15.5.2022
Etelä-Afrikasta tuli jälleen yksi Afrikan maa, jossa en mennyt safarille. Kapkaupungin eteläpuolella sijaitsevalla Cape Pointin luonnonsuojelualueella olin toisaalta nähnyt villin strutsin, hirviantiloopin ja karhupaviaaneja, vaikken varsinaisesti ollut niitä katsomaan mennytkään. Safarin sijaan ajattelin viimeisen päivän kunniaksi vierailla Pretorian eläintarhassa. Tai mikäli eläintarha harrastaisi kaksoishinnoittelua ja joutuisin maksamaan kolminkertaisen lipun eteläafrikkalaisiin verrattuna, suuntaisin kulkuni sittenkin jonnekin muualle. Ehkä Cullinanin pikkukaupunkiin, josta löytynyt maailman suurin timantti on nykyisin osa Britannian kruununjalokiviä.
Jätin rinkan hotellille säilöön ja lähdin kävellen kohti keskustan toisella laidalla sijaitsevaa eläintarhaa. Pretorialaiset olivat menossa kirkonmenoihin tai tulossa niistä. Muuten oli rauhallista. Pretorian eläintarha sijaitsee Boom Streetillä ja on J. W. B. Gunningin jo vuonna 1899 perustama. Eläintarha on levittäytynyt 85 hehtaarin alalle ja siellä asustaa yli 9 000 eläintä, jotka kuuluvat 705 eri lajiin. Esimerkiksi nisäkäslajeja on 209 kappaletta. Pretorian eläintarha on Etelä-Afrikan suurin ja maailman mittakaavassakin se lukeutuu kahdeksan suurimman joukkoon. Minua odottaisi kilometrikaupalla kävelemistä.
Vierailu eläintarhassa kustantaa aikuiselta 120 randia (n. 7,3 euroa) ja lapselta 80 randia (n. 4,9 euroa). Hinta on sama kansalaisuudesta riippumatta. Ostin lipun ja näin minusta tuli yksi niistä yli 600 000 vuosittaisesta kävijästä, joita puisto houkuttelee. Halutessani olisin voinut vuokrata golfauton, jollaisella liki jokainen puiston asiakas kulki eläinhäkiltä toiselle. Aloitin kiertämällä lintujen häkkejä ja löysin esimerkiksi undulaatteja ja etelänkruunukurjen, joka on kuvattuna esimerkiksi Ugandan lipussa. Puistoa on pyritty jaottelemaan maanosittain, mutta esimerkiksi Australian osasto käsitti lähinnä punajättikengurun ja emun. Aasiassa oli esimerkiksi tiikeri, Etelä-Amerikassa taas vaikkapa laiskiainen ja muurahaiskarhu. Afrikan osasto on tietenkin laaja, koska ollaanhan sentään Afrikassa. Näin ainakin isosarvikuonopariskunnan, leijonan, seepran, afrikannorsun, kirahvin, leopardin, afrikanpingviinin, kääpiövirtahevon ja gorillan, joita olin vielä tässä vaiheessa matkaani menossa katsomaan ihan luonnossakin Keski-Afrikan tasavallan metsissä. Eläintarhan yhteydessä on myös maailman kalalajeja esittelevä akvaario, kuten myös matelijatalo, jossa pääsin katsomaan Indonesiassa elävän komodonvaraanin ruokintanäytöstä.
Pretorian eläintarha kerskuu lukeutuvansa maailman kymmenen parhaan eläintarhan joukkoon, mutta ehkä koronavirus on runnellut tätäkin paikkaa ja tarha on päässyt ränsistymään. Liian moni häkeistä oli tyhjillään, enkä päässyt näkemään lainkaan edes Kongon demokraattisen tasavallan metsien harvinaisuutta, okapia! Karhutkin olivat poissa ja suuren lintuhäkin, aviaryn, seinät olivat rikki. Toivottavasti linnut eivät olleet kuitenkaan karanneet taivaan tuuliin. Tarhan poikki virtaava joki oli täynnä roskaa. Jos jo Pretoriasta oli tullut epäsiisti vaikutelma, ei eläintarha tehnyt siihen poikkeusta. En jää muistelemaan Pretoriaa erityisen lämmöllä, mutta jos näillä kulmilla liikkuu, on ainakin Voortrekker-monumentti näkemisenarvoinen. Muuten kaupunki on vähän jopa tylsä.
Söin hotdogin eläintarhan kioskista ja lähdin noutamaan matkatavaroitani hotellilta. Aioin ottaa Uber-taksin Johannesburgin lentoasemalle, vaikka Pretoriasta pääsisi sinne kyllä Gautrain-nimisellä junallakin. Juna-asemallekin olisi tosin mentävä taksilla, se kun ei ollut ihan hotellin naapurissa. Toissapäivänä olin tullut Uberilla lentoasemalta Pretoriaan ja kuljettaja oli kertonut jotain Uberin ja ”oikeiden” taksien välisistä kiistoista ja tappeluista. Eräs kuljettaja hyväksyi tilaukseni, mutta ei milloinkaan saapunut paikalle. Sovelluksesta näin, että auto kierteli ja kaarteli lähellä hotelliani. Lopulta kuljettaja parkkeerasi auton kilometrin päässä olevan huoltoaseman pihaan. Tavoittelin miestä ja puolen tunnin kuluttua sain viestin, että ”bro, liian vaarallista”. Samansuuntaisen viestin sain seuraavalta kuljettajalta, joka niin ikään aluksi hyväksyi tilaukseni. Uber-kuskit eivät uskaltaneet tulla noutamaan minua. Hotel Manhattanin kuljetuspalvelua hoitava mies oli nähnyt minun seisovan kadun varressa puolisin tuntia ja tuli kertomaan, etten todennäköisesti saisi Uberia. Nimittäin, jos ”oikea” taksikuski sattuisi näkemään minun nousevan Uberin kyytiin hotellin luona, saattaisi syntyä verinen nyrkkitappelu kuljettajien välillä. Sellaista oli sattunut myös hotellin pihalla. ”Oikeat” pretorialaistaksikuskit eivät voi sietää Uber-kuljettajia, sillä ne vievät asiakkaita. Olkootkin, että Uber on täysin laillinen myös Pretoriassa. Esimerkiksi Kapkaupungissa tilanne on toinen ja autoissa näkee jopa Uber-teippauksia. Hotel Manhattanin mies tarjoutui kuljettamaan minut läheiselle Gautrain-asemalle ja perillä annoin vaivanpalkaksi muutaman lantin.
Gautrain on moderni ja turvallinen junayhteys, jossa on kolme linjaa. Pretoriasta pääsee puolessa tunnissa Johannesburgin O. R. Tambon kansainväliselle lentoasemalle, mutta Marlboron asemalla on vaihdettava junaa. Maksoin lipustani 217 randia (13,81 euroa). Uber olisi maksanut hieman enemmän.
Huh, varsin vihamieliseltä kuulostaa suhtautuminen Uberin Pretoriassa. Mielenkiintoista myös, että suhtautuminen vaihtelee niinkin paljon maan, vaikkakin suuren, sisällä. Harmi, jos tuo retki Keski-Afrikan metsiin ei sitten toteutunut? Huikealta olisi kuulostanut!
Olihan se yllättävää, ja varsinkin kun niitä oikeita taksejakaan ei näkynyt missään! Pretorian taksimafia!
Keski-Afrikan gorillat jätin välistä, kun heittivät mut vankilaan siinä maassa. Ajattelin, että parempi vain jättää gorillat näkemättä ja paeta, kunhan vankilasta pääsisi.
Tilanne on tainnut hieman rauhoittua. Ainakin itse käytin Uberia ongelmitta Pretoriassa viime syyskuussa useaan otteeseen. Teippauksia ei kyllä autoissa vieläkään ollut.
Siitä olen samaa mieltä, että Pretoria on hieman tylsä paikka – etenkin ihan vieressä sykkivään Johannesburgiin verrattuna.
Blogisi on todella mielenkiintoinen. Olen palannut tänne lie jo kymmeniä kertoja sen jälkeen, kun viime Matkamessujen kautta blogista kuulin. Jatka samaan malliin 🙂
Moi Marja ja kiitoksia kommentistasi!
Hyvä, jos Pretorian taksimafia on rauhoittunut meikäläisen visiitin jälkeen.
Ai matkamessujen jäljiltä löysit tämän blogin, minä kun sitä en muista siellä erityisesti esiin ottaneeni, mutta kai se sana kiertää 🙂
Blogi viettää nyt tällä hetkellä hiljaiseloa, mutta eiköhän sitä Afrikka-juttuakin taas joskus tule.
Milläs konstilla blogin hiljaiselo saataisiin päättymään? Kyllähän tänne pitää saada lisää Afrikka-juttua, että lukijat pysyvät hereillä!
Tänään maksoin reilut 130 euroa, että saan tämän sivuston pitää hengissä taas vuoden verran. Olen samaa mieltä, että hiljaiselolle olisi tehtävä pikaisesti jotain. Nythän itse vain lähetän ihmisiä maailmalle.
Toivottavasti maksat jatkossakin, tämähän on parasta mahdollista mainostusta Kamelimatkoille ja ainoa kattava suomenkielinen Afrikka-dokumentaatio.
Mitä mä nyt Afrikan karttaa katsomalla päättelen, niin sulla olisi itäisessä Afrikassa koluttavaa ja meillä lukijoilla sitten luettavaa. Blogi kattaa nyt pohjoista, läntistä, eteläistä ja keskistä Afrikkaa aika hyvin, mutta idässä on valkoisia läiskiä! Niin, ja tietysti Päiväntasaajan Guinea.
Niinhän se taitaa olla hyvää mainostusta – tosin toisinaan ehkä hieman liian todenmukaista, kun vaikkapa tuosta Algerian ruokamyrkytyksestä sain hiljattain kuulla. Ei ole kauheasti tullut sensuroitua tapahtumia ”kentällä”.
West is the best! Päiväntasaajan Guineaan olisi kiva mennä, mutta kun tuo oma epsanja on vähän ruosteessa. Portugeesi ”sujuisi” paremmin, joten olisko se se Annobon sitten. Siellä puhutaan jotain portugalista väännettyä kreolia.