19.2.2018
Pääsin lentoasemalta Santo Antónion majapaikkaani Príncipe Residencialiin kilpailevan hotellin, Residencial Apresentaçãon, omistajan kyydissä. Omistaja kovasti houkutteli tulemaan omaan majapaikkaansa ja kehotti vähintään ilmestymään paikalle, ellen olisi tyytyväinen Príncipe Residencialiin. Yksi huone oli kuulemma vielä jäljellä. Sain miehen käyntikortin, jossa oli puhelinnumero. Sai soittaa milloin tahansa, jos jotain ongelmia tai kysymyksiä ilmenisi.
Ensivaikutelma Príncipe Residencialista oli kuitenkin loistava: hotelli on uusi, avattu syyskuussa 2017, ja kaikki on uutta, toimivaa ja siistiä. Huoneen ilmastointi toimi, jääkaappi toimi ja suihkusta tuli lämmintä vettä. Päätin jäädä, sillä kaikki edellämainitut seikat ovat vain luksusta. Hotellin wifiä en tosin saanut toimimaan, mutta minulla oli mobiilidataa.
Príncipe Residencialin omistaja Hipolito, keski-ikäinen englantia taitava mies tuli pian paikalle toivottamaan tervetulleeksi ja kertomaan, että hoidetaan maksu sitten joskus. Hipoliton päätyö on Santo Antónion keskustassa pienessä kaupassa. Luultavasti hän omisti senkin. Príncipe Residencial oli Booking.comin mukaan Príncipen halvin majoitus, kun tein varausta. Maksoin kahdelta yöltä yhteensä 90 euroa. Jos jo São Tomé on Afrikan mantereeseen verrattuna kallis, on Príncipe São Toméa kalliimpi. Paikoin ihan huomattavastikin. Varauksessani ei ollut mitään mainintaa aamupalasta, mutta sellaisen kerrottiin kuuluvan hintaan. Itse asiassa olisin saanut aamupalan myös heti hotelliin saavuttuani!
Lähdin tutustumaan Príncipen pääkaupunkiin Santo Antónioon kävellen. Jossain yhteyksissä kaupunkia kutsutaan maailman pienimmäksi pääkaupungiksi ja onhan täällä toki vain reilut tuhat asukasta. Ehkä pääkaupunki-nimitys tulee siitä, että saarella on ollut itsehallinto vuodesta 1995. Se tarkoittaa myös omaa parlamenttia ja esimerkiksi omaa paikallishallinnon presidenttiä. Kaiken kaikkiaan Príncipe tuntuu lintukodolta vilkkaan São Tomén jälkeen: täällä on vain noin 7 000 asukasta, eikä väkeä siten riitä kaikkialle. Olisin voinut helposti nukkua parlamentin edessä keskellä katua. Autoja ei ole nimeksikään.
Santo Antónion näkee puolessa tunnissa, eikä paljon tarvitse edes kiirehtiä. Keskustassa on mainitsemani parlamenttitalo, sen edessä kaunis puisto tykkeineen ja penkkeineen, kulttuurikeskus, siirtomaa-aikaa henkivä postitalo, kahviloita, ravintoloita, pieniä kauppoja ja kirkko. Kaupungin katolilaista katedraalia pestiin ulkoapäin, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Muutenkin kaupungin katuja pestiin, taloja maalattiin ja jopa parlamentin edustan lipputankoja maalattiin pitkin päivää. Syy, miksi pääsin näkemään Santo Antónion ehkä tavallista puhtaampana, oli tietysti lähestyvä Portugalin presidentin Marcelo Rebelo de Sousan vierailu saarella. Kukaan ei oikein vain tiennyt minä päivänä presidentti tulisi saarelle, mutta nyt jälkeenpäin on helppo ollut netistä tarkistaa, että vierailu tapahtui torstaina 22. helmikuuta.
Kiertelin ja kuvasin paikkoja ehkä tunnin verran. Kaupunki sijaitsee merenlahden pohjukassa, jonne laskee keskustaa sivuava varsin leveä Palhotajoki. Nyt puolenpäivän aikoihin oli laskuveden aika, jolloin myös joki oli tyhjentynyt suurimmaksi osaksi. Kävelin joenrantaa pitkin ja paikalliset tytöt lirkuttelivat kadun toiselta puolelta selvällä englannilla. Jo São Tomélla ihmiset olivat olleet hyvin ystävällisiä ja avoimia (paljon avoimempia kuin Länsi-Afrikan muslimimaissa). Nyt Príncipellä ihmiset olivat entistäkin ystävällisempiä. Sãotomélaisten mielestä príncipeläiset ovat heidän pikkuveljiään ja käyvät vähän hitaalla. Ja kyllä he minustakin ovat erilaisia, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla.
Jo Suomessa olin päättänyt, että São Tomé ja Príncipen kuuluisin ja kaunein ranta, Bacardi-mainoksesta tunnettu Praia Banana eli ”Banaaniranta” oli nähtävä. Iltapäivällä otin mototaksin rannalle ja takaisin. Retkestä lisää täällä.
Rannalta palattuani kiertelin loppupäivän Santo Antónion varsin tyhjiä katuja ristiinrastiin. Ei kaupunki kuitenkaan enää niin kuollut ollut kuin päivällä! Paitsi ehkä kaupungin pieni hautausmaa, jonka portit olivat lukossa. Nyt Palhotajoessa oli vettä ja satamassakin kävi jonkinlainen vilske pienen rahtilaivan saapumisen vuoksi. Joku näytti hakevan kaljakorin melkein suoraan laivasta. Kaikki tavara (ehkä sitä olutta lukuun ottamatta) tuodaan São Tomé ja Príncipelle Portugalista ja luultavasti Príncipe saa oman osansa, kunhan se kiertää ensin São Tomén kautta. Kaupungin satama ei mitenkään kykenisi vastaanottamaan isoja konttilaivoja. Ennen pimeää palasin hotellilleni Santo Antónion laitamille.