14.-15.3.2015
Lauantaiaamulla sain päähäni lähteä käymään Szczecinissä. Onhan sinne meneminen luonnollinen jatkumo kotipaikkakunnalleni Bydgoszczille. Vain puolalainen saa päähänsä laittaa neljä peräkkäistä konsonanttia paikkakunnan nimeen! Joka tapauksessa: Bydgoszczista on pitkä matka (260 kilometriä) Saksan rajalla sijaitsevaan Szczeciniin. Päätin suorittaa menomatkan linja-autolla, koska kerran tai kahdesti päivässä kulkeva vuoro sentään on suora. Neljä ja puoli tuntia kestänyt matka maksoi opiskelijalta 42,50 złotya eli noin 10,4 euroa.
Matkalla varasin itselleni 32 euron hotellihuoneen Szczecinin keskustan kupeesta, ulica Gabriela Narutowiczan varrella sijaitsevasta Hotel Kapitanista. Olen varmaan ainoa ihminen, joka ei majoitusta varatessa jaksa lukea arvosteluita, mutta tämä yhden tähden hotelli osoittautui oikein miellyttäväksi ja siistiksi paikaksi. Itse voisin antaa sille pari lisätähteäkin. Kapitan-hotelli kuitenkin vaikuttaa olevan ylpeä ainokaisesta tähdestään, koska se esiintyy hotellin ovessa ja laskussakin! Majoittumisen jälkeen hain kebabin ja menin nukkumaan.
Kapitan-hotellissa ehkäpä parasta on huikea aamupala, jota vanhempi rouva täydentää kaiken aikaa. Noh, en ottanut kuvia, kuten en myöskään huoneesta. Googlatkaa. Täydellä mahalla lähdin ulos hotellista ja kohti Szczecinin nähtävyyksiä!
Jo 1200-luvulla perustettu Szczecin eli saksaksi Stettin on vanha saksalainen kaupunki, josta saksalaisväestö karkotettiin toisen maailmansodan voittajien päätöksellä vuonna 1945 ja kaupunki annettiin Puolalle. Samalla vaihtui nimi ja kaupunki asutettiin puolalaisilla. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että kaupunki on toiminut vuosina 1630–1720 Ruotsin Pommerin pääkaupunkina. Ruotsi kun suurvaltapäissään touhusi myös täällä Itämeren etelärannalla.
Nykyisin Oderjoen (tai puolaksi Odra) varrella sijaitseva Szczecin tunnetaan pääasiassa merkittävästä satamastaan ja telakastaan. Löysin kaupungista lisäksi merenkulkuoppilaitoksen. Muuten kaupunki ei sitten olekaan erityisen tunnettu eikä turistikohde. Paitsi ehkä saksalaisille, joiden on helppo tulla rajan yli haikailemaan menettämäänsä kaupunkiin. Pari saksalaista linja-autoa näinkin hotellien edessä parkissa.
Szczecinissä on toki vanhakaupunki, Stare miasto, mutta koska se tuhoutui suurelta osin toisessa maailmansodassa, ei se ole erityisen sykähdyttävä elämys. Alueella on nimittäin liian paljon uusia rakennuksia. Mieluummin tulisikin puhua uusvanhastakaupungista! Hotelliltani kohti vanhaakaupunkia kävellessäni, ensimmäisenä kohtasin Pomorski Uniwersytet Medyczny w Szczecinien eli paikallisen lääketieteellisen yliopiston. Luulin pytinkiä aluksi korkeine torneineen katedraaliksi. Vastapäätä lääkistä on 1800-luvulla rakennettu punatiilinen uusgoottilaisuutta edustava Szczecinin kaupungintalo.
Kun sitten päädyin seuraavaksi Oderjoen rantaan, oli siellä runsaasti miehiä ongella. Rannan kävelytieltä saa jonkinlaista käsitystä kaupungin merenkulullisesta merkityksestä. Rannassa on joitain nostureita, laivoja ja makasiineja. Kuitenkin itse satama taitaa olla turistin ulottumattomissa. Rannalla on Kościół św. Jana Ewangelisty -katedraali, mutta se ei ole mitään verrattuna valtaisaan jo 1100-luvulla perustettuun Bazylika archikatedralna św. Jakuba w Szczecinie -basilikaan. Se, ja erityisesti sen korkea torni, näkyy kauas. Torni on vasta hiljattain rakennettu takaisin huippuunsa toisen maailmansodan tuhojen jäljiltä. Torniin pitäisi päästä myös vierailemaan, mutta kuten aina, olin väärään aikaan liikenteessä. Jumalanpalveluksen aikana sinne ei tietenkään ole menemistä, mutta kun sunnuntain jumalanpalvelus oli ohi, olin kärkkymässä katedraalin nurkilla. Tietenkin heti perään pidettiin toinen palvelus, joten tornivierailu jäi tekemättä. Kahdeksalla złotylla torniin pitäisi päästä.
Ehkä kuitenkin tuota kirkkoa mielenkiintoisempi nähtävyys on alun perin 1300–1400-luvuilla rakennettu Pommerin herttuoiden palatsi (puol. Zamek Książąt Pomorskich). Kuten nimi kertoo, palatsissa on ollut Pommerin herttuakunnan herttuoiden pääpaikka. Herttuakunta oli olemassa vuosina 1121–1637. Tämäkin palatsi tuhoutui suurelta osin toisen maailmansodan seurauksena, mutta sittemmin se on jälleenrakennettu. Ja remontti näytti jatkuvan tälläkin hetkellä. Sopivasti näin talvella linna ja sen kellotorni oli sunnuntaisin suljettu! Kiertelin sitten vain ulkoapäin linnaa.
Palatsin liepeillä on Szczecinin pikkuinen keskusaukio, rynek. Aukion pohjoispuolella on ”moderneja” rakennuksia, mutta muuten aukiota kiertää sentään keskiaikaisen mallin mukaan uudelleenrakennettuja taloja. Rynekin laidalla on myös erikoinen poikkeus tähän läpeensäpommitettuun kaupunkiin: nimittäin ehjänä säilynyt 1400-luvun goottilainen kaupungintalo. Nykyisin talo toimii Szczecinin historiaa esittelevänä museona, jossa pistäydyin. Opiskelijalippu maksaa viisi złotya, muut maksavat puolet enemmän. Museon opasteet ovat ainoastaan puolaksi ja saksaksi, mutta mielestäni paikka on silti käymisen arvoinen. Museo esittelee kaupungin historiaa perustamisesta tähän päivään saakka. Esillä on muun muassa karttoja, maalauksia, valokuvia, maljakkoja, arkeologisia löytöjä, haarniskoja, aseita, hevosenkenkiä, lasiesineitä, rahoja, koulupuku, natsiesineistöä, puolalaisen miliisin varustus ja jopa puolalainen Junak-moottoripyörä.
Historialliselta museolta suuntasin Oderjoen rantaa pitkin kohti pohjoista. Matkalla oli muun muassa Szczecinin kansallismuseo. En käynyt. Museosta pohjoiseen sijaitsee puisto nimeltä Park im. Stefana Żeromskiego. Kävelin halki, piipahdin vanhankaupungin ulkopuolisella alueella, palailin takaisin vanhaankaupunkiin ja totesin kaupungin nähdyksi. Onneksi en varannut hotellia kahdeksi yöksi. Vielä ennen paluumatkaa junalla kävin syömässä. Nähtävästi Saksan rajalle asti oli matkattava, että ravintolassa sai töykeää itäeurooppalaista asiakaspalvelua! En valita, sitähän minä Puolalta odotinkin! Vessastakin olisi pitänyt maksaa erikseen, vaikka asiakas olinkin.
Paluumatka Szczecinistä Bydgoszcziin sujui kahdessa osassa junalla opiskelijahintaan neljä euroa. Junaa vaihdoin Piłassa ja perillä Bydgoszczissa olin viisi tuntia matkaanlähdön jälkeen.