Paavi Leo XIV:n johtama messu Vatikaanissa

29.3.2026

Koitti palmusunnuntai Herran vuonna 2026. Olimme valinneet Rooman-majoituksemme etenkin tätä päivää silmälläpitäen; Dolce Vita Rooms sijaitsee Via Germanico -kadulla ja Vatikaanin muurille siitä on matkaa noin 50 metriä. Pietarinaukiolle puolestaan kävelisi alle 10 minuutissa, sillä matkaa olisi 600 metriä. Sinne mekin suuntaisimme, jumalanpalvelukseen.

Olimme ulkona hieman kello 7 jälkeen aamulla, mutta Rooma oli jo heräilemässä. Lämpötila oli +5 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vatikaanin museoon oli ehtinyt muodostua satojen metrien jono. Pitkähkö jono oli myös Pietarinaukiolle, se kiemurteli Via di Porta Angelica -kadulla. Asetuimme noin 200 metriä pitkän jonon päähän. Pian, ehkä vain kymmenen minuutin kuluttua perässämme oli jo satojen metrien mittainen letka. Jonossa puhuttiin montaa eri kieltä; edessämme jonotti portugalia puhuva perhe, takanamme oli ilmeisesti yhdysvaltalais-filippiiniläinen pariskunta. Nunnat kiilasivat jonon ohi oikealta ja vasemmalta. Ehkä se on työn mukanaan tuomia etuja. Partiolaisten asuihin pukeutuneet nuorukaiset kaupittelivat oliivipuunoksia jonottajille. Hinnan sai itse määrätä. Me tiesimme, että oliivipuunoksia saisi ihan ilmaiseksi myös Pietarinkirkon aukiolta.

Viimeiset kymmenet metrit ennen turvatarkastusta oli pidettävä puolensa, sillä nunnien ohella myös muu messuväki lähti etuilemaan jonossa. Olimme kuitenkin niin hyvissä ajoin liikkeellä, että kaikille olisi kyllä sija aukiolla. Turvatarkastus on varsin samanlainen kuin lentoasemalla, mutta vyötä ei tarvitse poistaa tai nesteitä ottaa pois laukuista. En ollut onnistunut löytämään netistä ohjeistusta messussa sallittavista esineistä, joten olimme liikkeellä varsin kevyessä varustuksessa. Myös vesipullot olimme jättäneet majapaikkaan. Sen sijaan kameran olin päättänyt ottaa mukaan ja mikäli se olisi kielletty, nielisin tappion ja poistuisin paikalta. Kamera oli sallittu ja niin olisi ollut myös vesipullo.

Palmusunnuntaimessuun ei tarvinnut hankkia lippua etukäteen, vaan paikat menivät saapumisjärjestyksessä. Messuun ei tarvinnut maksaa myöskään pääsymaksua.

Jokunen oliivipuu oli menettänyt kaikki oksansa tätä tapahtumaa varten, sillä aukiolla oli kasapäin oksia, joista ihmiset ottivat kukin yhden mukaansa. Istumapaikkoja oli jäljellä satapäin ja suuntasimme tietenkin niin eteen kuin mahdollista. Istuimme ehkä kahdeksannella rivillä ja joka tapauksessa niin lähellä Pietarinkirkkoa, ettei sen kupolikaan näkynyt. Yleensähän jumalanpalveluksessa kuuluu istua niin takana kuin mahdollista, mutta nyt luvassa olisi historian ensimmäinen paavi Leo XIV:n pitämä palmusunnuntaimessu. Viime vuonna samaan aikaan paavina oli vielä Franciscus.

Olimme istumassa aukiolla jo kello 8.05 ja messu alkaisi kello 10. Oli aikaa seurata hurskaita katolisia, joille tämä oli liikuttava hetki. Pari riviä edessämme istunut filippiiniläisrouva julisti liikuttuneena olevansa 79-vuotias ja odottaneensa tätä hetkeä koko elämänsä. Videopuhelut kotopuoleen Filippiineille kävivät kuumina, mutta sohvillaan röhnöttäneet sukulaiset eivät näyttäneet kovin innostuneilta. Ehkä olivat kateellisia. Minä olin odottanut tätä hetkeä vajaan kuukauden, enkä siis ole katolinen lainkaan, vaan aivan tavallinen kirkossakäymätön luterilainen, kuten kaikki muutkin suomalaiset. Paitsi Timo Soini.

Aivan edessämme istui yhdysvaltalainen, selkeästi hyvin varakas, perhe, jonka isä oli pukeutunut Georgetownin katolisen yliopiston lippikseen. Yliopisto on Washington DC:ssä ja sitä pitävät jesuiitat. Ilmeisen tasokas opinahjo, mutta silti perheenisä näytti kysyvän tekoälyltä, miten käyttäytyä paavin messussa ja antoipa tekoäly vastauksen herralle myös tämän toiseen kysymykseen ”What Cause Can Kill You”. Mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä messua odotellessa. Edessämme hetkeä aiemmin jonottanut portugalilaisperhe ehti ottaa satoja selfieitä Pietarinkirkon kanssa odotellessaan messun alkamista. Takanamme istui saksalaisia. Isoilta näytöiltä näimme, että jossain oli suuri joukko slovenialaisia lippuineen. Jollain oli iso Maltan lippu mukana ja puolalaisilla oli maan lippuja, joihin oli sikäläiseen tapaan kirjoitettu oman kotikylän nimi. Samat liput kelpaavat niin mäkihyppykatsomoon Zakopanessa kuin paavin johtamaan messuun Vatikaanissa. Meillä ei ollut mukana Suomen lippua tai Oulun kunnanvaakunaa, koska ei tässä nyt itsestä tultu numeroa tekemään.

Kulutin aikaa ottamalla kuvia kaikesta mahdollisesta. Niin tekivät kaikki muutkin, myös ympärillämme istuneet nunnat. En ottanut videopuheluita kotopuoleen, mutta ilmoittelin kuitenkin olevani paavin messussa saaden kommentteja, kuten ”varokaa taskuvarkaita” ja ”näkyykö jo valkoista savua?”. Eihän sitä näkynyt, kun Leo XIV valittiin paaviksi jo 8. toukokuuta 2025 ja olimme suojassa taskuvarkailtakin, koska istuimme nunnien välissä. Kaikilla istumapaikoilla oli messun tuhti 60-sivuinen käsiohjelma, italiaksi ja englanniksi. Mainio matkamuisto Roomasta ja Vatikaanista. Muuta en tarvitsisikaan.

Noin kello 9.30 alkoi Ave Maria -rukous, jossa sama rukous luetaan kaiketi 50 kertaa eli yhtä monta kertaa kuin katolisten rukousnauhassa on helmiä, se menee italiaksi näin:

Ave, o Maria,
piena di grazia,
il Signore è con te.
Tu sei benedetta fra le donne
e benedetto è il frutto del tuo seno, Gesù.
Santa Maria, Madre di Dio,
prega per noi peccatori,
adesso e nell’ora della nostra morte.
Amen.

Kello 9.45 kuoripoika kävi sytyttämässä kynttilät alttarilla ja jo aiemmin jakoon pannut palmunlehvät nostettiin nyt kohti taivaita. Jos olisimme istuneet lähellä pääkäytäviä, olisi saattanut palmunlehvänakki napsahtaa. Ne nimittäin jaettiin yleisölle kannateltaviksi. Kello 10 alkoi itse messu, kun pappisväkeä, kardinaaleja ja niiden vanavedessä paavi Leo XIV saapuivat aukiolle Apostolisen palatsin suunnasta. Aluksi he suuntasivat keskellä aukiota sijaitsevalle Vatikaanin obeliskille, jonka juurella toimitettiin oliivipuunoksien siunaaminen. Kaikki nostivat oksansa ilmaan ja paavi siunasi ne.

Ehkä kymmenen minuutin kuluttua kulkue paaveineen käveli obeliskilta Pietarinkirkon eteen. Kardinaalit ja muu pappisväki menivät yleisöstä katsoen vasemmalle ja oikealle puolelle paavin katoksesta sitten taas kunniavieraat. Turvallisuushenkilökunta patisti tuoleille seisomaan nousseet alas.

Paavi aloitti suitsuttamalla alttarin, minkä jälkeen seurasi kaikenlaista, kuten puheita italiaksi, ranskaksi, englanniksi, swahiliksi, portugaliksi, tagalogiksi ja tedescoksi eli saksaksi, saarna ja niin edelleen. Saarnassa historian ensimmäinen yhdysvaltalaispaavi sivalsi Yhdysvaltain presidentti Trumpia ja tämän aloittamaa sotaa Iranissa todeten, että ”Jeesus ei kuuntele niiden rukouksia, jotka käyvät sotaa”. Lausunto ei miellyttänyt Trumpia, joka on siitä lähtien hyökännyt myös paavia vastaan.

Enhän minä ei-katolisena paljonkaan ymmärtänyt italiankielisestä katolilaismessusta, mutta kun ympärillä noustiin seisomaan, niin tein toki saman. Ja seisomaanhan todella noustiin, todella monta kertaa. Kun ryhdyttiin rukoilemaan, niin istahdin alas ja seurasin tapahtumia. Katolisethan rukoilevat polvistumalla, silmät kiinni ja painamalla päänsä alas. Siihen en lähtenyt mukaan, sillä kyllä rukoilla voi myös luterilaisittain istualtaan ja silmät auki. Uskonpuhdistuksesta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä ainakin luterilaiset kiittävät Martti Lutheria jumalanpalveluskaavan rajusta lyhentämisestä.

Jossain vaiheessa suoritettiin ehtoollinen, kun kymmenittäin pappeja levittäytyi yleisön joukkoon ja jakoi öylättejä niitä haluaville. Katolinen ehtoollinen ei sisällä lainkaan viiniä. Luterilaisen ja katolisen kirkon välillä ei ole ehtoollisyhteyttä, joten luterilaiset eivät voi osallistua katoliseen ehtoolliseen. Keskityin kuvien ottamiseen ja asioiden yleiseen ihmettelyyn.

Messu kesti kaksi tuntia, minkä jälkeen paavi nousi papamobileen ja lähti kiertämään yleisön joukkoon. Onnistuin pääsemään melkein kosketusetäisyydelle, kun paavi viiletti valkoisella papamobilellaan ohitse iloisesti vilkuttaen. Messukansa oli hurmiossa, nunnat eivät olleet pysyä kaavuissaan. Paavia ylistettiin huudoin:

Viva Papa!

Viva Leone!

Lisäksi kuului huutoja:

Go White Sox!

Jälkimmäinen huuto tuli yhdysvaltalaisten suusta ja liittynee paavin kotikaupunkiin Chicagoon ja siellä toimivaan Chicago White Sox -baseballjoukkueeseen. Tai saattaa se olla amerikkalaista jalkapalloakin, mistäpä noista tietää. Paavi on joka tapauksessa joukkueen suuri fani, kerrotaan.

Kun paavi oli kiertänyt Pietarinaukion joka kolkan papamobilellaan, alkoi 200 000 aukiolla olleen ihmisen joukko poistua aukiolta, yllättävän rauhassa. Moni hamstrasi lähtiessään oliivipuunoksia, moni otti mukaan palmunlehviä. Seuraavina päivinä todistaisimme kuivahtaneita oliivipuunoksia ja palmunlehviä vähän siellä täällä. Itse nappasin pari ylimääräistä käsiohjelmaa, kun ihmiset jättivät niitä penkeille kasapäin.

Kokemus oli fantastinen. Olin iloinen saadessani tällaisen kokemuksen. Suurmiehistä olen nyt nähnyt lähietäisyydeltä paavi Leon Vatikaanissa, Alexander Stubbin Oulussa, Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannessonin Oulussa ja Zinderin sulttaanin palatsissaan!

Loppupäivän tutustuimme Rooman muutamiin nähtävyyksiin todeten, että kaupunki hukkuu turisteihin. Esimerkiksi Fontana di Trevin ääreen ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Pantheonin ja Colosseumin katsoimme vain ulkopuolelta, sillä tuntikausien jonotus maailmanlopun tungoksessa ei innostanut. Millaista täällä on elokuussa, kun nytkään ei meinannut päästä kaduilla eteenpäin.

Paavin messun ohella Rooman toinen pääkohteemme oli Santa Maria Maggioren basilika. Basilikaan haudattiin 21. huhtikuuta 2025 kuollut edellinen paavi, Franciscus, jonka pelkistettyä hautaa tahdoimme toki myös käydä katsomassa. Basilikaan mennään turvatarkastuksen kautta, mutta jono eteni parissakymmenessä minuutissa, eikä pääsymaksua ole. Leo XIV:n ja Franciscuksen oheen saimme kaupan päälle nähdä myös vuosina 1566–1572 hallinneen paavi Pius V:n haudan. Paavi makasi lasiseinäisessä arkussaan samaisessa Santa Maria Maggioren basilikassa. Oli maannut jo 454 vuotta.