10.7.2021
Paraguayssakin koronavirus on jyllännyt ja sitä vastaan on taisteltu aktiivisella käsienpesulla ja kuumeenmittauksella sekä maskipakolla. Omatkaan käteni eivät ole olleet milloinkaan näin puhtaat kuin Paraguayssa. Toimista ei ole ollut minkäänlaista hyötyä, sillä kesä-heinäkuussa 2021 maassa raportoitiin päivittäin reilusti yli tuhat tartuntaa. Muun maailman tavoin Paraguaykin lähti rokottamaan kansalaisiaan, mutta ongelmana oli rokotteiden huono saatavuus. Köyhät maat ovat jääneet rikkaiden länsimaiden jalkoihin. Onneksi on kuitenkin Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, joka oli 9. heinäkuuta lähettänyt matkaan kokonaiset miljoona Pfizerin koronarokotetta. Chicagosta lähtenyttä Latam Airlinesin konetta seurattiin pitkin päivää uutislähetyksissä ja reittiä tarkasteltiin zoomailemalla Flightradaria. Rokotelastissa ollut kone laskeutui Asuncióniin kello 18.30, minkä jälkeen järjestettiin mittava tiedotustilaisuus pitkine puheineen. Yhdysvallat oli lähettänyt paikalle espanjantaitoisen edustajan. Puhujien välissä mikrofoni desinfioitiin kasvoilla olleista maskeista huolimatta. Itse opin jälleen uuden sanan: rokote on espanjaksi vacuna.
Kun sitten aamulla 10. heinäkuuta heräsin ja siirryin Hotel La Estancian ravintolaan buffet-aamupalalle, olivat rokotteet lähdössä Asunciónista ympäri maata. Lähtö oli massiivinen mediatapahtuma, jossa rokoterekkojen matkaa seurattiin lennokeilla ja reitin varrella oli toimittajia raportoimassa. Muutamien päivien kuluttua uutisissa valiteltiin laiskaa rokottautumisintoa ja esimerkiksi nuoria houkuteltiin drive-in-rokotuspisteille kovaäänisellä ja letkeällä latinomusiikilla. Toimittajat ottivat tanssiaskelia ja täysissä autoissa nuoret hehkuttivat saamiaan rokotteita lauluin ja taputuksin. Joku lurautti kansallislaulunkin. Rokoteintoa yritettiin lietsoa ainakin Asunciónissa siten, että rokotteen hakemalla sai hakea myös yhden oluen. Totesin, että Suomessa ei kannata potea huonoa omaatuntoa siitä, että kehitysmaille ei riitä rokotteita, sillä kiinnostus on vähäistä.
Minä jätin Hotel La Estancian ja Mariscal Estigarribian taakseni jo seitsemältä aamulla. Edessä olisi 400 kilometrin ajomatka halki koko Chacon. Aioin yrittää kaupunkiin nimeltä Concepción, mutta matka-aikaa en oikein uskaltanut arvioida, koska edessä olevien tieosuuksien kunto oli arvoitus. Googlen mukaan matka kestäisi kuusi tuntia. Aurinko oli nousemassa, kun painelin kaasua Mariscal Estigarribiasta pois päin. Liikenne koostui pääosin kohti Boliviaa suuntaavista bolivialaisista rekoista. Erityisen paljon tiellä kulki Bolivian rekisterissä olevia polttoainerekkoja. Bolivia on Paraguayn tavoin Etelä-Amerikan ainoa sisämaavaltio ja joutuu hoitamaan ulkomaankauppaansa esimerkiksi Argentiinan tai Brasilian satamien kautta. Bolivialaisrekat ovat selvästi tien päällä aamuisin, koska pari päivää sitten Chacoon ajellessani en ollut näitä nähnyt lainkaan.
Villa Choferes del Chacon pikkukylässä 80 kilometrin päässä Mariscal Estigarribiasta täytätin Hyundain tankin täyteen. Paraguayssa on runsaasti huoltoasemia, eikä varautumiseen ole pahemmin tarvetta edes Chacossa. Huoltoasemaketjuja on useita, kuten Barcos & Rodados, Copetrol, Petropar, Petrobras ja niin edelleen. Jokaisella ketjulla on eri polttoainelaaduille omat nimensä, minkä vuoksi autooni tarvittava jonkinlainen premium-diesel, nafta premium, oli Barcos & Rodadosin pumpuilla nimellä ”Super Aditivada 97” ja Copetrolilla ”Nafta Suprema 97”. Tähän sekamelskaan autonvuokraamoni oli antanut matkaan lappusen, jota saatoin näyttää tankkaamaan mennessäni. Ja minähän näytin, välillä hyvällä ja välillä huonommalla menestyksellä. Kokemukseni mukaan Copetrolin tankkaajat ovat välkyimpiä, joten keskitin tankkaukseni heille. Paraguayssa ei tosiaan tarvitse itse liata käsiään tankatessa, vaan sen saa palveluna. Korttimaksu onnistuu kaikkialla ja polttoaine on edullista. Esimerkiksi täällä Villa Choferes del Chacossa litra Suprema-dieseliä maksoi 7 700 guarania (n. 0,97 euroa), joten täällä autoilua kannattaa harrastaa jo ihan autoilun ilosta. Harmittavasti polttoainetta ei voi ottaa kotiinviemiseksi!
Pozo Coloradon risteyskaupungin saavutettuani jätin Ruta Transchacon taakseni ja käännyin liikenneympyrästä kohti itää ja Concepciónia. Valtatie eli ruta 5 seurailee suunnilleen kauriin kääntöpiiriä, eikä Pozo Coloradon ja Concepciónin välillä ole asutusta juuri lainkaan satunnaisia kurjia pikkukyliä lukuun ottamatta. Välimatka kaupunkien välillä on noin 150 kilometriä ja jo pian Pozo Coloradon jälkeen aloin kyseenalaistamaan reittivalintaani. Tiehän muuttui aivan karmivaksi ja sellainen se oli liki koko matkan. Jatkuvia tietyömaita, jatkuvia päällystämättömiä osuuksia, jatkuvia syviä kuoppia. Puolessa välissä pidin puolen tunnin evästauon keskellä erämaata, keskellä mitä kauneinta palmumetsikköä. Liikenne oli hyvin vähäistä, eikä puhelimessa ollut kenttääkään paikoin.
Chaco jäi taakse tasan kello 14 ylittäessäni korkeaa ja 1,3 kilometriä pitkää Nanawa-siltaa yli mahtavan Paraguayjoen. Olin saapumassa noin 75 000 asukkaan Concepcióniin, joka on Chacossa vierailemieni kaupunkien tavoin kovin syrjäinen ja hankalasti pääkaupungista saavutettava. Concepcióniinkin on matkattava varta vasten, sillä se ei sijaitse minkään matkan varrella. Pääkaupungista sinne on noin kuuden tunnin ajo joko Pozo Coloradon tai idän kautta kolmos- ja viitosteiden kautta. Jälkimmäinen on ehdottomasti parempi vaihtoehto teiden kunnon takia. Minä saavutin Concepciónin noin seitsemässä tunnissa Mariscal Estigarribiasta. En ollut jälleen varannut etukäteen mitään majapaikkaa, vaan lähinnä katsonut Google Mapsista keskeisellä paikalla sijaitsevia hotellivaihtoehtoja. Eikä Concepciónin hotelleista yksikään ole edes Booking.comissa tai Hotels.comissa. Päätin suunnistaa Hotel Fénixiin, joka näytti kuvissa kivalta ja sinne olisi helppoa ajaa. En edelleenkään ole innostunut esimerkiksi Tripadvisorin käytöstä, joten kaikki tulisi yllätyksenä.
Tankkasin täyteen Concepciónissa asemalla, jonka nimi oli mielenkiintoisesti ”Copetrol Chaco Rape”. Tankkiin hulahti 150 000 guaranin (n. 19 euroa) edestä dieseliä eli kaikkiaan seitsemän tunnin ajo oli maksanut noin 25 euroa. Huoltoasemalta oli enää kilometrin-parin matka hotellille halki erittäin kauniin ja värikkään Concepciónin. Kaupunkia on kehuttu ”pohjoisen helmeksi” ja sellainen se todellakin on. Nyt maisemat näyttivät Chacon-visiitin jälkeen jälleen stereotyyppisen eteläamerikkalaiselta. Rakennukset ovat pääosin vanhoja. Osa enemmän, osa vähemmän rappiolla.
Hotel Fénix on uudempi rakennus ja huoneita kyllä olisi tarjolla. Haasteeksi tuli vain selvittää vastaanottovirkailijalle, että haluaisin majoittua välittömästi, enkä esimerkiksi vasta huomisesta lähtien. Google-kääntäjä auttoi. Hotel Fénixissä on vain muutamia huoneita kahdessa kerroksessa. Sain suuren huoneen alakerrasta ilmastoinnilla, toimivalla wifillä, omalla kylpyhuoneella, jääkaapilla sekä televisiolla, josta näkyivät myös Brasilian kanavat rajan läheisyyden takia. Olipahan virkistävää katsella maskittomia uutisia ja vanhoja brasilialaisia musiikkiohjelmia. Paraguaylaisessa musiikissa kun tuntuivat toistuvan ainoastaan kaksi teemaa: sentimiento ja corazón! Aamupalakin kuuluisi huoneen hintaan, joka oli siis 120 000 guarania (n. 15,2 euroa) yöltä.
Paraguay tunnetaan maailmalla parhaiten ehkä siitä, että se toimi Saksasta paenneiden natsien turvapaikkana toisen maailmansodan jälkeen. Huoneeni seinällä sattui olemaan, asiaan täysin liittymättömästi, jälleen yksi mauton ja mitäänsanomaton koristetaulu, joihin kukaan ei yleensä kiinnitä sen kummempaa huomiota. Minä sattumalta kiinnitin huomiota ja taulussa oli Natsi-Saksan postimerkki Adolf Hitlerin kuvalla varustettuna ja asiaan kuuluvalla leimalla varustettuna. Seuraavana päivänä raportoin asiasta ohimennen hotellin englantia taitavalle brasilialaiselle vastaanottovirkailijalle. Eivät olleet hotellissa huomanneet asiaa, mutta sitten keskustelumme jo siirtyikin muihin asioihin. Taulut varmasti ovat edelleen paikoillaan.
Lähdin tutustumaan tähän 1700-luvun lopulla perustettuun kaupunkiin, jonka keskusta olisi välittömästi hotellini takana. Ensin kävelin kuitenkin katsomaan valtavaa Paraguayjokea, joka erottaa kaupungin vastarannalla olevasta Chacosta. Tiellä laidunsi kolme hevosta, jotka olivat kovin säikkyjä yrittäessäni ottaa niistä kuvia. Paraguayjoen penkereet ovat korkealla, kuten suurilla joilla useasti. Paraguayjokea pystyy seilaamaan aina Atlantilta ja Buenos Airesista Asunciónin kautta isoillakin aluksilla pitkälle pohjoiseen. Syy tälle on se, että jokea ei ole milloinkaan lähdetty patoamaan esimerkiksi vesivoiman takia. Concepciónista on liikennöintiä pohjoiseen Vallemíin, Fuerte Olimpoon ja jopa Bahía Negraan saakka. Paraguayn vaikeimmin saavutettavaan ja kaukaisimpaan kaupunkiin, Bahía Negraan on täältä kolmen päivän laivamatka. Satamassa oli runsaasti jokilaivoja odottamassa uusia matkoja. Joella sen sijaan kulki ainoastaan pieniä veneitä kuskaamassa ihmisiä ties minne. Vesi on lämmintä, mutta uimaan en tässä uskaltanut. Eikä tällä puolella jokea muitakaan uimareita näkynyt. Ties mitä kaimaaneja ja muita hirvityksiä vedessä piilee. Kaukaisella vastarannalla, Chacon puolella, vedessä oli tosin lapsia leikkimässä. Sieltä myös nousi lukuisia savupatsaita ihmisten kulottaessa kuivaa maata.
Olin Concepcióniin saavuttuani havainnut ilman olevan paljon kosteampi kuin kaukana Chacossa edellispäivinä. Lämpötila oli kuitenkin totutusti kolmissakymmenissä. Huomasin myös maaperän värin muuttuneen Paraguayjoen ylitettyäni. Chacossa maaperä on ruskeaa ja harmaata, aivan kuten Suomessakin. Joen itäpuolella maaperä on nyt punaista. Huomionarvoista on sekin, että concepciónilaisten maskinkäyttö on rentoa asunciónilaisiin verrattuna. Täällä ei ole kuumeenmittausta liikkeiden ovilla, eikä käsienpesua ole kukaan vahtimassa. Jos vastaantulija piti maskia leuan alla, niin pidin minäkin. Jos taas vastaantulijalla oli maski nenän alla, minäkin nostin sen sinne saakka. Ettei tule sanomista. Paljon ihmisiä ei Concepciónin iltapäivässä liikkunut, joten pääosin sain kuljeskellä tämän viehättävän kaupungin mukulakivikatuja yksinäni. Suuri keltainen katedraali Plaza Libertadin ääressä oli suljettu ja niin olivat pitkälti muutkin paikat. Ravintolat olivat avoinna ja kävin nauttimassa herkullisen pizzan Amistad-ravintolassa. Muita asiakkaita ei vielä iltapäiväneljältä paikalla ollut.
Talvi ei ole pahinta hyttyskautta Paraguayssa, eikä inisijöistä ollut Chacossa pahemmin haittaa. Ainoastaan Loma Platan Hotel Morassa jouduin kerran myrkyttämään huoneeni ennen nukkumaanmenoa. Concepciónin illassa hyttyset nyt iskivät ollessani katsomassa auringonlaskua Paraguayjoen penkereillä. Oli parempi palata takaisin hotellille suunnittelemaan seuraavaa päivää. Sen jo tiesin, että kaksi yötä Concepciónissa viipyisin.