Lampedusa on karunkaunis saari keskellä Välimerta

30.–31.3.2026

Lampedusa on suosittu lomasaari keskellä Välimerta. Pikkuinen saari kuuluu Italialle ja siellä sijaitsee maan eteläisin kohta. Emämaa on kuitenkin hyvin kaukana, sillä Sisiliaankin on matkaa yli 200 kilometriä. Lähin naapuri on Tunisia Afrikassa, jonne on vain noin 110 kilometrin matka. Myös Lampedusa on maantieteellisesti osa Afrikkaa. Saarelle pääsee vuoden ympäri lentäen Sisilian Palermosta ja Cataniasta, mutta kesäkaudella Wizzair, Easyjet ja muutamat muut lentoyhtiöt lentävät suorin yhteyksin ainakin Roomasta ja Milanosta.

Niinpä mekin olimme 30. maaliskuuta Rooman lentoasemalla odottelemassa kesäkauden 2026 toista Wizzairin lentoa Roomasta Lampedusalle. Ensilento oli lennetty edellispäivänä. Menopaluulennosta veloitettiin maltilliset 50 euroa, mutta muistan aiemmilta vuosilta, että keskikesällä hinnat ovat pilvissä. Olen lentänyt Wizzairilla lukuisia kertoja, mutta tällä kertaa lähtöselvitys oli ollut erikoinen kokemus; lähtöselvityksessä kysytään puhelinnumeroa, mutta varauksessa käyttämäni numero ei kelvannut, koska ”sehän oli jo kerran käytetty”. Ilmoitin Wizzairille puhelinnumeroksi 12345. Se raivasi kaikki esteet edestämme ja pian sähköpostissa komeili boarding pass.

Lomakausi ei ollut vielä alkanut, joten Airbus A321 oli lähes tyhjä. Matkustajia oli ehkä 15. Elokuussa Lampedusa on kuulemma kuin Rooma tai pahempi, eli kaduilla ei meinaa päästä eteenpäin. Lento Roomasta Lampedusalle kestää tunnin ja kymmenen minuuttia.

Olimme varanneet majoituksen Lampedusan kaupungista Incanto Luxury Roomista. Lampedusa on Ouagadougoun ohella niitä maailmanmetropoleja, joissa tarvittaessa kävelee lentokentältä hotellille ja toisinpäin. Majapaikkamme oli toki tarjonnut lentokenttäkyytiä, mutta oletimme, että joutuisimme odottamaan kyytiä pidempään kuin mitä kävelymatkaan menisi. Lentokoneen sisältä hotellihuoneeseen käveli lopulta 15 minuutissa ja matkalla ehti esitellä passiakin majatalon emännälle. Emäntä kertoi käyneensä toissa talvena Rovaniemellä ja Helsingissä, mutta oikein muuta hänestä ei lähtenyt irti, sillä hän puhui englantia hyvin huonosti. Lampedusa ei ole kansainvälinen lomasaari Mallorcan ja Santorinin tavoin, vaan täällä lomailevat italialaiset. Ehkä siksi englantia ei ole tarpeen osata.

Lampedusan kaupunki on mukavan pieni ja kaikkialle kävelee muutamassa minuutissa. Katukuva on hyvin erilainen kuin Umbriassa, Toscanassa ja San Marinossa. En ole käynyt Sisilian saarella, mutta ehkä sielläkin näyttää tällaiselta, siis Tunisialta! Noin 6000 asukkaan Lampedusan erikoisuus on käsittämättömän vilkas liikenne, joka pesee Roomankin mennen tullen. Täällä täytyy olla asukaslukuun suhteutettuna maailmanennätysmäärä autoja ja ajokortteja. Paikallisten asukkaiden rakas harrastus näyttää olevan päämäärätön autoilu, sillä ei ollut väliä mille kapealle sivukujalle asteli, sujahti pian letka autoja ohitse rivakkaan tahtiin. Havainnoimme pitkillä kadulla kulkiessamme, että autot eivät pysähtyneet katujen varsille, vaan ennemminkin vain ajelivat ympäriinsä. Monesti autoissa oli kuljettajan lisäksi muitakin. Manner-Italiassa polttoaine maksoi edelleen reilusti alle kaksi euroa litralta, mutta Lampedusalla rikottiin kahden euron raja saarella ollessamme. Se ei näyttänyt menohaluja hillitsevän, vaikka periaatteessa kaupunki on niin pieni, että kaikkialle kyllä kävelee ja maaseudulla ei asu juuri kukaan.

Suurin osa lampedusalaisista asuu siis saaren samannimisessä pääkaupungissa, jonka pääkatu kantaa nimeä Via Roma. Se on osaksi kävelykatuna, jonka varrella sijaitsee useita matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Via Roman varressa seisoo myös kaupungin kirkko, Chiesa Madre di San Gerlando, jonka sisustus on lähes luterilainen kaikessa karuudessaan. Italian köyhä etelä näkyy kaikessa tai sitten täälläkin rahaa valuu mafian taskuun. Paavi Fransiscus vieraili kirkossa ja Lampedusalla 8. heinäkuuta 2013. Nykyinen paavi eli Leo XIV on menossa saarelle 4. heinäkuuta 2026 välttäen näin Trumpin ja JD Vancen kemut Yhdysvaltain 250-vuotismerkkipäivän kunniaksi. Lampedusan kirkon alttarin takana seinällä on Jeesus ristillä ja risti on rakennettu puutavarasta, joka on peräisin laittomien siirtolaisten haaksirikosta saaren liepeillä. Lisää saarelle suuntautuvasta laittomasta siirtolaisuudesta seuraavassa jutussa.

Kävimme kirkossa ja kuljimme Via Romaa kohti satamaa. Paikassa, jossa kävelykatu päättyy, on terassi hienoine näkymineen. Oikealla on uusi satama ja vasemmalla vanha satama. Täällä on myös Pelagisten saarten arkeologinen museo, joka ei ollut ikinä auki. Ehkä se on auki vain tilauksesta. Kävelimme alas vanhaan satamaan ja ensitöiksemme bongasimme Ruotsin rannikkovartioston partioveneen. Siis myös Ruotsi on täällä pelastamassa Libyasta ja Tunisiasta tänne suuntaavia laittomia siirtolaisia.

Lampedusalla on turistikauden alussa vain kaksi tai kolme toimivaa ravintolaa, joista tänään kokeilisimme Corallo Biancon. Tilasin perunapizzan. Makuelämys ei ollut kummoinen, kuten se ei ollut ollut tähän asti missään Italiassa. Italialaisesta ruoasta puuttuvat maut. Pizzat ja pastat tulivat parin syöntikerran jälkeen jo korvista, ja olin ryhtynyt manaamaan, että miten jonkun maan ruokakulttuuri voikin olla näin sysisurkea. Mikäli tahtoisin jostain syystä vielä joskus elämässäni italialaista ruokaa, nauttisin sen Italian ulkopuolella.

Koitti maaliskuun viimeinen päivä. Oli aika mennä nauttimaan aito ja monipuolinen italialainen aamupala, suuresti Booking.comin kommenteissa kehuttu sellainen. Olimme tosin jo oppineet, että italialainen aamupala sisältää yksittäispakattuja kuivia paahtoleipiä, yksittäispakattuja sokerihuurrutettuja croissantteja ja yksittäispakattuja marmeladipaketteja. Sellainen on Incanto Luxury Roominkin aamupala. Söimme croissantit manaten epäuskoisina Italian kurjaa ruokakulttuuria ja lähdimme sen jälkeen jatkamaan aamupalaa uudessa satamassa sijaitsevaan kahvilaan. Nyt saimme eteemme myös jotain suolaista ja kahvit.

Kun olimme nauttineet 1,5 aamupalaa, kävelimme kaupungin postin vieressä toimivaan polkupyörävuokraamoon. Herra Salvatoren pitämä Noleggio Auto Scooter Bici Elettriche In Vacanza a Lampedusa vuokraa pyörien ohella myös skoottereita, mutta me vuokrasimme sähköpyörät päiväksi, hintaan 15 euroa per kappale. Sähköpyörä on usein aivan ehdoton tällä puuttomalla saarella, sillä täällä todella tuulee. Eilen tosin ei tuullut, mutta nyt tuuli. Lisäksi sääennuste oli luvannut rankkoja vesisateita. Siispä satulaan ja kohti saaren nähtävyyksiä.

Pääsimme Lampedusan kaupungin laitamille, kun rankkasade alkoi. Vedimme sadeviitat yllemme ja kaivoimme myös sateenvarjot esiin. Pidimme sadetta kymmenisen minuuttia, kunnes sade taukosi. Pyöräilimme taas kilometrin verran, kunnes rankkasade saavutti meidät jälleen. Saaren halki johtavan päätien varressa on siellä täällä ikivanhoja kivitalonraunioita, joihin vetäydyimme sadetta pitämään. Matka jatkui taas 20 minuutin jälkeen.

Nyt pääsimme saaren kauneimmalle rannalle, Rabbit Beachille, johtavan tien päähän asti. Aurinko hieman pilkisteli, mutta taivaanranta oli edelleen synkkä. Oletimme saavamme vettä niskaan vielä pari kertaa. Jätimme polkupyörät rannan parkkipaikalle, lukitsematta, sillä emme olleet saaneet avaimia, eikä paikalla tosin edes ollut muita. Lampedusalaisten mielestä ei kai ollut varsinainen rantasää. Alas rannalle johtaa kaunis kävelypolku, minkä päässä avautuu näkymä niin Isola dei Conigli -saarella kuin itse ”jänisrannalle”. Kun lähdimme laskeutumaan rannalle, saavutti meidät jälleen rankkasaderintama, voimakkain tähänastisista. Menimme kyyryyn rannalle vievälle polulle ja suojasimme itsemme sateenvarjoin, sillä vettä tuli vaakatasossa rankan tuulen ryydittämänä. Kengät olivat taas läpimärät, kuten ne olivat olleet Umbriassa, Toscanassa ja San Marinossakin. Mikäli lähdette Lampedusalle (tai mihin tahansa Italiaan) maalis-huhtikuun taitteessa, ottakaa mukaan:

• kumisaappaat
• sateenvarjo (riittävän jämäkkä)
• sadeviitta tai sadetakki

Ennen matkaa olin haikaillut jättäväni talviturkin Lampedusalle, mutta kun viimein pääsimme alas rannalle, ei mereen tosiaankaan voinut mennä. Aallot olivat aivan liian korkeat. Enkä halunnut päätyä Tunisiaan tai Libyaan.

Kun pääsimme takaisin Rabbit Beachin parkkipaikalle, pilkisteli synkkien pilvien välistä aurinko. Seuraavan kerran sataisi vasta illalla. Pyöräilimme nyt kohti Lampedusan läntisintä kolkkaa, Capo Ponentea. Capo Ponente on valitettavasti sotilasaluetta, joten emme päässeet sinne asti. Italian armeija, poliisi, tulli ja eri maiden rannikkovartiostot ovat erittäin vahvasti läsnä kaikkialla tällä saarella, minkä vuoksi ihan kaikkialle ei pääse. Vahva edustautuminen johtunee saaren sijainnista sekä siitä, että tänne tosiaan saapuu laittomia siirtolaisia veneillään.

Palasimme takaisin Rabbit Beachin tienhaaraan. Matkalla meidät ohitti linja-auto. Niin, Lampedusalla on tosiaankin julkista liikennettä eli sähköbussi kulkee Lampedusan kaupungista saaren länsipäätyyn ja takaisin. Kyydissä ei ollut ikinä ketään, sillä kaikilla täällä on auto. Toinen linja koluaa Lampedusan itäosia. Me jatkoimme sähköpyöräilyä nyt Lampedusan pohjoisrannikkoa seurailevalla tiellä, jolla liikennettä ei ollut nimeksikään. Maisemat ovat upeat varsinkin aivan rannikolla; Lampedusa on jyrkkärantainen saari.

Olimme pian polkeneet saaren koilliskärkeen ja siellä sijaitsevan Capo Grecalen majakan juurelle. Tämä vuonna 1855 rakennettu 19-metrinen majakka on edelleen toiminnassa, mutta ei avoinna vierailijoille. Saimme jälleen vahvistusta havainnoillemme siitä, että lampedusalaiset ajelevat vain huvikseen, sillä majakan parkkipaikalla kävi kääntymässä muutamia autoja ilman, että niistä matkustajat poistuivat. Majakalle johtava tie on umpikuja, joten tänne ei eksy vahingossa.

Iltapäivällä ajoimme takaisin Lampedusan kaupunkiin poljettuamme yhteensä 26 kilometriä ympäri saarta. Palautimme polkupyörät ja lähdimme myöhemmin kävellen kohti lentoaseman kiitotien takana sijaitsevaa Porta d’Europaa, Italian eteläisintä kolkkaa. Sieltä jatkoimme illalliselle Glenadin-nimiseen ravintolaan, jonka pistaasitiramisu oli kyllä herkullinen.

Illalla alkoi taas sade, kuten aina Italiassa.