20.8.2017
Kazakstanissa kulkiessa näkee siellä täällä kauniita hautausmaita, nekropoleja. Erityisesti maan lounaiskolkka Mangistaun alue on tunnettu niistä. Niihin tutustuminen vaatii valitettavan usein omaa kulkuneuvoa, sillä hautausmaat ovat monesti jumalan selän takana. Aktausta on helposti saavutettavissa kuitenkin yksi, Koškar-Atan hautausmaa. Se sijaitsee Akshukyrin pikkukaupungissa noin 15 kilometrin päässä Aktausta pohjoiseen. Teoriassa sinne pääsee Fort-Ševtšenkon suuntaan menevillä pikkubusseilla.
Helpompi tapa on matkustaa taksilla, joskin oikeita takseja ei Aktausta oikein helposti löydä. Taksit eivät esimerkiksi ole mitenkään merkittyjä. Toki jokainen auto on potentiaalinen taksi, mutta tällaiset autot eivät yleensä kovin mielellään lähde ajelemaan pitkiä matkoja johonkin naapurikaupungin hautausmaille. Kuitenkin Aktaussa ja Kazakstanissa ylipäänsäkin toimii Taxi Star -niminen taksiyritys, jolla on jopa oma englanniksikin toimiva älypuhelinsovelluksensa. Sitä varten on oltava puhelinnumero jostain itäblokin alueelta, kuten Virosta, Donetskin kansantasavallasta (kyllä vain!) tai sitten ihan Kazakstanista, kuten meillä. Sovellus näytti kyllä saatavilla olevien taksien lukumäärän ja jopa sijainnin, mutta eipä sillä mitään taksia varatuksi saanut. Oli vähän liian hyvä ollakseen totta. Majapaikkamme, B&B Aktaun, henkilökunnasta ei ollut koskaan mitään apua, joten marssimme kaupungin keskustassa kohoavan Hotel Aktaun aulaan ja pyysimme tilaamaan taksin. Taksi tuli noin 20 minuutin odottelun jälkeen ja hinnaksi menopaluulle Koškar-Ataan sovimme 4 000 tengeä (noin kymmenen euroa).
Taksi lähti kiidättämään meitä kohti hautuumaata. Matkalla saimme ihailla ikkunasta Koškar-Ata-nimistä suolajärveä. Se sijaitsee Aktaun ja lähitienoon tavoin reilusti merenpinnan alapuolella. Järvellä on mielenkiintoinen tausta, sillä neuvostoaikana Aktaun ympäristöstä louhittiin uraania, mistä syntynyttä kaivuujätettä ja uraania siinä sivussa dumpattiin tähän järveen. Kaikkiaan järveen on dumpattu 356 tonnia jätettä, josta radioaktiivista uraania on 105 tonnia. Nykyisin Koškar-Atan järveen joudutaan pumppaamaan vettä kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevasta Kaspianmerestä, etteivät vaaralliset kemikaalit ynnä muu jäte vain karkaisi esimerkiksi tuulen mukana Kaspianmerelle tai vaikkapa Aktaun kaupunkiin. Järveä ei siis kovin läheltä parane tarkastella, eikä se taida ihan luvallistakaan olla. Aita kun näytti kiertävän ympärillä. Lähteet: [1]
Itse nekropoli sijaitsee ihan Akshukyrin pikkukaupungin kyljessä, päätien toisella puolella. Valtavalla alueella on toinen toistaan upeampia hautamuistomerkkejä, jopa ihan kunnon mausoleumeja. Toki sitten löytyy toinen toistaan hutiloidummin väsättyjä tiilikasoja, joihin joku muslimivainaja on sitten joutunut. Koškar-Ata on tosiaan muslimihautausmaa, minkä vuoksi naisten lienee suotavaa peittää päänsä. Ettei kukaan suutu. Onneksi Kazakstan on kuitenkin hyvin vapaamieliseltä vaikuttava maa, eikä missään näe esimerkiksi julkisia rukoiluhetkiä. Ehkä neuvostokausi on tehnyt tehtävänsä.
Hautausmaalla voisi harhailla tuntikausia kuvaten näitä hienoja hautamuistomerkkejä, mutta me sovimme taksikuskin kanssa viipyvämme vain puolisen tuntia. Ehkä se oli tässä kuumuudessa ihan tarpeeksi. Jos paikalle eksyy omalla autolla, pääsee hautausmaata näköjään tutkimaan myös auton ratista. Hautausmaalla mutkittelevalla ”pääväylällä” oli enemmän liikennettä kuin Aktausta tulevalla valtatiellä.
Päästyämme takaisin Aktauhun, sovimme kuljettajan heittävän meidät seuraavana aamuna neljän aikoihin lentoasemalle. Lentäisimme Kaspianmeren pohjoisosiin Atyraun kaupunkiin.