10.5.2022
L’Agulhas on Afrikan mantereen eteläisin kylä ja minä olin saapunut kylään, koska tahdoin nähdä paikan, jossa Atlantin valtameri ja Intian valtameri kohtaavat ja Afrikka loppuu. Ei L’Agulhasissa oikein muuta nähtävää ole, paitsi ehkä pääkadun varressa olevat Afrikan ”eteläisin kahvila”, ”eteläisin ravintola”, ”eteläisin apteekki”, ”eteläisin viinikauppa” ja niin edelleen. Monesti ihmiset kuvittelevat Kapkaupungin takana olevan Hyväntoivonniemen olevan mantereen eteläisin kohta, mutta oikea eteläisin piste on Cape Agulhas -nimeä kantava niemi 2,5 tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista itään. Eli siis täällä L’Agulhasissa.
Majapaikastani, Lighthouse Staystä, oli 1,4 kilometrin kävelymatka Cape Agulhasiin, joka sijaitsee Agulhasin kansallispuistossa. Ja koska ollaan Suomen ulkopuolella, on kansallispuistoon toki pääsymaksu. Ulkomaalaisia aikuisia rokotetaan 200 randin (n. 12,3 euroa) edestä ja eteläafrikkalaiset pääsevät 50 randilla (n. 3 euroa). Agulhasin kansallispuiston toimisto ja lipunmyynti sijaitsee hieman ennen Cape Agulhasin majakkaa, paikassa, jossa päällystetty tie päättyy. Kävelin lipunmyyntitoimiston ohi muina miehinä, sillä en ollut tuolloin vielä ihan varma onko paikkaan pääsymaksu vai ei. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja säästää. Kukaan ei juossut huutamaan perääni.




Agulhasin kansallispuiston luonto ja ilmasto ovat välimerellisiä. Kesät ovat kuumia ja kuivia talvien ollessa viileitä ja sateisia. Toukokuu alkaa olla jo talvikuukausi, mutta kyllä merenrantaa seurailevilla pitkospuilla tarkeni mainiosti t-paidalla ja shortseillakin. Ilmassa oli paljon kosteutta ja jopa jonkinlaista utua, joka taisi nousta mereltä. Valtameret pauhasivat voimalla rantakiviin, eikä täällä missään nimessä uimaan voi mennä! Paikalliset käyttivät kansallispuiston reitistöjä lenkkeilyyn, enkä toisaalta usko heidänkään maksaneen sisäänpääsystään. Minäkin menin reippaasta lenkkeilijästä, sillä olin jättänyt autonkin majapaikan pihaan.
Pian saavuin paikkaan, jossa on Etelä-Afrikan viimeisen apartheidia kannattaneen presidentin, P. W. Bothan, vuonna 1986 paljastama monumentti. Siinä todetaan afrikaansiksi ja englanniksi minun saapuneen Afrikan mantereen eteläisimpään kohtaan. Monumentti on melko nuori, sillä vielä 1980-luvulla kuviteltiin Cape Agulhasin majakan itse asiassa sijaitsevan eteläisimmässä kohdassa. Punavalkoinen majakka seisoo joitain satoja metrejä monumentiltä itään päin ja on rakennettu jo vuonna 1836. Niinpä 10. toukokuuta siinä yhdeksän aikoihin aamulla minä olin vartin verran Afrikan mantereen eteläisin ihminen. Kiipeilin monumentin takana olevilla kivillä. Toinen jalka oli Atlantin puoleisella rannalla toisen ollessa Intian valtameren puolella. Presidentti Bothan vihkimän monumentin ohella eteläisimmässä pisteessä on uudempikin monumentti: valtava 18 metriä pitkä Afrikan kartta pinnanmuotoineen ja suurine jokineen. Kävelin kartan päällä ja tarkastelin paikkoja, joihin Etelä-Afrikan jälkeen matkustaisin. Paikalle ei koko aikana tullut muita vierailijoita, joka kertonee jotain Cape Agulhasin tuntemattomuudesta. Tänne on tultava varta vasten, kun taas Hyväntoivonniemi on helppo valloittaa Kapkaupungista päiväretken aikana.




Hyväntoivonniemen ohella Cape Agulhaskin on tunnettu myrskyisyydestään, sillä paikka on kahden merivirran, lämpimän ja kylmän, kohtauspaikka. Cape Agulhasin vesillä on uponnut aikojen saatossa kymmenittäin laivoja. Eteläisimmän pisteen ohella kannattaakin käydä katsastamassa myös parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä länteen sijaitseva eräs Cape Agulhasin vaatima uhri, rantakivikossa aaltojen syömänä makaama laivanhylky. Hylky on maannut rannassa marraskuusta 1982, minkä vuoksi alus ei ole enää yhtenä palana. Keulassa on edelleen heikohkosti luettavissa aasialaisia kirjaimia, joiden perusteella päättelin laivan olleen kiinalainen, mutta oikeasti kyseessä on japanilainen kalastusalus Meisho Maru No. 38. Sen matka tuli päätökseen myrskyssä, mutta koko 17-henkisen miehistön onnistui päästä hengissä maihin. Eteläisimmän pisteen, hylyn ja majakan nähtyäni olin nähnyt kaiken oleellisen ja poistuin kansallispuiston alueelta, eikä kukaan tullut huutelemaan perääni, vaikka jätinkin näin pääsymaksun maksamatta. Olen nyt käynyt Afrikan mantereen eteläisimmän pisteen ohella myös läntisimmässä pisteessä Senegalin Dakarissa. Tai ainakin niin lähellä kuin se ilmaiseksi on mahdollista. Tunisiassa sijaitseva pohjoisin kohta lienee myös helppo paikka vierailla, mutta itäisin piste Somalian Puntmaassa ei ehkä niinkään.
Kävin syömässä L’Agulhasin pääkadun varrella kala-annoksen, ostin magneetin ja kirjoitin pari postikorttia. L’Agulhasin kirjelaatikko on Afrikan eteläisin ja näytti vähintään sata vuotta vanhalta. Kirjelaatikko on ”Afrikan eteläisimmän kahvilan”, L’Agulhas Kafeen, edustalla ja kahvilan henkilökunta vahvisti minulle, että laatikko tosiaan on edelleen käytössä. Toukokuun kymmenes päivä lähetetty kortti saapui Suomeen jo 29. elokuuta. Eikä kahvilakaan varsinainen kahvila ollut, vaan pieni ruokakauppa, jota pyörittää valkoinen perhe. L’Agulhas on Oranian tavoin lähes kokonaan valkoinen kylä, sillä valkoisten osuus on noin 86 prosenttia väkiluvusta, joka on noin 550. Täälläkään asukkaat eivät ole katsoneet tarpeelliseksi aidata talojaan, mutta vartiofirmojen kyltti kyllä löytyy vähintään talon seinästä. Jos jo Orania oli erikoinen afrikkalaiskaupunki, on L’Agulhaskin melkoinen kummajainen. Kaikki on kovin eurooppalaista ja siistiä.



Iltapäivällä päätin vierailla myös viereisessä Struisbaain pikkukaupungissa, jossa on enemmän palveluita. Tankkasin auton ja kävin kurkkaamassa pitäjän kalasatamaan. Satamassa on pari rantaravintolaa ja niissä pelkkiä eläkeikäisiä valkoisia asiakkaita. Etelä-Afrikan syvä etelä houkuttelee lomanviettäjiä ympäri maata. Illalla hain L’Agulhasin eräästä ravintolasta kala-annoksen majapaikkaan mukaan vietäväksi. En tunnistanut afrikaansinkielisistä kalalajeista ainuttakaan, mutta ravintolanpitäjän suosituksesta sain silti oikein herkullisen annoksen. Ilta pimentyi Cape Agulhasissakin siinä kuuden ja seitsemän välillä, minkä jälkeen majakan valo alkaa halkoa maisemaa ja varoittaa merenkulkijoita vaarallisista vesistä.
Moni tosiaan ajattelee Hyvä toivonniemen olevan eteläisin piste, mutta se taitaa olla kuitenkin lounaisin piste. Agulhasin lähellä taitaa olla hieno tippukiviluola, joka olisi kiinnostanut itseäni
Lounaisin, kyllä.
Hmm, mahdatkohan tarkoittaa Waenhuiskransin luolaa? Sinne näyttäisi olevan 50 minuutin ajomatka Agulhasista. Vaiko ehkä Klipgatin luolaa?
Hermanuksessa on myös mielenkiintoinen luola, lisää täällä: https://theexpeditionproject.com/partner/bientangs-cave-hermanus/
Kiitoksia tiedosta! En ihan kauheasti Etelä-Afrikkaan tutustunut ennen matkaa, eikä sinne kauheaa hinkua tullut palatakaan. Luolat toki aina kiinnostelevat.