Huhti-heinäkuussa 2022 matkustin jälleen kerran yksinäni Afrikassa. Koska kukaan ei halunnut mukaani Afrikkaan lähteä. Siellähän on niin vaarallista. Pääasiassa kuljin omatoimisesti, julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Toisinaan oli turvauduttava yksityistaksikyytiin tai otettava mototaksi. Ja oli minulla Etelä-Afrikassa ja Namibiassa vuokra-autokin. Tšadissa päädyin olosuhteiden pakosta matkustamaan järjestetyllä kiertomatkalla.

Matkalle lähtiessäni en tiennyt päätyväni Keski-Afrikan tasavallassa yhdeksi yöksi vankilaan (korruptoituneiden santarmien ansiosta). En tiennyt myöskään matkustavani Togoon ja Beniniin osana tätä matkaa. En osannut odottaa sitäkään, että läppärini lähtisi varkaan matkaan N’Djamenassa ollessani itse reilut kolme päivää jumissa Saharan paahteessa. Osa matkan kuvista katosi varkauden myötä, mutta osa oli onneksi pilvessä tallessa. En tiennyt matkaan lähtiessäni myöskään sitä, että matkustaisin N’Djamenasta Dubain kautta lopuksi vielä Kaukasuksellekin. Siellä en enää matkannut yksin.

Vierailemistani Afrikan maista Kongon tasavalta on oikein mukava ja helppo matkailumaa, vaikka sielläkin minut tahdottiin karkottaa heti rajalla. Keski-Afrikan tasavaltaa en suosittele kenellekään rikollisjärjestön piirteitä omaavan virkavaltansa takia. En suosittele myöskään Beniniä. Liikaa huijausta ja ikäviä ihmisiä. Namibia ja Etelä-Afrikka ovat turvallisia ja miellyttäviä matkakohteita, mutta omaan makuuni ehkä hieman liian tylsiä. Togo on ok. Tšad sen sijaan menee topkolmoseen kaikista käymistäni maista upeiden maisemiensa ja fantastisten ihmistensä ansiosta. Menkää Kongoon tai Tšadiin. Ette pety.

Tässä matkani Afrikan osuus pääpiirteittäin: