20.7.2022
Mikä yhdistää Azerbaidžania, Kambodžaa, Tadžikistania, Fidžiä, Tšekkiä ja Tšadia? Ei juuri mikään, paitsi tietenkin niiden nimissä esiintyvä suhuäänne, joka merkitään joko hattu-z:lla tai hattu-s:llä! Esimerkiksi Tšadia ja Azerbaidžania yhdistävät tekijät, siis lennot tässä tapauksessa, ovat vähissä, kun olin pari kuukautta aiemmin Kongossa ollessani etsinyt parhaita yhteyksiä maiden välille. Olin päätynyt lentämään Addis Abeban ja Dubain kautta. Viimeinen osuus Bakuun oli parasta lentää Azerbaidžanin valtiollisella lentoyhtiöllä Azerbaijan Airlinesilla jo siksikin, että eksoottiset ja Suomessa tuntemattomat lentoyhtiöt kiinnostavat. Yhdensuuntainen lippu maksoi 210,5 Yhdysvaltain dollaria (206,04 euroa) ja lipun pystyi ostamaan lentoyhtiön kotisivujen kautta. Alku oli siis lupaava.
Azerbaidžan oli hiljattain muuttanut maahantulokäytäntöjään sellaiseksi, että negatiivinen koronavirustestitodistus ei enää kelvannut, vaan maa vaati koronarokotteita maahantulon edellytykseksi. Azerbaidžanin mukaan ”täysin rokotettu” tarkoittaa kahta rokotetta. Sama sääntö on voimassa edelleen, joten maahan ei pääse vieläkään ilman koronarokotteita. Toisaalta kukaan ei skannannut EU:n koronarokotetodistukseni qr-koodeja lähtöselvityksessä Dubaissa saati maahan tullessa, joten myös väärennös menee läpi. Muuten Azerbaidžan on luopunut kaikista koronaan liittyvistä säännöistä ja rajoitteista, eikä Azerbaijan Airlinesin lennollakaan enää vaadittu maskinkäyttöä. Sain riisua maskin astuttuani sisään lentokoneeseen, jonka ovella ystävälliset ja maskittomat lentoemännät tervehtivät.
Azerbaijan Airlinesin lento J2012 tuli täyteen ja lähti suunnilleen aikataulussa vähän kello yhden jälkeen iltapäivällä. Koneessa oli pääosin azerbaidžanilaisia palaamassa kotiinsa sekä Lähi-idän maista lomalle tulossa olevia, etenkin perheitä. Azerbaidžanin ”viileä” ilmasto varmasti houkuttelee lähtemään pakoon Persianlahden hautovia, lähes 50 asteen lämpötiloja. Vieressäni taas istui mies, joka ei tuntunut osaavan mitään kieltä. Ei englantia, ei azeria, ei venäjää. Siis kieliä, joilla lentokoneen miehistö operoi ja tarjoili juomia lentoon lähdettyämme. Ensimmäistä kertaa näin lentoemäntien kärryssä jääteetäkin. Kukaan ei kuitenkaan vaikuttanut ottavan sitä, vaan azerien makuun tuntui olevan etenkin tomaattimehu. Arabien makuun taas oli erityisesti Coca-Cola. Tarjolla oli myös viiniä ja olutta, sillä Azerbaidžan ei ole tiukkapipoinen maa, vaikka muslimimaa onkin.
Myös lipunhintaan kuulunut ruoka oli erittäin herkullista ja mukava lisä tälle vajaan kolmen tunnin lennolle. Leipä oli lämmitetty, päälle sai laittaa uusiseelantilaista voita, pääruokana oli turkkilaistyylinen jauhelihamötkäle perunoiden ja kasvisten kera ja jälkiruokakin oli tarjottimelle pantu. Miinusta annan vain siitä, että lämpimässä leivässäni oli kivenpalanen, eikä edes mikään pieni sellainen, vaan hiekoitussepelinsirpale, joita talvisin kylvetään Suomessa kaduille ja joita kulkeutuu sitten kenkien mukana kaikkialle. Näköjään nyt myös azerbaidžanilaiseen leipään. Vielä ennen laskeutumista tarjoiltiin kahvia, teetä ja pähkinöitä. Azerbaijan Airlinesin kone oli iäkäs ja hieman nuhjuinen, mutta palvelu pelasi ja lentoemännät olivat miellyttäviä. Azerbaijan Airlinesin siivillä saakin esimakua siitä, mitä voi odottaa itse Azerbaidžanilta.
Bakun Heydər Əliyevin kansainvälinen lentoasema on nimetty itsenäistä Azerbaidžania vuodet 1993–2003 johtaneen itsevaltaisen presidentin Heydər Əliyevin mukaan. Miehen kuoleman jälkeen poika İlham Əliyev on jatkanut maan johdossa samalla itsevaltaisella linjalla. Lentoasemaan on panostettu ja vastassa oli upottava kokolattiamatto, kun kävelin kohti passintarkastusjonoa. Jonoa kaitsenut koppalakkimies patisti kaikkia kaivamaan koronarokotetodistuksen valmiiksi, sitä tarvittaisiin passintarkastusluukulla. Passintarkastaja kysyi, mistä olen tulossa, tahtoi nähdä e-viisumini ja otti minusta kuvan. Rokotetodistusta nainen ei vilkaissutkaan. Tilanne oli kuin N’Djamenan lentoasemalla aiemmin kesällä, kun riitti, että rokotetodistus oli taiteltuna kädessä. Suomen kansalaiselta vaaditaan siis viisumia tähän maahan, mutta sen saa anottua helposti Azerbaidžan tasavallan e-viisumisivuilta. Viisumia varten viisumisivustolle oli ladattava kuva omasta passista. Viisumi maksoi 26 dollaria (25,4 euroa) ja hakemuksen käsittelyyn kerrottiin kuluvan enintään kolme arkipäivää. Valmis viisumi kilahti sähköpostiini 1,5 vuorokaudessa, minkä jälkeen linkin takaa löytyneen pdf-dokumentin sai tulostaa matkaa varten.
Vaihdoin lentoasemalla 20 euroa Azerbaidžanin manateiksi. Sain 34 manattia, joten yhdellä eurolla sai heinäkuussa 2022 noin 1,7 manattia. Ulkonäöltään manatit tuovat mieleen eurosetelit. Syynä on tietenkin sama suunnittelija, itävaltalainen Robert Kalina. Syynä voi olla tietysti myös Azerbaidžanin halu esiintyä eurooppalaisena valtiona. Osallistuuhan maa Euroviisuihinkin.
Lentoasemalta kulkee linja-autoja Bakun keskustaan, mutta koska maan hintataso on niin alhainen, on järkevää kulkea takseilla. Bakussa toimivat sekä Uber että Bolt, joista Uberin käyttö vaatii paikallisen Uber-sovelluksen lataamisen ja se taas ei onnistunut suomalaiseen puhelimeen omasta sovelluskaupastani. Latasin siis ensikertaa puhelimeeni Bolt-sovelluksen, joka pyysi ennen ensimmäistä matkaa lataamaan kuvan passistani tai muusta henkilöllisyyden todistavasta asiakirjasta. Otin kuvan passistani ja latasin sen sovellukseen. Tästä hyvästä Bolt esti minut, enkä pystynyt tilaamaan matkaa kaupungille. Terminaalin ulkopuolella taksikuskiksi esittäytynyt mies, Arsu nimeltään, tuli kaupittelemaan kyytiä Bakuun, kun olin mennyt odottelemaan bussin saapumista. Hän on yksityisyrittäjä ja hänen taksinsa oli vähän kauempana, sillä terminaalin edessä päivystävät Lontoon takseja muistuttavien taksien kuljettajat eivät kuulemma oikein siedä kilpailijoita. Arsu haukkui heidät mafiaksi, joka kiskoo ihmisiltä riistohintoja. Hän itse kuljettaisi minut Bakuun seitsemällä manatilla (n. 4,1 euroa). Arsu puhui englantia riittävästi, vaikka pahoittelikin sen heikkoutta, kuten ihmisillä on tapana maasta riippumatta. Hän puhuu äidinkielenään azeria, mutta taitaa myös venäjän. Navigaattori neuvoi venäjäksi. Arsu antoi minulle puhelinnumeronsa, joka toimisi samalla myös hänen Whatsappinaan. Sopisimme myöhemmin retkistä Bakun lähialueille, kuten kuuluisille mutatulivuorille ja Gobustaniin. Valitettavasti mies luetteli puhelinnumeronsa väärin ja yhteys häneen katosi, kun saavuin hotellille.
Azerbaidžanin pääkaupunki Baku, tai ainakin sen lentoasemalle vievän tien varsi sekä ydinkeskusta, on pantu edustavaan kuntoon isolla rahalla. Kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, kauniita kukkaistutuksia ja luksusliikkeitä. Bakua on kuvailtu Kaspianmeren Dubaiksi ja sellaisen ensivaikutelman taisin saadakin. Majoituin Hotel Bulvar Inniin (joka löytyy Booking.comista nimellä Boulevard Inn), josta olimme varanneet viiden yön majoituksen neljälle hengelle hintaan 525,8 manattia (n. 309 euroa). Se sisältäisi aamupalankin. Muut matkalaiset saapuisivat Bakuun seuraavana yönä. Bulvar Innin vastaanottovirkailija tahtoi harjoitella englannin kieltään, vaikka puhui sitä niin ikään ihan riittävän hyvin. Hän myös yritti veloittaa minulta ylihintaa vetoamalla jonkinlaiseen korttimaksulisään; kysyttäessä, kävisikö tällainen lisämaksu, kerroin, ettei kävisi, vaan maksaisin vain sen summan, mikä varauksessa seisoisi. Näin sitten tapahtui. Kävin kebabilla, koska turkinsukuisissa maissa, kuten Azerbaidžanissa, kuuluu niin tehdä. Yritin myös etsiä rahanvaihtopaikkaa, mutta Azerbaidžan on kaiketi niin kehittynyt valtio, että täällä erilaisilla palveluilla on aukioloajat, eikä rahanvaihtajia päivystä yömyöhään kadunkulmissa. Siispä rahanvaihtoa tuli yrittää seuraavana päivänä uudelleen. Samalla mietin, että seuraavana päivänä on pantava pitkähihaista ylle, sillä Saharan ja Dubain jälkeen Bakun +30°C tuntui viileältä.
Mulla on ollut testissä Ukraine Airlines, Uzbekistan Airlines, Astana Air, INDIGO ja Indian Airlines.
Uzbekistan airlines on ehkä oudoin lentoyhtiö, mutta en osaa sanoa miksi. En tiedä onko niillä jotkut vanhat koneet käytössä mutta tulee mieleen ihan Neuvostoliitto. Mutta ruoat ja palvelu on muuten hyvä.
Astana Airilla on huonoin kokemus; todella vihaiset ja ilkeät lentoemännät (mutta uudet ja modernit koneet). Indian Airlinesilla vanhat koneet käytössä mutta hyvää Intialaista ruokaa ja mukavat lentoemännät. INDIGOSSA sen sijaan ei saa edes tavan teetä ilmaiseksi.
Huonoimmat lentoyhtiöt on kuitenkin Ryanair and Pegasus Airlines! Ei enää ikinä vaikka ilmatteeks pääsisi.
Noita Valion juustoja on myös Uzbekistanissa. Itseasiassa siellä on nykyään paljon suomalaisia tuotteita (mutta huomasin tuoteselosteesta että ne on usein valmistettu joko Venäjällä tai Ukrainassa…).
Tomaattimehu??? Miksi. 🤢
Ukraine Airlines on itselläkin tullut kokeiltua ja kazakkifirmoista SCAT Airlines ja jo edesmennyt Bek Air. Kaikki ihan ok muistaakseni. Voisin veikata jälkimmäisiä Uzbekistan Airlinesin kaltaisiksi eli vanhat kulahtaneet koneet. Jännä, että Astanasta noin huono kokemus. Olen kuvitellut, että maan lippulaivayhtiöstä olisi pyritty saamaan hyvä kokonaisuus, mutta ehkäpä sielläkin työpaikat menee suhteilla, eikä työntekijöiden siksi tarvitse yhtään panostaa tai omata motivaatiota. Asiakkaat ovat vain häiritsemässä 😀 Pegasus ja Rynkky ovat halppiksia, joten huonouden ymmärtää siinä mielessä. Tosin eipä mulla henkilökohtaisesti Ryanairista pahaa sanottavaa taida olla. 2018 taisi olla viimeisin lento.
Azerbaidžanissa ja Armeniassa Valion voit ja juustot oli ihan Suomessa valmistettuja. Tuota kauttahan niitä sitten valunee Venäjän puolellekin pakotteista huolimatta. Uzbekistanin kautta samaten. Luulisi, että Venäjällä valmistettujen Valion tuotteiden varastot ovat vähitellen finaalissa, joten ne hävinnevät markkinoilta. Tai sitten joku tehtailee feikki-Valiota jossain päin.
Tomaattimehu maistuu entisissä kommunistimaissa (ainakin Euroopan puolella), olen huomannut. Pahaahan se on.
”vanhat kulahtaneet koneet” on just mitä Uzbekistan Airlines edustaa…mutta ruoka on hyvää, enemmän jalkatilaa ja mukavat nahkapenkit! 😎 suosittelen siis ainakin kokeilemaan, mutta kannattaa olettaa sitä että lentoemännät puhuvat vain venäjäksi.
Onko sulla ollut testissä Afrikkalaisia lentoyhtiöitä? Itse lensin Marokkoon Ryanairilla Espanjasta ja oletan että suurimmat osat lennoista Afrikassa menee nimen omaan Eurooppaan, ja Afrikan sisällä olevat lennot ovat melko harvinaisia ja kalliitta.
Kyllä! Uzbekistan Airlinesin lennoista voisi maksaa vähän enemmänkin, kuin jos esim. Turkish Airlines tarjoaisi sen edullisimman yhteyden. Vanhoissa koneissa tuntuu aina olevan paljon jalkatilaakin tosiaan.
Onhan noita afrikkalaisia yhtiöitä tullut kokeiltua, osaa ihan vain sen kokeilemisen ilosta. Ethiopian Airlines tietysti on se kruununjalokivi, joka pesee eurooppalaiset lentoyhtiöt kaikessa. Mutta sitten on tällaisia kuin Afrijet, jolla lensin Sao Tomelta Gaboniin. He hoksasivat ylibuukkauksen vasta koneessa ja heittivät osan matkustajista pihalle (koska eivät halunneet päästää heitä bisnesluokkaankaan, jossa oli tilaa). Komoreilla lensin Int’Air Îlesin pikkuisella Cessnalla, jossa oli n. 10 matkustajaa ja esim. turvaohjeita ei käyty läpi ollenkaan. Mauritania Airlinesilla ei myöskään englantia taidettu osata. Heillä sentään on nykyään jo kotisivut, joita ei vielä 2014 ollut lainkaan. Kalliitahan nämä Afrikan sisäiset lennot on ja harvassa. Afrikkalaisilla ei ole vielä niin paljon rahaa, että olisi syntynyt esim. halpalentoyhtiöitä (Etelä-Afrikka pois lukien tietysti). Mutta ihan hyvinhän nämä olemassaolevat toimivat, paitsi, että myöhässä ne ovat lähes aina!
Mainiota, mä mietin että saadaanko Kaukasian osuudesta lukea ja saadaanhan me. Mä olin lokakuussa 2021 Bakussa ja tykkäsin kaupungista kovasti. Silloin taisi saada 10 eurolla 20 manaattia, enkä muista, että Karabah olisi ollut noin näkyvästi esillä. Mutta lentoaseman kokolattiamatto oli todellakin upottava ja laukkua jopa vähän hankala vetää perässään. Baku jäi mieleen jännänä hybridinä, vähän Dubaita, vähän Eurooppaa, aika paljon Turkkia ja hyvin vähän Neuvostoliittoa. Menisin milloin tahansa uudestaan, ainakin, jos pääsisi suoralla lennolla.
Toi ateria on parempi kuin Finnairin bisnesluokan ateriat.
Meinasin, että Kaukasus saisi jäädä, mutta katsotaan nyt. Azerbaidžan nyt ainakin tulee…
Baku oli tosiaan oikein miellyttävä ja Kaukasuksen suosikkipääkaupunki. Ei se Eurooppaa ole, muttei Lähi-itääkään. Hyvin kuvailit kyllä! Ja menisin myös itse uudestaan. Azerbaijan Airlines voisi aloittaa lennot! Edit: eivät taida aloittaa, kun ”lännessä” lentävät pelkkään Milanoon.
Kieltämättä varsin herkulliselta näyttävä ateria ja muutenkin toosiaan kuulosti siltä, että palvelu pelasi. Azerbaidžan ja sen mutatulivuoret olisi erittäin kiinnostavaa päästä joskus näkemään. Näköjään Wikipedian mukaan lähes puolet maailman mutatulivuorista näyttää sijaitsevan kyseisessä maassa.
Azerbaijan Airlinesille lämmin suositus, vaikkei sen kyytiin ihan helposti taida suomalainen päätyä! Mutatulivuoret oli Azerbaidžanin kohokohta, niistä lisää tässä helmikuun aikana…. 😀
Älä nyt Kaukasuksen tarinoita jätä kertomatta. Täällä niitä odotellaan.
No en minä sitten! 😉 Eipä Azerbaidžania ja Armeniaa kai varmaan liikaa ole suomenkielisissä blogeissa puitu…