14.5.2022

Etelä-Afrikka on maailman ainoa valtio, jolla on kokonaiset kolme pääkaupunkia! Kapkaupunki on lakiasäätävä pääkaupunki, Bloemfonteinin ollessa juridinen ja Pretorian hallinnollinen pääkaupunki. Olin edellisiltana saapunut Kapkaupungista Pretoriaan, johon tutustumista odotin innolla. Pretorian metropolialueella on asukkaita likemmäs kolme miljoonaa, mutta olin lukenut ja kuullut kaupungin olevan rauhallinen ja kaunis. Varsinainen Pretoria on myös valkoinen kaupunki, sillä yli puolet väkiluvusta on valkoihoisia ja puhuu afrikaansia äidinkielenään. Kaupunki sopi matkani teemaan, koska minua kiinnosti valkoinen afrikkalaisheimo, afrikaanerit.

Hotel Manhattanissa ei valkoisia tosin näkynyt, eikä heitä näkynyt kaduillakaan, kun lähdin kulkemaan kohti kaupungin tärkeintä nähtävyyttä, massiivista Voortrekker-monumenttia. Se seisoo kaupungin keskustan eteläpuolisilla kukkuloilla ja näkyy kauas. Myös hotellilleni. Aioin kävellä perille asti, sillä matkaa oli vain nelisen kilometriä. Etelä-Afrikan kaupunkeja ei vain ole suunniteltu käveltäviksi, eikä jalkakäytäviä juuri ole ydinkeskustan ulkopuolella. Hieman ennen monumentille kääntyvää tietä, minun olikin lopulta juostava yli moottoritien ja käveltävä puolen kilometrin matka tien laitaa pitkin. Afrikassa tämä on normaalia, enkä ollut ainoa, joka kulki tienlaitaa pitkin kävellen. Viimeksi kävelin pitkin moottoritien laitaa Gabonin Librevillessä. Päätin, että takaisin tulisin taksilla.

Katukuvaa Pretorian keskustan eteläpuolelta läheltä hotelliani.
Matkalla kohti Voortrekker-monumenttia. Etelä-Afrikassakin on Valhalla.

Voortrekker-monumentti on olemassa voortrekkerien, ”edelläkulkijoiden”, muistoksi. Voortrekkereillä tarkoitetaan buureja eli Hollannista 1600-luvulla eteläisen Afrikan alueelle muuttaneiden jälkeläisiä, jotka vuosien 1835–1854 välisenä aikana muuttivat brittihallinnon alle joutuneesta Kapmaasta eli nykyisen läntisen Etelä-Afrikan alueelta Oranjejoen pohjoispuolelle. Syynä oli tyytymättömyys britteihin. Muuttoliikettä kutsutaan nimellä ”Suuri vaellus” (afrikaansiksi Groot Trek) ja sen aikana pohjoiseen siirtyi 7 000–8 000 buuria. Suuri vaellus suuntautui alueelle, joka oli jo valmiiksi mustien asuttamaa ja muuttoliikkeestä seurasi luonnollisesti lukuisia taisteluita; esimerkiksi Bloedrivierin taistelussa joulukuussa 1838 voortrekkerien 464 miehen joukko rökitti 15 000 miehen zuluarmeijan menettämättä yhtään miestä. Zuluja kaatui kolmisentuhatta. Muissa kahakoissa voortrekkereitäkin toki joutui zulujen uhreiksi.

Voortrekker-monumentti valmistui ja vihittiin käyttöön vuonna 1949. Se on 40 metriä korkea jyhkeä ilmestys ja oli apartheidin päättyessä varmaan turhan suuri ponnistus räjäytettäväksi. Siispä se seisoo edelleen Pretorian laidalla vaalien voortrekkerien muistoa ja toimien afrikaanerikulttuurin ”kotina”. Juuri kukaan kun ei enää kutsu itseään buuriksi, vaan mieluummin afrikaaneriksi. Nykyisin monumentti on tunnustettu osaksi Etelä-Afrikan kansallista perintöä. Lähde: [1]

Voortrekker-monumentin vieressä olevassa puistossa voi kulkea Suuren vaelluksen ja kohdata norsuja, zuluja ja ties mitä.
Zulut ovat hyökänneet voortrekkerien kimppuun.
Jyhkeä Voortrekker-monumentti on Pretorian tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Saavutin Voortrekker-monumentin. Täällähän kaikki valkoiset olivatkin, kuinkas muuten! Ostin 180 randia (11,05 euroa) maksaneen pääsylipun ja lähdin kapuamaan kohti monumenttiä. Monumentin sisällä on valtava halli, jonka katto on kupolinmuotoinen ja keskellä on pyöreä reikä. Hallin reunoja kiertää reliefejä Suuren vaelluksen tapahtumista; milloin zulut ovat keihästämässä voortrekkereitä ja milloin ollaan neuvottelupöydässä zulujen kanssa. Alakerrassa on buurien historiaa vanhojen esineiden ja valokuvien muodossa. Voortrekker-monumentin parvekkeelle on myös mahdollista kavuta katsomaan Pretoriaa lintuperspektiivistä. On vaikea uskoa, että Pretoria on miljoonakaupunki, sillä monumentin ympärillä on pelkkää tyhjää maalaismaisemaa. Keskustan tornitalot näkyvät horisontissa.

Voortrekker-monumentin vieressä on mielenkiintoinen polku kasveineen, eläinpatsaineen ja paikannimikyltteineen. Pystyin kulkemaan Suuren vaelluksen alusta loppuun ja näkemään tärkeät taistelupaikat, kuten tuon Bloedrivierin eli ”verijoen” taistelun. Seuraavaksi nautin monumentin kupeessa toimivassa Skool op Wiele -ravintolassa aterian nimeltä aardrykskunde hamburger ja Coca-Colan hintaan 70 randia (4,3 euroa). Olin nähnyt joitain päiviä aiemmin kokonaan valkoisen afrikaanerikaupunki Oranian ja odotin afrikaanerikulttuurin tärkeimmällä monumentilläkin näkeväni pelkkiä valkoisia. Kuitenkin niin ravintolassa kuin lipunmyynnissäkin töissä oli myös mustia eteläafrikkalaisia. Joka ikinen asiakas oli kuitenkin ehta afrikaaneri. Paitsi tietenkin minä.

Musta Uber-kuskini ei ollut aiemmin käynyt Voortrekker-monumentillä, eikä tainnut tuskaisesta ilmeestä päätellen erityisesti nauttia paikan ilmapiiristä. Hetkessä olin Pretorian keskustassa, vaikka keskustan määritelmä täälläkin on vähän häilyvä. Jäin pois kyydistä Paul Kruger Streetillä, Ditsongin luonnonhistoriallisen museon edessä. Pretoria oli rauhallinen näin lauantai-iltapäivänä, mutta ihmiset ensimmäistä kertaa tuntuivat ottavan vähän kontaktiakin. Olinhan selvä turisti, kun otin kuvia. Tshwanen kaupungintalon edessä ja ympärillä on korkea ja tiheä aita, jota päivittelin erään paikallisen kanssa. Hän ei tiennyt syytä aitaamiselle. Ehkä syynä ovat talon edessä olevat voortrekker-johtajien Andries ja Marthinus Pretoriuksen patsaat. Marthinus oli ensinmainitun poika ja perusti Pretorian vuonna 1855 nimeten sen isänsä mukaan. Tshwane on muuten laajempi kunta ja kattaa Pretoriankin. Itse Pretoriastakin tahdottiin joitain vuosia sitten ”Tshwane”, mutta se ei ole vakiintunut vastustuksen takia.

Paul Kruger Street luonnonhistoriallisen museon (vasemmalla) ja kaupungintalon kohdalla. Kaupungintalon ympärillä on korkea aita.
Marthinus (etualalla) ja Andries Pretoriuksen patsaat Tshwanen kaupungintalon edessä.
Church Squarea taidetaan pitää Pretorian ytimenä. Keskellä aukiota seisoo Paul Krugerin patsas.
Paul Kruger on saanut patsaansa keskelle Pretoriaa.
Pretorian keskustan kerrostaloja.

Pretoriassa on hienoja, 1900-luvun alkupuolen taloja, kuten kaupungintalo. Pääasiassa ruutukaavan mukaan rakennettu Pretoria edustaa kuitenkin uudempaa arkkitehtuuria, eivätkä täkäläiset uudemmat tornitalot kaupungista kovin kaunista tee. Likaistakin täällä on. Rumat ja likaiset kaupungit ovat tosin heikkouteni. Pääsin mutkien kautta Paul Kruger Streetin päähän Church Squarelle, joka on Pretorian historiallisen keskustan sydän. Church Squaren laidalla on mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia, kuten Ou Raadsaal, jossa Etelä-Afrikan (buuri)tasavallan parlamentti Volksraad kokoontui vuosina 1891–1902. Keskellä aukiota on buurijohtaja Paul Krugerin patsas, jonka juurella on tuntemattomien buurisotilaiden patsaita. Transvaalin eli Etelä-Afrikan tasavallan presidenttinä vuosina 1883–1900 toiminut Kruger on ristiriitainen hahmo nykyisessä Etelä-Afrikassa. Afrikaanereille hän eräänlainen kansakunnan isä, kun taas mustalle väestölle hän on sortaja. Patsasta on vaadittu poistettavaksi, mutta kaupunginjohto on puolustanut sitä ja se seisoo edelleen paikallaan, joskin nykyään aidattuna ilkivallan estämiseksi. Pretoriassa on valkoisten enemmistö ja kaupungin johdossa valkoisten suosima oppositiopuolue Demokraattinen allianssi.

Kansankiihottaja purki samaisella aukiolla vihaansa valkoisia kohti meuhkaten mikrofoniinsa, että kaikista maailman ihmisistä ainoastaan mustat kärsivät ja se on valkoisten vika. Yleisönä oli vain kourallinen kuulijoita. Päivän mittaan olin nähnyt äärivasemmistolaisen Economic Freedom Fighters -puolueen (EFF) mainoksia kautta Pretorian. Niissä vaadittiin Ranskan vetäytymistä Afrikasta ja kerrottiin, että 26. toukokuuta Ranskan Pretorian-suurlähetystölle suuntaisi protestimarssi. Ranskan pitäisi poistua, koska Afrikka kuuluu afrikkalaisille. Ranskan pitäisi ainakin lakkauttaa afrikkalaiset sotilastukikohtansa, palauttaa mineraaleista saadut tuotot Afrikkaan ja niiden Afrikan maiden, jotka edelleen käyttävät frangia valuuttanaan, pitäisi luopua tästä. Ja niin edelleen. Puolue taistelee rasismia, fasismia ja ksenofobiaa vastaan, mutta samalla heidän johtajansa toivoo valkoisten eteläafrikkalaisten ”painuvan helvettiin”. Heillä tai muilla valkoihoisilla ei ole oikeutta omistaa maata Etelä-Afrikassa tai muuallakaan Afrikassa. En tiedä, oliko aukion kansankiihottaja EFF:n miehiä, joten katsoin parhaaksi poistua. Olinhan edelleen tienoon ainoa valkoihoinen. Ystävällinen musta mies tuli juttelemaan, kun näki minun ottavan kuvia aukiolla. Turistit ovat hyvin tervetulleita, eikä Pretoriassa vaarallista olisi, jatkoi hän. Kyselin häneltä, missä kaikki kaupungin valkoiset ovat, Pretoriassahan on se valkoinen enemmistökin! Miehen mukaan valkoisia näkyy keskustassa vain arkipäivisin, jolloin he käyvät täällä töissä. Näin viikonloppuisin he pysyttelevät kotonaan sähköaitojen sisällä tai oleskelevat ostoskeskuksissa. Oman kokemukseni mukaan heitä näkee myös Voortrekker-monumentilla. Mielestäni on surullista, että mustat ja valkoiset eivät pysty elämään yhdessä, eikä edes sekapareja käytännössä synny, kertoi tapaamani mies. Ja jos syntyykin, on mustan silloin oltava arvostetussa ammatissa, kuten menestyneenä lakimiehenä.

Paul Kruger Street kohti Church Squarea.
Dr. Sam tarjoaa turvallisia ja kivuttomia abortteja ympäri Pretoriaa.
Tohtori Musa lupaa estää avioerot, pettämisen ja auttaa jopa tuomaan kadonneen rakastajan takaisin. Hänen repertuaariinsa kuuluvat myös ”taloudelliset ongelmat”, oikeusjutut ja eläkeasiat.
Dr. Bicco tarjoaa turvallisia raskaudenkeskeytyksiä pretorialaisille, mutta myös kohdun puhdistusta, veren detoksifikaatiota ja perheneuvontaa. Kaikki tämä samalta luukulta, miten kätevää!

En nähnyt ainuttakaan toista valkoista kulkiessani pitkin Pretorian katuja, mutta toisaalta sain kulkea aivan rauhassa, eikä tunnelma ollut uhkaava kun kuljin halki loputtomien markkinoiden, jotka olivat levittäytyneet keskustan tietyille kaduille. Tavalliset eteläafrikkalaiset ovat aivan yhtä hyvää porukkaa kuin ketkä tahansa afrikkalaiset, vaikka heillä voisi olla syy olla katkeria apartheidin ajoista. Vähän pimeän laskeuduttua lähdin vielä ulos hotellistani. Jätin kännykän ja luottokortin hotellihuoneeseen ja otin pelkän setelin taskuuni. Aioin käydä ostamassa iltapalaa, mutta en löytänyt mitään mieleistä, joten palasin huoltoaseman kaupan kautta takaisin huoneeseen. Afrikkalaiset kadut eivät hiljene heti auringon laskettua, vaan kuhinaa riittää myöhälle yöhön. Näin se on Pretoriassakin.

4 Replies

    1. Helppohan siellä toki käydä, jos Johannesburgiin lentää, mutta eipä tuo lopulta kovin kummoinen paikkakunta ollut…

      Doctor Musa ja muut shamaanit vievät hyväuskoisten pretorialaisten rahat, valitettavasti! 😀

    2. Nairobissa oli yhtä eteviä lääkäreitä, jotka mainostivat samassa mediassa palveluitaan. On tuo Pretoria sittenkin Afrikkaa!

      1. Hehee, puumedia ja katuvalomedia on parhaita medioita. ”Financial problems” lienee taattu, kun dr. Musan pakeilla asioi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *