12.10.2016

“Miksi te haluatte Krupaan? Siellä ei ole yhtään mitään!”, totesi Banja Lukan hotellin vastaanottovirkailijatar. Koska hotellin wifi oli rikki, etsi hän meille kylään lähtevän linja-auton aikataulun. Aikataulun mukaan meillä olisi hyvin aikaa ennen bussin lähtöä, joten kävelimme Banja Lukan matkailuneuvontaan kysymään, olisiko Krupa na Vrbasu oikeasti näkemisenarvoinen paikka. Joka tapauksessakin kaiken varmistaminen useasta eri lähteestä on hyvä ajatus Bosnia-Hertsegovinassa, sillä aivan kaikki on päinvastoin kuin sen kuuluisi olla. (Absurdiudessaan maa on Euroopan parhaimmistoa: esimerkiksi edellisiltana olimme yrittäneet ostaa kaupasta olutpulloa, mutta sen saadakseen olisi täytynyt tuoda tyhjä tilalle. Emme saaneet vastausta, että mistä sen ensimmäisen sitten saa. Maassa lienee paljon ”epäonnistunutta” nuorisoa, jotka joutuvat aina tyytymään vain yhteen pulloon tai jämähtävät vuosiksi tölkkeihin.)

Krupa na Vrbasun kosket.
Ei tämä aivan Niagaraa koossa voita, mutta täällä on taatusti vähemmän turisteja.
Koskea.

Matkailuneuvonnassa saimme varmistuksen sille, että Krupa na Vrbasu todellakin olisi näkemisenarvoinen. Sen sijaan linja-autoaikataulu oli aivan toinen kuin mitä hotellimme oli meille kertonut. Päätimme luottaa matkailuneuvontaan, mikä kannatti. Noin 40 minuutin matka Krupa na Vrbasuun kulki jylhää kanjonia pitkin. Tällaisia maisemia ei ole Norjassakaan. Kanjonin pohjalla virtaa Vrbasjoki, joka hieman edempänä Jajcessa muodostaa hienon vesiputouksen.

Krupa na Vrbasu on pieni Banja Lukaan kuuluva kylä, jossa ei ole vesiputouksia, vaan hieno koskialue. Päätieltä on noin parinkymmenen minuutin kävelymatka koskille. Reitti on hyvin opastettu, minkä lisäksi perillä pitäisi olla ravintola. Näin lokakuussa sellaista ei ollut, eikä paikalla muutenkaan ollut muita kuin kaksi jauhokauppiasta ja koira. Koskissa on myllyjä, joissa jauhetaan vesivoimalla edelleen.

Koskialueen jälkeen, kohti ylävirtaa, alkaa satumetsä.
Salamanteri ilmeisesti.

Itse koskialue on pienehkö ja äkkiä katsottu, mutta jokea voi seurailla pitkään ylävirtaan. Polulla on paikoin penkkejä ja välillä joen yli pääsee siltaa pitkin. Vain kävellen. Paikallista villieläimistöä edusti joen ääressä kömpinyt mustakeltainen kolmikymmensenttinen salamanteri!

Krupa na Vrbasun keskusta.

Krupa na Vrbasusta pois päästäkseen on seisottava bussipysäkillä ja odotettava. Linja-auto tulee sitten kun tulee, eikä mitään aikatauluja pysäkillä ollut. Muut odottajat pysäkillä ovat tietenkin lupaava merkki.

Ja Plitvice on siis naapurimaassa Kroatiassa sijaitseva kansallispuisto ja Unesco-kohde.

6 Replies

    1. Niin joo, unohdin Koitelin ihan tyystin! :O Olisko pitänyt laittaakin se otsikkoon!? Ja linjuriautokin tosiaan sitten tuli.

      1. Kukaan ei taida tietää koitelia sen enempää kuin tätäkään paikkaa. 😀 milloinkas sitten sinne aitoon plitviceen? :p

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *