16.2.2018
São Tomé ja Príncipen saarivaltion pääkaupunki kantaa nimeä São Tomé, kuinkas muutenkaan! Pyhää Tuomasta tarkoittavassa kaupungissa on noin 70 000 asukasta. Ylivoimaisesti maan suurin kaupunki siis. Kaupunki on portugalilaisten jo 1400-luvun lopulla perustama ja täynnä upeaa siirtomaa-arkkitehtuuria. Kaikki on kauniisti rappiolla, kuinkas muutenkaan!
Aamulla heräsin pitkien yöunien jälkeen. Olin saanut nukuttua, vaikka ikkunan alla kulki yksi São Tomén kolmesta ”valtatiestä”, etelään johtava EN-2. Söin aamupalaksi Euroopasta tuomiani ruokia ja Berliinin vesijohtovettä. Ei ollut heti tarvetta metsästää vesipulloa ja jotain syötävää. Alkoi sadella, mutta siihen olin henkisesti varautunut: São Tomélla sataa usein ja pääosin taitaa olla pilvistä.
Lähdin ulos vesisateeseen. Sade oli lämmintä ja siinä oli suorastaan ilo kävellä. Paikalliset eivät mielellään olleet sateessa, eivät Praça da Independêncialla eli ”Itsenäisyyden aukiolla” päivystäneet rahanvaihtajatkaan. He houkuttelivat minua pois kadulta kastumasta. Rahanvaihtajiin olin tahtonutkin törmätä. Yleensä vaihtajat tosin löytävät sinut: keskustan jokaisessa kadunkulmassa päivystää mies, joka huikkaa valkoista ihoa nähtyään câmbio, rahanvaihto, ja samalla hieroo sormiaan yhteen. Rahanvaihto kadulla on täysin laillista ja sitä tapahtuu jopa maan keskuspankin edessä. São Tomé ja Príncipen rahayksikkö on dobra ja virallisen kurssin mukaan yksi euro on 24,5 dobraa, mutta käytännössä kaikkialla yhdellä eurolla saa 25 dobraa. Vaihdoin 120 euroa ja sain 3 000 dobraa. Jos olisin vaihtanut rahaa täällä pari kuukautta aiemmin, olisin tullut miljonääriksi: dobrasta poistettiin kolme nollaa vuoden 2018 alusta lukien ja samalla otettiin käyttöön uudet hienot setelit. Kävelin pois taskut täynnä upouusia satasen (neljä euroa) seteleitä! Toki vanhatkin dobrasetelit kelpaavat vuoden 2018 loppuun saakka, minkä vuoksi liikenteessä on edelleen vanhoja 100 000 dobran (neljä euroa) seteleitä. Ulkomaiset pankkikortit eivät toimi paikallisissa automaateissa, joten São Tomé ja Príncipelle on tultava käteisen kanssa.
Kävelin Baía Ana Chavesin rantaan. Kaupunki on muodostunut tämän hevosenkengänmuotoisen lahden rannalle. Ranta on hieno, mutta ei siellä kukaan uimassa ollut. Paikoin se oli kaatopaikkana, paikoin siellä näytettiin käyvän tarpeillaan. Kyllä Atlantti huuhtoo jätökset! Rantabulevardin, reikäisen ja kuoppaisen sellaisen, varrella kohoaa kaupungin katolilainen katedraali ja sen vieressä vaaleanpunainen presidentinlinna. Linna on varmasti koko maan harvoja hyvässä maalissa olevia rakennuksia, sillä muutenhan maassa vallitseva äärimmäinen trooppinen kosteus varmasti tärvelee hetkessä julkisivun kuin julkisivun. Kehitysmaassa kun ollaan, ei presidentinlinnaa tietenkään saa valokuvata. Tämänhetkinen presidentti on 76-vuotias Evaristo Carvalho.
São Tomé ja Príncipeltä ei voi lähteä lähettämättä postikortteja, joita myydään sopivasti maan pääpostissa, niin ikään rantabulevardin varrella. Hieman presidentinlinnan takana. Postissa ei ollut tungosta, mutta remonttia siellä tehtiin. Kortteja oli iso valikoima, samoin olisi ollut postimerkkejä vuosien varrelta. Postimaksu Eurooppaan on 50 dobraa eli kaksi euroa. Kortit jopa tulivat vajaassa kuukaudessa Suomeen! Leima oli askarreltu osin ihan käsipelillä.
Kun jatkaa vaellusta rantaa pitkin, tulee ennen pitkää sataman porteille ja kohta 1500-luvulla rakennetulle São Sebastiãon linnoitukselle. Keltaisen jykevän rakennelman edessä seisoo kaksi portugalilaista löytöretkeilijää: São Tomén löytäjät Pêro Escobar ja João de Santarém. Patsaansa linnoituksen eteen on saanut myös tämän siirtomaan ensimmäinen johtaja 1400-luvun lopulta: João de Paiva. Linnoitus on toiminut maan itsenäistymisestä, vuodesta 1975 lähtien kansallismuseona, johon on 50 dobran (kaksi euroa) pääsymaksu. Lipunmyyjä yritti hyötyä kielitaidottomuudestani ottamalla koko satasen setelin ja levittelemällä käsiään portugaliksi. Portugalin kieli on kuitenkin helppoa ja ymmärsin hänen selityksistään, että minun tulisi lopuksi vielä pistäytyä toimistoon hakemaan vaihtorahaa. Lähtiessäni odottelin miestä ja sain ruinattua vaihtorahat pois. Toki rahakirstussa olisi ollut heti alkuaankin vaihtorahaa minulle. Pääsylipunkin sain vasta lähtiessäni ja siihen oli kirjattu summaksi 50 dobraa. Museo esittelee pääosin siirtomaahistoriaa (juuri muuta historiaahan maalla ei edes ole, koska saaret olivat ennen Portugalin kolonisaatiota asumattomia), mutta mukana on myös luontoa esittelevä osasto kilpikonnineen. Ei kuitenkaan aitoja eläviä konnia. Opastetekstit ovat vain portugaliksi, eikä museossa sisällä saa valokuvata. Linnoituksen muureilla saa ottaa mielin määrin kuvia.
Harhailtuani kaupungilla, löysin paikallisen puhelinoperaattorin CST:n myyntipisteen. Se olisi voinut sijaita missä tahansa Euroopassa, niin moderni ja toimiva laitos kyseessä oli. Telian liittymä ei toimi São Tomé ja Príncipellä, joten ostin 180 dobralla (7,2 euroa) itselleni paikallisen sim-kortin ja 0,9 GB mobiilidataa. CST:n netti toimikin sitten kuin unelma ja lähes kaikkialla maassa. Joskus se toki vaati vähän herättelyä, etenkin aamuisin.
Sain maksettua hotellini iltapäivällä. Olin varannut hotelli Albergria Porcelanan neljäksi yöksi hintaan 98 euroa. Booking.comin mukaan hotelli veloittaisi lisäksi turistiveron (kolme euroa yöltä) ja kaupunkiveron (10 euroa!). Onneksi São Tomén kaupunki oli luopunut tästä järjettömän suuruisesta kaupunkiverostaan vuoden 2018 alussa, joten säästin hieman. Hotelli (kuten myös muut majapaikat tässä valtiossa) haluavat maksun ensisijaisesti euroina, mutta myös dobrilla maksaminen onnistuu. São Tomé ja Príncipe ei ole budjettimatkakohde, eikä pääkaupungissa ole hostellejakaan. Eräs syy korkeaan hintatasoon lienee se, että kaikki saarella myytävä on tuotu Portugalista. Jopa pullovesi.
Halusin vuokrata polkupyörän seuraavaksi päiväksi. Hotellin englantia puhuva johtaja suositteli Turiart-nimistä matkatoimistoa, joka autojen lisäksi vuokraa myös polkupyöriä. Kävin toimistossa ja sovin tulevani seuraavana aamuna yhdeksältä paikan päälle noutamaan menopelini. Päivävuokran hinta oli 10 euroa. Auto olisi lähtenyt päiväksi hintaan 50 euroa.
Lähellä toimii myös italialaisen Claudio Corallon perustama suklaapaja, johon pääsee tutustumiskierroksille. Ihan niin paljon minua ei suklaa kiinnosta, että olisin mennyt. Myöhemmin toki ostin herran suklaata ja totesin erinomaiseksi. Sen sijaan löysin supermarketin. Kehitysmaiden supermarkettien tavoin myös täällä on paljon työvoimaa: reppu on annettava ensimmäiselle miehelle, joka antaa numerolapun. Repun saa lopuksi eri paikasta ja eri mieheltä, kuin mihin sen on jättänyt. Kaupasta ei pääse ulos myöskään kuittia näyttämättä, johon ovimies suttaa allekirjoituksensa. Sentään sitä, että vastaako kuitti muovikassin sisältöä, ei syynätty!
En mä tiedä voiko tällaista tapahtuakaan, vai olenko jossain pääsiäispsykoosissa. Mä nimittäin olen tässä parin vuoden ajan, siitä saakka kun löysin Travelloverin Annikan São Tomé -postaukset, miettinyt, että siellä pitää kyllä käydä joku päivä. No, viime viikolla olin Lontoossa ja ostin sieltä Bradtin São Tomé -matkaoppaan. Sitä lueskelleena istuin tässä koneella pläräämässä englanninkielisiä matkakertomuksia sieltä, kunnes päätin, että nyt saa riittää.
Ja sitten tuli mieleen, että jospa tarkistaisin sun blogin, sinne kun ei pitkään aikaan ole tullut mitään uutta mutta jos nyt olisi, ja jos vaikka Länsi-Afrikasta, siellä kun ei oikein kukaan muu käy, mutta mä tykkään verestellä omia muistoja sieltäpäin. Ja mitä mä sitten löysin? No, São Tomélta matkakertomuksen! Ei sellaista sattumaa olekaan!
Pidän sun tavasta kirjoittaa ja näyttää myös ne rosoiset ja arkiset puolet, jotka yleensä jäävät kertomatta. Ei ihan paratiisirantaa näissä kuvissa! Ilmeisesti kuitenkin São Tomé olemattomine turistimäärineen on aika rauhallinen paikka, hellomyfriendwhereareyoufrom:it on jääneet mantereelle?
Accran viisumi muuten tuli yllätyksenä. Ei sinne mitään viisumeja tarvittu silloin 2008, kun kävin maassa. Nyt olin ajatellut, että kun niin pitkälle pääsen, että varaan reissun, niin pari päivää voisi pitää stopoveria Accrassa, mutta taitaisi mennä liian hankalaksi. Accra oli afrikkalaiseksi kaupungiksi ihan jees, siellä sai kulkea aika rauhassa, liikenne oli siedettävää ja nähtävääkin riitti. Ruoka oli kehitysmaaruokaa, mutta se nyt ei tule yllätyksenä. Maassa oli muuten reissuni aikaan presidentinvaalit. Oli hupaisaa katsella, miten aaltopahvista oli tehty äänestyskoppeja kadunkulmiin, miten äänestyslipukkeessa oli kukko ja joku toinen elukkasymboli lukutaidottomien äänestämistä helpottamaan ja miten nuoret miehet olivat vaaleista niin innoissaan, että olivat maalanneet itsensä kuka puna-valko-vihreäksi, kuka puna-valko-siniseksi. This is Africa…
Mutta juu, toivottavasti tulee vielä monta postausta São Tomélta, ja vinkkejä mitä nähdä, miten liikkua ja missä syödä!
Kiitoksia vielä täälläkin kommentistasi. Se oli alun perin ohjautunut roskakoriin. Toisaalta sitten äsken läpi tuli joku italiankielinen viagraviesti. Hyvin toimivat siis suodattimet…
Olisipa tosi mahtia päästä käymään São Toméssa.
Postausten perusteella vaikuttaa mageelta Afrikan valtiolta. Kävin Cap Verdellä just noihin aikoihin.
Mut ehkä vielä joskus myös São Toméssakin. Kiinnostaisi just siistit African maat.
Blogisi on kyllä kiehtova jo pelkästään Africcaan suuntautumisen johdosta. Se on kiehtova maanosa.
Se on kiehtova maanosa todellakin! Ja São Tome lisäksi maa kiehtovimmasta päästä. (Eikä kyllä Kap Verdessäkään valittamista ole, päinvastoin.) Toivon todella, että joskus päädyt São Tomelle, et takuulla tulisi katumaan. Ja kiitokset kommentistasi!
No niin, nyt painoin vihdoin liipasinta. Heinäkuussa São Tomélle! Jos siis Allah suo, ja muut jumalat. TAP on alkanut lentää suoraan pari kertaa viikossa, edulliseen 900 euron hintaan, heh. Tämä siis Lissabonista. Onneksi Lissaboniin sentään pääsee Finnairin pisteillä. São Tomélle vaaditaan tällä hetkellä joko PCR tai rokotukset+antigeeni, minkä ei pitäisi olla mahdotonta. Ja pois pääsee sitten pelkillä rokotteilla. Toivottavasti ei uusia kamalia variantteja ilmesty ennen heinäkuuta.
Heinäkuussa ei pitäisi sataakaan.
Mahtavaa ja mahtavan edullista!! Meinaatko pitkään viipyä ja käydä Principelläkin?
Minä lienen Brazzavillen nurkilla kesäkuussa, jos Allah ja variantit suo. Viisumi on jo myönnetty ja tulossa Tukholmasta…
Oho, mahtavaa! Kai menet Zongoon ja ylität joen Banguihin sitten samalla? Ei kun ei, sehän olikin väärä Kongo. No, Brazzavillestä voi ylittää joen Kinshasan puolelle sitten. Odotan innolla postauksia sitten.
Principelle en mene. Mä otin lennot niin, että olen perillä 5 kokonaista päivää ja yhden illan. Luulen, että se riittää São Tomén näkemiseen aika hyvin.
Kinshasaan en ole ajatellut mennä ja se isompi Kongo muutenkin vaatisi varmaan kuukauden reissun, että voisi sanoa käyneensä. Bangui ja Zongo -yhdistelmä olisi Kinshasaa kiinnostavampi. Katselin Youtubesta videoita (https://youtu.be/wt6RC_xfPQY) Zongosta, vaikutti kurjalta kyläpahaselta. Mutta saapa nyt nähdä, mihin matka vie. Tuskin Zongoon ainakaan! Ainakin jotain Namibiaa ja sellaista tähän alkuun jo ensi viikosta lähtien…
Viidessä päivässä Sao Tomen kyllä näkee, eikä tule edes hoppu. Meinaatko Rolasin saarelle päiväntasaajaa katsomaan?
Zongohan näyttää aivan Bissaun sivukujilta. Tai no, taitaa melkein koko Afrikka näyttää enemmän tai vähemmän tuolta. Kyllä Zongossa pitää käydä.
Lähdetkö siis ensi viikolla ja olet kesäkuuhun asti, vai teetkö kaksi erillistä matkaa? Kokemuksista olisi kiva lukea jo tien päältä.
Rolasista en ole ihan varma. Trindade + vesiputous + kasvitieteellinen puutarha ainakin olisi yhden päivän ohjelma. Sitten jotain rantoja ajattelin käydä ihmettelemässä, mutta en tiedä, onko musta polkemaan niille. Ihan kaupungista nautin varmasti ainakin kaksi päivää, se vaikuttaa juuri sellaiselta, että viihdyn oikein hyvin. Sademetsästä tykkään, mutta kobra pelottaa kyllä vähän.
Zongossa pitää käydä, jos ajaudun Banguihin asti ja viisumin antavat. En ole juuri suunnitellut matkaa, kun olen huomannut, että en kuitenkaan mene suunnitelman mukaan lopulta. Mutta joo, lähden ens viikolla ja olen yhtä soittoa Afrikassa pari-kolme kuukautta. Tai sitten tulen kotiin jo kesäkuussa, pitää nyt katsella. Ajattelin nyt ottaa vanhan läppärin mukaan, jos vaikka joutaisi kirjoitella jotain jo reissusta.
São Tomén suunnitelmat kuulostaa hyvältä. Siellä on hyvä, kun kaikkialla ehtii käydä päiväretkellä. Agua Izessä kannattaa käydä myös. Hieno siirtomaa-aikainen entinen kaakaoplantaasi ja sen vanha sairaala. Sairaalan nurkissa joitain perheitä tai ainakin sikoja saattaa asua, mutta ylös vain rohkeasti. Saotomelaiset on rentoa sakkia. Sairaalan katolta on hienot näkymät. Boca do Inferno on kävelymatkan päässä Agua Izestä. Menet sinne myös.
(Zongo näyttää muuten myös São Tomén saaren eteläisimmältä kylältä, Porto Alegrelta. Sieltä lähtee ne veneet Rolasille.)