkiksi selannut nigerialaisesta mediasta kaiken terroristijärjestö Boko Haramista ja sen iskuista Koillis-Nigeriassa. Hitusen Viroa suurempi Yobe ei kokonaisuudessaan ole turvallinen osavaltio, mutta Gashuan ja sen tienoot olin todennut turvallisiksi. Saman vahvisti tänä aamuna Nigerian poliisivoimat. Toukokuussa 2023 väistynyt presidentti Muhammadu Buhari on saanut Boko Haramin isoksi osaksi nitistettyä ja järjestön toiminta on ollut viime vuosina minimaalista. Edellinen terrori-isku Gashuassa tapahtui ilmeisesti huhtikuussa 2013, siis tasan kymmenen vuotta sitten.

Tienviitta Saunaan Kanon laitamilla!
Nigeria elää maataloudesta.
Mahdollinen tiilitehdas Jigawan maaseudulla.
Paimentolaisten asumuksia Jigawan osavaltiossa.
Portti Hadejian kaupunkiin Jigawassa.

Siispä tankkasimme auton ja lähdimme matkaan. Kanosta on 320 kilometrin ajomatka Gashuaan. Aikaa olimme varanneet neljästä viiteen tuntia. Tai kunhan nyt pääsisimme perille valoisan aikaan. Muulla ei olisi väliä. Ajelimme Kanosta ulospäin ja vähän matkaa kaupungin ulkopuolella äkkäsin tienviitan Saunaan! Sauna on kylä Kanon osavaltiossa noin tunnin ajomatkan päässä Kanon keskustasta koilliseen. Saunassa on Googlen mukaan ainakin Sauna Primary School. Muuten paikkakunnasta löytyy vain vähän tietoa internetistä, eikä kukaan ole kirjoittanut edes artikkelia Wikipediaan. Kun seuraavan kerran matkustan Pohjois-Nigeriaan, on käytävä myös Saunassa.

Kanosta koilliseen johtava tie on hyvässä kunnossa ja vasta nyt kolmantena päivänä pääsimme tekemään tuttavuutta Nigerian poliisin ja armeijan kanssa, jotka pitävät tarkastuspisteitä tien varrella. Oma poliisi etupenkillä kuitenkin takaa sen, että kustakin tarkastuspisteestä pääsimme kättä heilauttamalla. Kuulemma ilman pelkääjän paikalla istunutta poliisimiestä, olisivat tien varsilla päivystäneet virkamiehet saattaneet pyytää meiltä rahaa. Korruptio istuu tiukassa nigerialaisessa yhteiskunnassa. Olen tottunut siihen Afrikan-matkoillani, että virkavalta pitää tarkastuspisteitä vähän kaikkialla. Pääosin kerätäkseen itse palkkaansa, ei niinkään, että niistä olisi jotain hyötyä turvallisuuden kannalta. Siksi olikin outoa, että vasta nyt Kanosta koilliseen matkatessamme näin ensimmäiset tarkastuspisteet. Abujan ja Zarian välillä virkavallan läsnäolo on tietenkin massiivista, mutta siellä virkavalta on pantu oikeisiin töihin eli takaamaan turvallisuutta, ei niinkään keräämään lahjuksia tielläliikkujilta.

Appelsiini- ja ananaskauppias Hadejiassa.
Katukuvaa Hadejiassa.
Paimentolainen karjalaumansa kanssa jossain päin Jigawaa.
Maisema Madachin kylän liepeiltä Hadejian ja Ngurun väliltä Jigawan osavaltiosta.
Asumus Madachin kylässä.
Etelä-Korea-liiviin pukeutunut karjankasvattaja Madachin kylänraitilla.

Pian saavuimme Jigawan osavaltioon, joka on lohkaistu Kanon osavaltiosta vuonna 1991. Asukkaita tässä Djiboutin kokoisessa osavaltiossa asuu yli neljä miljoonaa. Siis saman verran kuin pelkässä Kanon kaupungissa. Jigawa on harvinaisen homogeeninen, sillä lähes kaikki asukkaat ovat joko hausoja tai fulaneita sekä lisäksi muslimeita. Osavaltion pääkaupunki on Dutse, jonne matkustaisin muutaman päivän kuluttua. Nyt vain ajaisimme osavaltion läpi. Kaupunkeja ja kyliä on tiuhaan, kuten Afrikan väkirikkaimmassa valtiossa olettaakin: Ringim, Gujungu ja sitten Hadejia. Hadejiaan saavutaan koristeellisesta portista, onhan paikkakunta Hadejian emiraatin keskus. Kaupungissa on emiirinpalatsi ja museo, jotka nyt tosin jätimme vierailematta. Emiirinpalatseja riittäisi matkallani vielä riittämiin.

Sen sijaan kiinnitimme enemmän huomiota erikoislaatuiseen luontoon kaupungin jälkeen; olimme syvällä Sahelin alueella, joka mielletään kuivaksi ja karuksi paikaksi elää. Näkemämme ei täysin vastannut ennakko-oletuksia: täällä Hadejian takamailla aina pitkälle Yoben osavaltioon asti avautuvat laajat Hadejia–Ngurun suoalueet, joka on Ramsar-sopimuksen alainen vesistöjensuojelualue ja kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA). Suot saavat vettä Kanon takaa alkunsa saavasta Hadejiajoesta ja toisaalta Josin ylängöltä tulevasta Jama’arejoesta, joka yhtyy Hadejiajokeen Ngurun ja Gashuan välillä muodostaakseen Yobejoen. Yobejoki taas laskee vetensä Tšadjärveen Nigerian koillisimmassa kolkassa. Siis jos joessa siinä vaiheessa on vielä jotain laskettavaa, eikä kaikkea ole pumpattu pelloille. Suoalueen pinta-ala on nykyään noin 3 500 km² eli Posion tai Savonlinnan verran eli melko paljon. Ennen 1970-luvun kuivuusjaksoa Hadejia–Ngurun suoalueen pinta-ala oli jopa 4 125 km².

Vesistö Hadejian liepeillä.
Kameleita ja kalastajia Ngurun liepeillä Yoben osavaltiossa.
Pieni lampi on täynnä yobelaisia kalastajia verkkoineen.
Hadejia–Ngurun suoalue mahdollistaa karjankasvatuksen Yoben osavaltiossakin.

Jopa näin ennen sadekauden alkua suoalueilla on runsaasti vettä, mikä mahdollistaa laajamittaisen karjankasvatuksen ja maanviljelyn tällä seudulla. Näimme isoja karjalaumoja laiduntamassa soilla ja toisaalta näimme kameleita juomassa vettä siellä täällä olevista lammikoista ja pienistä järvistä. Merkillinen maisema jatkui myös Yoben osavaltion puolella, jonne pian saavuimme. Vielä merkillisempää oli nähdä kalastajia verkkoineen ympäri suoaluetta. Myöhemmin kuulisin, että kalastus on merkittävä elinkeino Yoben osavaltiossa, joka siis edelleen sijaitsee Sahelin alueella, aivan Saharan laitamilla! On siis mahdollista asua Yobessa ja olla ammatiltaan kalastaja.

Yobe on niin ikään nuori osavaltio, sillä se lohkaistiin erilleen Bornon osavaltiosta vuonna 1991. Asukkaita Yobessa on nelisen miljoonaa. Pääkaupunkina toimii Damaturu, jonne emme nyt matkustaisi ollenkaan. Nguru on ensimmäinen iso kaupunki Yoben puolella matkallamme Gashuaan, jonne saavuimme jo puolilta päivin. Noin 150 000 asukkaan Gashuassa on Baden emiraatin pääpaikka ja palatsi. Nykyisenä emiirinä on vuodesta 2005 lähtien toiminut Abubakar Umar Suleiman. Kaupungissa on myös kaksi varteenotettavaa, länsimaiset standardit täyttävää hotellia, joista toisen omistaa itse emiiri: King Abubakar Luxury Hotel and Suites. Toinen on nimeltään Yusufana Royal Suites, jonne päätimme majoittua. Hotellissa on paljon huoneita, mutta olimme silti ainoat asukkaat, sillä harva päättää matkustaa Gashuaan. Hotelli sijaitsee muurien ympäröimänä ja portilla päivystää vartija vuorokauden ympäri. Ainoa miinus majapaikassa oli se, että sähköä ei ollut. Sitä saisi vasta kuuden maissa, kun generaattori hyrskäytettäisiin käyntiin illan ja yön ajaksi. Itse asiassa koko Gashua oli ollut vailla sähköä jo usean päivän ajan, mikä on vähän hassua, sillä kesään 2023 saakka Nigerian senaattia johti Gashuasta kotoisin oleva The Honourable Ahmad Ibrahim Lawan! Nigeriassa käytiin hiljattain presidentin- ja parlamenttivaalit ja herra Lawanin vaalimainokset olivat edelleen läsnä kaikkialla Gashuassa. Turvamieheni haukkui herra Lawanin pystyyn todeten, että ”that is a useless man!” Herra Lawanilla on mahtipontinen kartano lähellä Gashuan keskustaa, mutta oletettavasti siellä silti riittää sähköä.

Nigerialaiset osaavat maalata rekkansa kauniisti. Tässä esimerkki Yobesta.
Tervetuloa Gashuaan.
Katunäkymä Gashuasta. Islaminuskoinen naisväki kaavuttaa itsensä, kun taas kristityt naiset pukeutuvat jopa länsimaisesti.
Portti kirkon pihalle Gashuan keskustassa.
Yusufana Royal Suites on valintani Gashuassa.

Lähellä Yusufana Royal Suites -hotelliamme on viihtyisä ravintola nimeltä Kumbo Refreshment Joint, jossa olisimme mielellämme aterioineet. Tarjoilijat tulivat kertomaan ruokatarjonnan, mutta eivät lopulta voineetkaan ottaa tilausta vastaan, koska ruokaa ei nyt vain olisikaan. Tai kokkia ei olisi paikalla. Tai jotain. Olen monta kertaa lähtenyt afrikkalaisesta ravintolasta, sillä en ole osannut riittävän hyvin selvittää henkilökunnalle haluavani syödä. Ehkä niin kävi nytkin, vaikka en ollut itse tilaamassa. Ehkä olisi pitänyt osata puhua paikallista baden kieltä tai edes hausaa. Saimme henkilökunnalta vihiä toisesta ravintolasta, jota pitäisi mama nimeltä Blessing! Paikallisilta neuvoa kysyen löysimme lopulta mama Blessingin ravintolan, joka on hämyinen kansanravintola. Mama Blessing on kristitty ja muuttanut Gashuaan alun perin miehen perässä jostain Etelä-Nigeriasta. Mies ei ollut enää kuvioissa, mutta mama oli silti päättänyt jäädä Gashuaan. Ravintolassa hääräsivät myös maman kaksi tytärtä, jotka kumpikin käyttivät avoimesti ristikaulakoruja, eivätkä peittäneet hiuksiaan hunnulla, kuten valtaväestö näillä main tekee. Asiakkaat ovat tietenkin pääosin muslimeita, sillä ehdoton enemmistö yobelaisista ja gashualaisista on islaminuskoisia. Kristittyjä on pieni vähemmistö, mutta mama Blessingin ravintolan vieressä sattumoisin toimii jopa kirkko! Ruoka oli erinomaista ja mama Blessing kovin otettu kehuistani, kun poistuimme takaisin hotellille.

Illalla sähköt palautuivat luvatusti, kun generaattori laitettiin käyntiin. Se tapahtui samaan aikaan, kun hienolla muskeliautolla paikalle porhalsi tärkeältä henkilöltä vaikuttanut herrasmies ja majoittui hotellin sviittiin. Varmasti ajoitus oli vain sattumaa.

6 Replies

  1. Kummallakohan on parempi maine, Pissalla vai Saunalla?

    Komeat sarvet kyllä noilla lehmillä. Kasvaisikohan suomalaisillekin lehmille samanlaiset, jos saisivat kasvaa? Erikoista kyllä saada kameleita ja kalastajia samaan kuvaan! Ja hotellin pihassa on näemmä maalattu istutusten reunakivetkin mustavalkoisiksi… Mutta siisti hotelli. Miten mama Blessing kokkasi, jos sähköä ei ollut? Kaasullako?

    Muuten tuo Nigeria voisi hyvinkin olla matkan arvoinen, mutta en kyllä jaksaisi oppaan ja turvamiehen kanssa kierrellä, yksin olisi mukavampaa, ja se taas ei taida sitten olla järkevää tuolla.

    1. Keski-Afrikan Pissasta on enemmän tietoa saatavilla, mutta se oli kyllä melko k*sinen paikka. Eli Saunalle ääni!

      Taitaa Suomen lehmistö olla eri lajiketta, hmmm…

      Reunakivet maalattu mustavalkoisiksi, kuten panafrikkalainen perinne vaatii. 😀

      Mama Blessing taisi kokata ihan tulella, jos nyt oikein muistan.

      Nigeria on ehdottomasti kalliin viisumin arvoinen, enkä kyllä näe mitään syitä, etteikö Nigeriassa voisi ominpäinkin reissailla. Puskataksit kulkee kaupungista toiseen, tutktukit kulkee kaupunkien sisällä huokeaan hintaan ja periaatteessa englannilla pärjää. Isojen kaupunkien välillä voi lentää. Yobeen toisaalta ehkä parasta mennä oppaan kanssa. Tietty se afrikkalainen kaaos/häslinki on ehkä suurempaa mitä muualla Länsi-Afrikassa johtuen rajusta väkimäärästä. Eli jos yksin menee, niin kavereita kyllä tulee riittämään, mutta kokemukseni perusteella ovat usein ilman taka-ajatuksia. Siis toisin kuin vaikka Beninissä ja Togossa.

  2. Danielin tapaan kiinnitin huomiota noihin lehmien sarviin. Vastaavia näkee usein muuallakin Afrikassa, ovat kyllä varsin hurjan näköisiä. Itsenäisesti tosiaan olisi varmasti mukavampaa kulkea, mutta minkäs teet. Mitkä muuten ovat sinun viisi eniten kiinnostavaa Afrikan maata tällä hetkellä, joissa et ole käynyt? Alkaako maat olla koko ajan hankalamin ja hankalammin matkustettavia?

    1. Sarvet on kyllä vaikuttavat. Ei ole meikäläisillä lehmillä tuollaisia!

      Kyllähän noita käymättömiä Afrikan maita riittää ja ihan helppojakin osa, kuten joku Botswana tai Sambia. Kiinnostavia käymättömiä Afrikan maita ovat kaikkikin, mutta kyllä listan kärkeen kiilaavat ei-järjestyksessä Djibouti, Libya, Kongon demokraattinen tasavalta, Malawi ja Sudanista Darfurin alue, jonne ei taas vaihteeksi ole asiaa. Malawi olisi varmasti helpoimmin lähestyttävissä oleva maa noista ja kiinnostusta ovat viimeksi nostattaneet Meriharakka-Pirkon postaukset sieltä.

  3. Enpä muistanut, että Sahelin alueella voi olla soita ja kalaisia vesistöjä. Piti ihan tarkistaa yli 50 vuotta vanhasta Ilmari Hustichin kirjasta, että ”Nigeria sijaitsee aavikon ja trooppisen sademetsävyöhykkeen rajalla ja sen luonnonmaantietelliset olot ovat hyvin vaihtelevat”. On tosi mielenkiintoista nähdä kuvia ja lukea tällaisten alueiden nykyisestä elämänmenosta, joihin ei todennäköisesti tule matkustettua vaikka mieli tekisikin.

    1. Tuo suuri Tsadjärvi seudulla toki on ja siellä kalaakin, mutta minullekin tuli yllätyksenä nämä suuret suoalueet ja kalastuselinkeino. Karttoja kun katselee, niin onhan niihin toki merkitty kaikenlaisia vesistöjä ja vastaavia, mutta harvemmin niissä on vettä ollut. Yoben osavaltiossa ei tosiaan käy ulkomaalaisia matkailijoita liiaksi asti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *