21.–22.4.2023
Olin viettänyt kaksi edellistä viikkoa Algeriassa, pääosin tietenkin Saharassa. Sahara on parasta mitä tiedän, mistä lisää täällä. Olin etukäteen päättänyt, että aion jatkaa Algeriasta Nigeriin ja hakenut sen maan viisuminkin. Air Algérie lentää suoria lentoja Algerian pääkaupungin Algerin ja Nigerin Niameyn välillä ja yhtiö mainostaa, että lipun voi lunastaa kansainvälisellä luottokortillakin. Tämä on kuitenkin puppua, sillä lippua ei voi ostaa suoraan lentoyhtiön kotisivuilta, ellei omista algerialaista pankkikorttia tai omista eräänlaista Algerian postilaitoksen maksukorttia. Varauksen tekeminen silti onnistuu ilman mitään kortteja, mutta se tulee viimeistellä ottamalla yhteys lentoyhtiön asiakaspalveluun, joka perii samalla maksun. Totesin, että Air Algériella ei ole asiakaspalvelua, sillä en useista pyynnöistäni huolimatta onnistunut lunastamaan lippujani. Pyyntöihin ei reagoitu mitenkään. Ehkä olisi pitänyt asioida arabiaksi tai ranskaksi. Ryhdyinkin katselemaan karttaa tarkemmin. Nigerin eteläpuolella möllöttää Nigeria, kaksi ja puoli kertaa Suomea suurempi valtio. Afrikan väkirikkain valtio. Lähinnä huijauksistaan lännessä tunnettu. Päätin, että Algerian jälkeen lentäisinkin ensin Nigeriaan, mistä matkaisin maata pitkin Nigeriin.
Algerian ja Nigerian välillä ei ole suoria lentoja ja järkevin yhteys Algerin ja Nigerian pääkaupungin Abujan välillä kulki Pariisin kautta. Siispä palasin Air Francen siivin takaisin Eurooppaan, mistä eteenpäin lentäisin samoja jälkiä takaisin Algerian ja Nigerin yli Nigeriaan. Minulla on lähes pelkästään huonoja kokemuksia Air Francesta: elämäni ensimmäiset Air Francen lennot peruttiin. Tilalle hankkimani peruttiin niin ikään. Kolmas varaus meni muistaakseni nappiin, mutta jälleen tämä neljäs varaukseni Pariisista Abujaan vaikutti epäonnistuvan. Lento myöhästyi vähä vähältä ”teknisen vian” vuoksi. Jotain osaa ei ollut Charles de Gaullen lentoasemalla ja sen saaminen ties mistä otti aikansa. Kun koneeseennousu sitten alkoi, piti minun saapua perille Abujaan noin kolme tuntia aikataulusta jäljessä. Sitten kaikki tyhjennettiin koneesta ja annettiin uusi lähtöaika.
Jossain vaiheessa Air France päätti muuttaa lennon reittiä siten, että lentäisimme ensin Tšadin N’Djamenaan, mistä edelleen Nigerian Abujaan. Air France lentää kaupunkien välillä kolmioreittiä ja Flightradarin tietojen perusteella lentoyhtiö kääntää reitin toistuvasti päälaelleen. Tietenkin entinen siirtomaa Tšad on tärkeämpi ranskalaisyhtiölle kuin Nigeria, joka itsenäistyi Britannian kruunun alta. Virallisesti Air France perusteli reittimuutosta miehistönsä työajoilla. Siispä olikin vain luonnollista lentää ensin reilut viisi tuntia sinne N’Djamenaan, jonne on yhtä pitkä lentoaika kuin olisi ollut Abujaan. Aluksi tämä merkitsi sitä, että olisin saapunut kohteeseeni noin yksitoista tuntia myöhässä, mutta lopulta Air France kertoikin, että he jatkavat N’Djamenasta saman tien ja olisimme perillä jo joskus puolenyön tienoissa. Vain kuusi tuntia myöhässä! Abujaan menevät olivat pääosin ympäri maailmaa tulevia nigerialaisia ja ymmärrettävästi kovin tuohduksissaan siitä, miten Air France heitä kohteli. Rasismikorttiakin vilauteltiin. Minunkin olisi tehnyt mieli syyttää Air Francea rasismista, mutta maltoin mieleni.
Tšad on ehkä edelleen suosikkimaani tässä maanosassa ja kieltämättä olin hieman innoissani yllättävästä paluusta tutulle Hassan Djamousin kansainväliselle lentoasemalle ja sen kuoppaiselle kiitotielle. Ilta N’Djamenassa oli jo pitkällä ja aurinko laskenut aikapäiviä sitten. Huomioliiveihin pukeutuneet siivoojamiehet siivosivat matkustamon Tšadiin jäävien jäljiltä verkkaiseen tahtiin, eikä matkustamomiehistö tuntunut tietävän, milloin lopulta pääsisimmekään lähtemään N’Djamenasta saatika perille Abujaan. Tšadiin jäävät matkustajat olivat jo aika päiviä sitten siirtyneet sen tutun kymmenen sekunnin matkan bussikuljetuksena terminaaliin. Edelleenkin sen pahuksen linja-auton olisi voinut pysäköidä pitkittäin lentokoneen ovelta terminaalin ovelle ja matkustajat olisivat voineet kävellä halki bussin! Me Abujaan jatkavat tietenkin vain kökötimme sisällä koneessa.
Matka jatkui kahden tunnin odottelun jälkeen puolenyön jälkeen. Nigerialla ja Tšadilla on 85 kilometriä yhteistä rajaa, mutta se sijaitsee Tšadjärvellä, eikä maiden välillä siten ole lainkaan virallisia rajanylityspaikkoja. Ainoa linkki naapurusten välillä on lentokone, kuten juuri Air France, joka tosin ei taida saada kuljettaa ketään pelkästään maasta toiseen.
Abujan lentoasema on nimetty Nigerian ensimmäisen presidentin Nnamdi Azikiwen mukaan. Hän hallitsi maata presidenttinä vuodet 1963–1966. Lentoasema itsessään on uudenaikainen ja toimiva ja ilmastointikin siellä on, mutta ei sentään wifiä. Nigeria on poistanut koronavirukseen liittyvät maahantulorajoitukset, mutta terveyskysely covid-19-virukseen liittyen on edelleen täytettävä. Sen voi täyttää etukäteen netissä ja tulostaa mukaan, mutta se jaetaan myös lennolla ja saapa lappusia vielä lentoasemaltakin. Lentoaseman työntekijä keräsi laput talteen, eikä vilkuillut niitä vähääkään. Seuraavaksi tuli täyttää maahantulokortti, jonka kanssa voi lopulta marssia passintarkastustiskille. Siis jos on hankkinut viisumin etukäteen.
Nigerian viisumi on hankalan maineessa, mikä on ainakin minua pidätellyt aikaisemmin. Maassa on kuitenkin käytössä visa on arrival -järjestelmä, jonka ansiosta viisumin saa myös lentoasemilta saavuttaessa. Se vaatii kontaktia Nigeriassa ja maksua etukäteen tälle kontaktihenkilölle. Visa on arrival -huoneessa oli valmiina kaksi ranskaa puhuvaa vietnamilaista viisumeitaan odottamassa. Minä liityin porukan jatkoksi muhkeille nahkasohville. Kello oli jo reilusti yli yhden yöllä. Visa on arrival -järjestelmä oli kaatunut, eikä viisumeita pystynyt tulostamaan. Nahkasohvilla oli lopulta lisäkseni neljä muuta viisumiaan odottavaa: ne vietnamilaiset sekä kanadalainen nainen sekä jostain Etelä-Amerikasta kotoisin oleva nainen, joka menetti malttinsa toistuvasti, kun odotus vain venyi ja venyi. Myös vietnamilaisnainen nyyhkytti. Kanadalaisnainen käpertyi sohvalle ja ryhtyi nukkumaan. Järjestelmä oli rikki ja lentomme myöhässä sen seitsemän tuntia. Seinältä meitä tuijotti Nigerian liittotasavallan väistyvä presidentti, hymyilevä Muhammadu Buhari. Tunnin odottelun jälkeen kello oli nyt kaksi aamuyöllä ja viisumijärjestelmä alkoi taas toimimaan. Minusta otettiin kuva ja viiden minuutin kuluttua tästä passissa komeili ehta Nigerian viisumi! Rahaa ei pyydetty, vaan homma toimi hyvin ammattimaisesti.
Passintarkastustiskillä vastaanotto oli leppoisa. Ensiksi passiani tahtoi silmäillä Kadunan osavaltiosta kotoisin oleva James, joka oli kiinnostunut tulemaan Suomeen ja pyysi, että kirjoittaisin hänelle viisumikutsun. Hän tiesi, että Abujassa on Suomen suurlähetystö. En luvannut kirjoittaa kutsua, mutta vaihdoimme yhteystietoja, koska nigerialaisen rajaukon olemassaolo Whatsapp-yhteystiedoissani on pelkästään hyvä asia. Jamesin vieressä istunut rajamies leimasi passini ja pyysi euroja tai dollareita kahvia varten. Kerroin, ettei minulla ollut yhtään käteistä ja asia oli sillä selvä. Noudin rinkkani hihnan vierestä, missä kolmas rajaukko pyysi rahaa hymyssä suin, mutta hyväksyi myös kieltävän vastauksen. Tullissa sama toistui, mutta jälleen pelkästään hyvässä hengessä. Avasin yhden vetoketjun, suljin sen ja matka jatkui. Tullin jälkeen viides ja kuudes virkailija vielä tahtoivat tarkistaa lentolipustani ja rinkassani olevasta tägistä, että olin todella ottanut oikean matkalaukun mukaan. Nyt rahapyyntöjä ei enää kuulunut, vaan pahoitteluja Air Francen puolesta. Air France on pessyt kätensä tästä seitsemän tunnin myöhästymisestä ja kieltäytynyt korvaamasta euron euroa. Heidän mukaansa Pariisi ei ole Euroopan unionissa, mikä oli uutta tietoa minullekin: ”Since this flight departed from Paris (CDG) and arrived Abuja (ABV) both comes under Non-EU zone. Therefore, this is not a situation where there is an entitlement to legal compensation. As a result, we must respectfully deny your request for compensation.”. Air France ei vastauksensa jälkeen ole enää reagoinut mihinkään mitenkään. Ei edes asialliseen tiedusteluuni siitä, että milloin Ranska erosi Euroopan unionista. Lentoyhtiöiden kanssa asioiminen on käytännössä aina hyvin hankalaa ja jopa mahdotonta, minkä vuoksi värväsin lopulta avukseni Lentoapu-nimisen yhtiön, joka sekään ei ole onnistunut tavoittamaan Air Francea ja pohtii nyt oikeustoimia.
Olin nyt virallisesti Nigerian maaperällä ja tällä kertaa aioin vierailla Nigerian pohjoisosassa, jonne olin värvännyt itselleni poikkeuksellisesti jopa oppaan ja turvamiehen. Nyt lähtisimme selvittämään, onko Nigerian pohjoinen oikeasti vaarallinen ja pelottava paikka, kuten länsimainen media sen meille esittää. Vai löytäisinkö sieltäkin vain samanlaista vieraanvaraisuutta ja ystävällisiä ihmisiä kuin muualtakin Länsi-Afrikasta. Kaikki matkani vierailukohteet olin todennut turvallisiksi perusteellisen tutkimustyön perusteella ja saman vahvisti täkäläinen kontaktini. Vain yhdestä kohteestani emme olleet vielä tässä vaiheessa täysin varmoja, minkä johdosta olin päättänyt ottaa mukaan turvamiehen selustaani turvaamaan. Tieto tämän kohteen turvallisuudesta varmistuisi vasta lähempänä ja jos se olisi osoittautunut vaaralliseksi, en tietenkään olisi sinne matkustanut edes turvamiehen kanssa. Kaksikko opas ja turvamies olivat minua vastassa lentoasemalla ja kuljetus hotellille sujui näppärästi; onhan Abuja varta vasten pääkaupungiksi suunniteltu, eikä öisellä monikaistaisella kehätiellä olisi voinut päätellä ollaanko nyt Afrikassa vai Euroopassa. Seuraavana aamuna lähtisimme tutustumaan Abujaan.
En ole muistaakseni koskaan lentänyt Air Francella, eikä tämä ainakaan kiinnostusta kyllä lisännyt. Lentoyhtiöiden kanssa toden totta on aina hankalaa asioida, toivottavasti Lentoapu siinä onnistuu. Tulee olemaan mielenkiintoista lukea juttuja Nigeriasta.
On kieltämättä hieman hankala lentoyhtiö tämä Air France! Toisaalta en ole vielä koskaan saanut miltään lentoyhtiöltä korvauksia edes Lentoavun kautta. Useampi juttu vetämässä. Tuntuu, ettei lentoyhtiöiden tarvitse noudattaa mitään lakeja tai säännöksiä.
Piti kurkata tänne, kun Nigeria on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän sen myötä, että Hesarikin on kirjoitellut siitä viime aikoina useammankin ison jutun verran. Ihan noin eksoottista tapaa tutustua Nigeriaan en taida sittenkään valita, jos vaikka Lupine Travel (https://lupinetravel.co.uk/) tai joku muu vastaava lafka tarjoaisi vähän helpomman tavan tutustua maahan.
Kiitos kommentistasi! Nigeria on tosiaan ollut Suomenkin mediassa nyt enemmän. Ensin oli vaalihässäkkää ja nyt uusi presidentti poisti valtiontuet polttoaineista ja hinnat tuplaantui/triplaantui. Kansa oli tätä odottanut vuosikausia, eikä kuulemma mitään kaaosta tule.
Mitä taas tulee Nigeriassa matkustamiseen, niin onhan se pelkästään positiivinen yllätys. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja uteliaita valkoisen turistin nähdessään, kun meitä ei oikeastaan maassa käy vaikean viisumin vuoksi. Aika monta kertaa sain vastailla uteliaisiin tiedusteluihin, että mitä mietit meidän maastamme. Joka paikassa toivotettiin aina tervetulleeksi. Selfiepyyntöjä tuli valehtelematta satoja, joista suurin osa tosin suurelta yliopisto-opiskelijajoukolta Dutsessa, kun satuttiin samaan aikaan samaan paikkaan. Opettajatkin tulivat pyytämään selfieitä.
Meikäläisellä on oma matkatoimisto vireillä ja tarkoitus on panostaa etenkin tuohon Nigeriaan, kun sinne eivät muut oikein järjestä mitään tai hinnat ovat kovia. Kunhan Kilpailu- ja kuluttajavirastossa vain nyt saisivat lomansa lomailtua, että noteeraisivat hakemukseni ja saisin aloittaa heinäkuussa. Virallisesti en kai saa mainostaa ennen kuin olen vakuusrekisterissä, joten toteankin vain yksityishenkilönä yrityksen nimeä mainitsematta, että viisumi järjestyy kyllä, samoin asiantunteva, luotettava ja aikataulussa pysyvä paikallisopas. Ollaan puuhaamassa myös paria pienryhmämatkaa Nigeriaan (turvallisille alueille). Oma turvamies on tarpeeton tavalliselle turistille, jos pysyy poissa Bornon osavaltiosta ja tietyiltä alueilta idässä, mutta olihan se kieltämättä aika jännä kokemus reissata oman poliisin kanssa, joka avasi autonovet, suojasi selustan ja kun matkustettiin, haukkui Nigerian poliitikot 🙂
Oikeasti – Nigerian matka kiinnostaa, eli kunhan suunnitelmasi etenevät, niin laita viestiä!
Minäpä laitan! Ja kiitoksia maininnasta kuukausikirjeessänne. En ole yhtään ehtinyt lukea viimeisimpiä Afrikka-postauksianne. Enkä tosin mitään muutakaan blogia. Malawi on eteläisessä Afrikassa se kiinnostavin maa, mutta eiköhän tämä tästä jossain vaiheessa…
No niin, nyt onkin mukavaa kesälukemistoa tiedossa. Ainakin Nigeriaa ja toivottavasti myös Algeriaa ja Nigeriä. Oran on yksi lempikaupungeistani!
Air Francen kanssa en ole vielä tapellutkaan, enkä kyllä heidän kanssaan lentänytkään koskaan. Lufthansalta, Iberialta ja Finnairilta olen saanut noita EY261-korvauksia. Blue Air ehti mennä konkurssiin ennen kuin Kuluttajariitalautakunta käsitteli valitukseni, mutta sieltäkin pitäisi saada 400 euroa. No, ei taida tulla.
Niin minäkin luulin, että olisi kesälukemistoa, mutta enhän mä mitään kyllä taidakaan ehtiä kirjoitella. Nyt pitää lentää Balkanille pariksi viikoksi… Nigeria, Niger ja Algeria kaikki on kyllä fantastisia matkakohteita, joista kuuluu sitten kunhan ehtii…
Ai Blue Air konkurssissa! No ei taida tulla sieltä siis mitään rahoja. Finnair on ehkä ainoa lentoyhtiö, jolta voisin kuvitella saavani jotain korvauksia. Mutta eipä mulla ole heistä mitään valitettavaa, aina kaikki mennyt nappiin.
Vai niin, koronan aikana tuli Balkanilla käytyä useammankin kerran, kun oli sellanen tuntemattomampi Euroopan kolkka. Käy Trebinjessä, jos olet lähellä. Siellä on mainio jokiuimala ja muutenkin oli leppoisa kaupunki. Täytyy nyt sitten odotella kesälukemiston kanssa, mutta onhan tässä kesää jäljellä. Hyvää matkaa!
Nyt ei olisi tarkoitus tehdä paluuta Bosniaan, vaan katsoa Serbiaa, Makedoniaa ja vielä Tirana. Albaniassa olen käynyt aiemminkin, mutten Tiranassa. Belgrad vaikuttaa ihan jännältä kaupungilta. Mitään en odottanut, mutta ihan viihtyisää täällä kyllä. Tämmöstä perus Jugoslaviaa.
Pitikin kommentoida jo aikaisemmin, että kiva päästä taas lukemaan kokemuksiasi hieman harvemmin blogeissa esiintyvistä maista. Balkankin kelpaa sitten Afrikan jälkeen :). Harmillista, että lentojen ja lentoyhtiön kanssa oli ongelmia. Meillä sujuivat keväällä Costa Rican lennot AF:llä suunnitelmien mukaisesti ja eikä taannoisella omatoimisella Korsikan reissullakaan ollut ongelmia.
Kun nyt vain ehtisi kirjoitella. En ehdi edes lukea muiden postauksia :/
Erinomaista, että teillä tosiaan Air France hoitanut asiansa asiallisesti. Meikäläisellä tuntunut kaikki paha kasaantuneen tuon saman lentoyhtiön niskaan 😀
hei, kiva lukea pitkasta aikaa! asuin lapsena aikoinaan lontoossa ja puhuin englantia nigerialaisittain (alueella oli paljon sielta tulleita). mukavia ja juhlimiseen taipuvia, harmi siita maakuvasta. syo ainakin pepper soupia. (soul food, ei tietenkaan mika michelin).
Moi! Ah, nigerianenglanti, siinä vasta aksentti. En voi myöskään muuta kuin ihailla sitä niiden puhetta ja erikoisia sanavalintoja kullekin asialle. Aiemmin tänään matkakumppanille totesin, että ”let’s go to bite something”. Syömään mentiin siis, vaan ei kyllä nigerialaista, vaan serbialaista Serbiassa kun oleskelen tällä hetkellä. Pepper soup kuulostaa tutulta joo, mutta en mä nyt lopulta tiedä tuliko sellaista syötyä. 😀
yritin saada ihan peruskommenttia lapi, mutta ei onnistu..
Hmmm, ei löydy roskaviesteistäkään mitään sinulta tullutta. Onkohan tämä Rantapallon blogialustan kuolinkorinaa jo. Kaikki blogit pitää siirtää täältä alustalta syyskuun alkuun mennessä. Mä en ole vielä ajatellut asiaa.
Jahas, juuri nyt on hankalampi lentää Lagosiin, sillä lentokentän kiitoradan valot on varastettu.
https://www.bbc.com/news/world-africa-66168466
Tähänkin voisi varmaan sanoa: ”This is Africa.”
(Siellä on onneksi kaksi kiitorataa, ja toisen valot toimivat vielä.)
Jahas, no jos Conakryn lentoasemalla osattiin niin osataan sitä Lagosissakin. Hehheh, mukavahan se on kotona istua kiitoradan lampun valossa sitten. Lagosilainen kertoi mulle juuri, että tuo kyseinen kiitorata ei ole vielä valmis, vaan rakennustyöt kesken ja siksi onnistuttu varastamaan…
hehe, naurattaa tuo ”varmaan” varastettu!
apua, loppuuko tama blogialusta syyskuussa? no, luetaan mita voit kirjoittaa tanne siihen saakka ja sitten uusi blogi (kai vielakin on alustoja). anyways, seuraavaa ngr-postausta odotellessa!
Tämä loppuu joo ja pian pitäisi ryhtyä ajattelemaan, että minne tämän blogin siirtää. En ole vielä uhrannut ajatustakaan siirrolle. Varmaan pitäisi…
No kyllä ehdottomasti pitäisi! Tämä on varmaan kattavin suomenkielinen Afrikka-paketti, mitä netistä löytyy.
No näin se taitaa olla ainakin näiden vähän tunnettujen maiden kohdalla 😀
samaa mielta! en itsekaan tieda, minne…
varmasti taalla on paljon hiljaisia lukijoita (vaikka kommentoijat ovat ne samat lol)
Joo, kai niitä hiljaisia lukijoitakin on, kun kävijämääriä seuraa. Tosin ne laskurit nyt ovat tämän vuoden aikana nollaantuneet moneen kertaan, etten enää ole seurannut. 😀
ja lisayksena: mua vielakin harmittaa se pallontallaajien keskustelufoorumin lopetus. oli aina jotenkin kiva lueskella.
Juu, kaikki foorumit on kuopattu, kuten Thorn Tree ja Pallontallaajat. Nykyään on vissiin sitten tiktok, instagram ja snäpchätti, joista hankitaan tieto 😀
toinen seuraamani suomalainen: illusia (myos sielta pallontallaajilta) kirjoittaa blogspotissa, joten ehka se toimisi?
Blogspot ei oikein miellytä silmääni, mutta ilmainenhan se kyllä tietysti olisi. Elokuussa pitää ruveta siirtelemään jonnekin…
Oma firma eli viimein saadaan Anssi kuviin pikku pikku speedoissa infinity poolin laidalle kuohuviinilasi kädessä kehumaan kuinka ihanaa Keski-Afrikkaan oli lentää AirFrancen erinomaisella palvelulla. Harmi, kun Balkanin reissun vuoksi piti jättää vaikuttajien kokoontuminen Somerolla väliin. 😀 😀 Sun pitää nyt ehdottomasti tuhota vanhat materiaalit ja muistaa, ettei totuus kohteista tuo matkailijoita eikä vegaanista levitettä leipäoletetulle. Totuudesta, kohteista ja blogiteksteistä viis, tärkeintä on kuvat ja että itse esiintyy kaikissa kuvissa mahdollisimman vähissä vaatteissa. Vain siten pääset vaikuttajien sisäpiiriin keräämään ja myymään lukijoiden henkilötietoja kuukkelin ukoille.
No vähän vakavammin onnittelut ja menestystä uudelle yrittäjälle!
Ei, ei, ei, olet ymmärtänyt väärin! Tarkoitus ei ole ryhtyä influesseriksi ja kiertää kutsuvieraana Someron kunnan tapahtumia 😀
Pistän siis pystyyn matkatoimiston, jonka jälkeen voin ryhtyä haalimaan vaikuttajia osallistumaan seuramatkalle Keski-Afrikan ihaniin kohteisiin. Oikeasti en tule myymään Keski-Afrikan tasavallan matkoja, koska se olisi huonoa bisnestä hakea turisteja putkasta. Eikä mulla taida olla varaa sponsoroida vaikuttajia Nigeriaan….
Se on totta, että blogitekstit pitäisi nyt hävittää ja korvata kuvilla ja kylkeen vähän ohutta yläpilveä ja muuta höttöä.
Kiitoksia kommentistasi. Katsotaan koska tästä tulee julkista. Kesällä ei Suomessa mikään etene selkeästi. :/