11.-13.10.2016
Banja Luka on Bosnia-Hertsegovinan serbialueen, Serbitasavallan, pääkaupunki. Täällä on serbien parlamentti ja muu hallintokoneisto. Asukkaita on noin 200 000 ja meininki on sen mukainen. Ja koska ollaan sentään pääkaupungissa, on kyrillisten kirjainten käyttö entistä yleisempää: iso osa kadunnimistä ja muista kylteistä on vain kyrillisillä kirjaimilla. Sen huomasimme jo bussin ikkunasta matkalla Doboj’sta Banja Lukaan. Bussimatka maksoi muuten 15,50 markkaa eli noin kahdeksan euroa.
Banja Lukan linja-autoasema, autobuska stanica, sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Vieressä kohoaa myös kaupungin hiljainen rautatieasema. Bussiasemalta pääsee kaupunkibussilla keskustaan hintaan 1,40 markkaa (noin 0,70 euroa). Lipun saa kätevästi kuskilta. Ainakin linjat 1, 6 ja 8 ajavat keskustaan ja niitä lähtee jatkuvalla syötöllä. Me ajoimme toki aluksi taksilla hotelliimme, Motel Kameliin.
Hotellimme sijaitsi vajaan parin kilometrin päässä keskustasta, minne pääsee helposti kävellen. Kummoisia maisemia Banja Luka ei tosin hieman keskustan ulkopuolella tarjoa. Suuri maanjäristys kun tuhosi kaupunkia huolella 1960-luvulla, eikä mitään vanhaa oikein enää ole. Paitsi linnoitus! Keskustaan päästyämme kävimmekin ensimmäisenä juuri siellä. Vrbas-joen rannalla sijaitseva Kastel on nopeasti katseltu, eikä muurien sisään ole mitään pääsymaksuja. Itse asiassa muurien sisällä on kalliimman puoleinen ravintola, johon lomalla olevat sloveenit näyttivät suunnistavan. Me kelpuutimme myöhäiseksi lounaaksi perusbalkanilaisen ruokalajin, ćevapčićin, annoksen jossa pitaleivän väliin on tungettu useampi jauhelihapötkylä. Herkullista ja halpaa (3 markkaa eli 1,5 euroa).
Mitäs muuta Banja Lukalla on annettavanaan? Ainakin kauppahalli täynnä piraattitavaraa, kuten myös vaikkapa hedelmiä, vihanneksia, kastelukannuja, ruuveja, muttereita ja Putin-krääsää! Serbit ovat tunnetusti kallellaan Venäjään päin ja Venäjää pidetään jonkinlaisena suojelijana alueella. Ovathan kummatkin kansat toki slaaveja ja ortodokseja. Kuukausi sitten ostin Ukrainan Lvivistä Vladimir Putinin kuvalla varustetun vessapaperirullan. Nyt olisin voinut ostaa Venäjän vaakunalla koristellut uimahousut, vaan jäivätpä valitettavasti kauppaan.
Piraattitavaran lisäksi Banja Lukan ytimestä, Trg Kravine -aukiolta löytyy oikeakin kauppakeskus, Boska nimeltään. Boskan edessä pysähtyvät Banja Lukan kaupunkibussit. Aukiolta lähtee myös Veselina Masleše -kävelykatu, joka johtaa linnoituksen ohella ehkä kaupungin tunnetuimmalle maamerkille, Kristus Vapahtajan katedraalille. Se on hyvin kaunis ortodoksikirkko, missä oli alkamassa jumalanpalvelus siellä piipahtaessamme.
Banja Lukassa ei ole kirkoista pulaa, mutta on keskellä kaupunkia myös moskeija: alun perin 1500-luvulla rakennettu Ferhadijan moskeija. Serbit tuhosivat moskeijan 1990-luvun alun Bosnian sodassa, eivätkä kaupunkilaiset sitä mitenkään ilolla toivottaneet uudelleen tervetulleeksikaan. Ainakaan 2000-luvun alun kahakoista päätellen. Keväällä 2016 moskeija kuitenkin avattiin uudelleen.
Tässä kaupungissahan on tunnelmaa! Mutta kovin hiljainen on kävelykatu kyllä. 😀 Ai että mää tykkään sun tän hetkisistä matkakohteišta… ;D
Kiitos kommentistasi ja anteeksi todella myöhäinen vastaus. Ehkä banjalukalaiset vaan tykkää ajella autoilla, eikä kävellä… 😀
Blogin nimi Afrikkaan, Arfikkaan! hämäsi pahasti, onneksi luin myös alaotsikon. Kävin Banja Lukassa keväällä 2014, juuri pahimpien kevättulvien aikaan. Reittisuunnitelmat muuttuivat ja patikkamatka oli pakko jättää väliin, kun joka puolella tulvi. Joka tapauksessa; hieno kaupunki ja hieno maa!
http://illusiafinland.blogspot.fi/2014/05/banja-luka.html
Kiitos kommentistasi ja anteeksi myöhäinen vastaaminen (olin Georgiassa).
Todellakin hieno maa ja kaupunki, luin mielenkiinnolla postauksesi. Mielenkiintoiseen aikaan olet sattunut paikalle kieltämättä!