6.11.2018
Pristinalla ei riitä annettavaa päiväkausiksi, sen verran pieni on Euroopan nuorimman valtion pääkaupunki. Ympäristöstä löytyy muutama mielenkiintoinen tutustumiskohde, jos tekeminen loppuu. Serbienemmistöisessä Gračanican kylässä sijaitsee 1300-luvun ortodoksiluostari, joka on Unescon maailmanperintöluettelossa. Se ei ryhmäämme kiinnostanut, mutta niin ikään lähellä Pristinaa sijaitseva karhutarha kyllä kiinnosti. Se on 16 hehtaarin alue, jossa asustelee entisiä lemmikkikarhuja kuin myös ”ravintolakarhuja”. Kosovossa kun marraskuuhun 2010 saakka oli sallittua pitää karhua pienessä häkissä ravintolan ulkopuolella. Ikään kuin houkuttelemassa asiakkaita. Hotellimme isäntä soitti taksifirmaan ja kyseli hintoja tuonne tarhalle, reilun 20 kilometrin päähän. Hinta oli yllättävän korkea, 20 euroa suuntaansa. Hylkäsimme ajatuksen karhuista ja päädyimme viettämään koko päivän Pristinan houkutuksiin ja vedätyksiin tutustuen.
Aamupalan päätteeksi lähdimme vaeltamaan kohti Bill Clintonin patsasta. Pristinassa kaikki näkemisenarvoinen on hyvinkin kävelyetäisyydellä, mutta matkanteko yhdeksän hengen ryhmällä on hieman hitaampaa kuin yksinään. Löysimme laukkukauppoja, kenkäkauppoja ja levykauppoja. Aivan kuin Tallinnassa ennen vanhaan, myös täällä myytävät cd- ja dvd-levyt ovat kaikki piraatteja. Valikoima oli täysin kotimaista (ja albanialaista), eikä joukosta osannut valita yhtään mitään.
Hieman ennen Newborn-monumenttia, paikallinen työmies halusi kysäistä, mistä päin maailmaa tulimme. Tällaista uteliaisuutta ja ystävällisyyttä ei muualla Euroopassa todellakaan pääse kokemaan. Mies olisi vieläpä tahtonut ottaa kuvan meistä, mutta sen taisimme tajuta vasta jälkeenpäin.
Newborn-monumentti seisoo kaupungin urheilupalatsin edessä ja on yksi paikkakunnan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Se paljastettiin Kosovon itsenäistyttyä helmikuussa 2008 ja saa uuden ulkoasun aina itsenäisyyspäiväksi. Nykyinen asu on siis helmikuulta 2018, jolloin maa täytti kymmenen vuotta. Monumenttia ei tahtonut saada edestäpäin kuvattua, sillä eteen oli sijoitettu jonkinlaisen kilpailun voittoauto ja olipa edessä myös paikallista kaapelitelevisioliittymää kaupitteleva koju. Onneksi Jugoslavian aikana rakennetulle urheilupalatsille johtavilta portailta sai kuvan myös koko monumentista. Joskin takaapäin.
Kävelimme kilometrin matkan Pristinan kalleimmalle alueelle Pejtoniin. Ainakin toissapäiväisen taksikuskimme mukaan se on kallista ja paremman väen aluetta. Ja olihan siellä toki kalliinnäköinen hotelli ja vähän parempia autoja. Myös Suomen suurlähetystö sijaitsee jossain Pejtonin uumenissa. Kävelimme toisenkin kilometrin ja pääsimme lopulta kuuluisalle Bill Clintonin patsaalle. Näköispatsas seisoo tämän Yhdysvaltain entisen presidentin mukaan nimetyn bulevardin varressa, joka on myös Pristinan sisääntuloväylä lentoaseman ja vaikkapa Prizrenin suunnasta tultaessa. Clinton ansaitsi patsaansa tänne Balkanin sydämeen 1990-luvun lopun sodassa antamastaan avusta Kosovolle. Patsas paljastettiin vuonna 2009 ja herra Clinton oli tietenkin paikalla seremoniassa. Patsaan vieressä on hauskana lisänä naistenvaatekauppa, joka kantaa nimeä Hillary!
Nyt oli arkipäivä, joten ajattelimme pistäytyä Kosovon kansalliskirjastossa. Toissapäivänä se oli ollut jo suljettu, kun yritimme sisään. Jos jo ulkoa tämä ”maailman rumin kirjasto” on mielestäni kaunis, on myös sisus näkemisenarvoinen. Kirjastossa tuntui notkuvan lähinnä opiskelijoita, sillä kirjastorakennuksen vieressä on Pristinan yliopiston tiloja. Vessat ja wifikin täältä löytyivät.
Iltapäivällä, lounaan jälkeen, johdatin joukot Pristinan basaarialuetta kohti. Kellään ei ollut parempaakaan ajatusta, mitä kaupungissa voisi enää nähdä ja kokea. Lähdimme talsimaan Haxhi Zekan katua kohti pohjoista. Ohitimme jo toissapäivänä näkemämme Carshi-moskeijan eli kaupungin vanhimman rakennuksen, Kosovon museon ja Jashar Pashan moskeijan. Kadun vartta koristaa parissakin paikassa liki romahtaneita rakennuksia. Ollaanhan vanhassakaupungissa tai ainakin tässä kaupunginosassa on vanhoja rakennuksia. Pristinan suurmoskeija on vaikuttava näky. Se on rakennettu 1400-luvulla. Osmanien kättenjälkiä siis. Moskeijaan olisi ollut mukava päästä vierailemaan, mutta emme lähteneet yrittämään.
Suurmoskeijan nurkan takaa alkaa Pristinan suuri basaarialue Tregu i vjetër, jossa vastaanotto oli jälleen sydämellinen. Kukaan ei tyrkyttänyt mitään, vaan katsella sai rauhassa. Kukaan ei myöskään pahoittanut mieltään, vaikkei kauppoja olisi syntynytkään. Basaari on jakautunut hedelmiä ja vihanneksia myyvään osaan sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä kaupustelevaan osaan. Vessanpönttöjä, kahvikuppeja, vaatteita, jalkapalloja ja niin edelleen.
Illallispaikaksi valikoimme viimeisen illan kunniaksi Pristinan suosituimman ravintolan, ainakin Tripadvisorin perusteella. Kuulemma. Ravintola Liburnian sisustus on upea, ruokalista täynnä kosovolaisia erikoisuuksia ja itse ruokakin oli erinomaista. Palvelu pelasi, eivätkä hinnatkaan ole kovin paljon korkeampia ”tavallisiin” ravintoloihin verrattuna. Mielenkiintoisesti Liburnia vain sijaitsee mutkaisen sivukadun, Meto Bajraktarin, varrella, eikä mitään opasteita ole.
Seuraavana aamuna siirryimme Pristinan lentoasemalle ja halpalensimme kymmenellä eurolla Wizzairin siivin Budapestiin.
Tuo Kosovon kansalliskirjastohan voisi olla vaikka saman tunnetun nimeltämainitsemattoman suunnittelijan käsialaa kuin Oulun vastaava. Paitsi tässä Pristinan versiossahan on sentään vähän jopa tuollaisia kuvioitakin! Kyllä täälä pitää selkeästi päästä käymään.
Joo kyllä Pristiinan kirjasto Oulun kirjaston ulkonäössä voittaa. Noh, ehkä sisältä Oulu on parempi 😀