Air Algérien lento Djanetiin

10.–11.4.2023

Algerian entisen presidentin Houari Boumédiènnen mukaan nimetyllä kansainvälisellä lentoasemalla Algerissa on kolme terminaalia, joista ykkösterminaalista lähtevät kotimaanlennot ja vuonna 2019 valmistuneesta nelosterminaalista ulkomaanlennot. Kakkosterminaalista lähtevät tilauslennot sekä pyhiinvaelluslennot Saudi-Arabiaan. Kolmosterminaali odottaa purkamista. Aiemmin tänään olin saapunut nelosterminaaliin, mutta nyt jatkaisin matkaani Djanetiin täältä ykkösterminaalista.

Minulla oli paikka Air Algérien lennolle Algerista Djanetiin, jonka algerialainen matkatoimisto oli puolestani ostanut. Air Algérie on Algerian kansallinen lentoyhtiö ja sillä on laajin valikoima myös kotimaanlentoja. Lentoyhtiö tarjoaa mahdollisuuden ostaa lippuja suoraan nettisivuilta tai älypuhelinsovelluksen kautta. Maksuvälineenä käyvät lentoyhtiön mukaan ”kansainväliset luottokortit” Visa ja Mastercard sekä algerialaiset pankkikortit. Oikeasti ulkomaiset luottokortit eivät kelpaa, mutta lentoyhtiöllä on sähköpostin ja puhelimen päässä avulias helpdesk Algeriassa, Ranskassa ja Sveitsissä. No, ei nyt sentään; pyyntöihin ja kyselyihin ei reagoida mitenkään. Ainoa mahdollisuus on lunastaa lippu käteisellä Algeriassa tai käyttää jotain matkatoimistoa lipun ostamiseen. Tapana tuntuu olevan, että ihmiset menevät lentoasemalle matkalaukkuineen vähän ennen haluttua lentoa ostamaan lippuja. Tällä strategialla moni jäänee lennoilta, mutta ainakin Algeria vaikuttaa välttyneen vitsaukselta nimeltä ”dynaaminen hinnoittelu”. Menopaluulento Alger–Djanet–Alger maksoi 28 280 dinaaria, joka oli mustan pörssin hinnoilla noin 220 euroa.

Lähtöselvityksen jälkeen täytin jonkin sortin maastapoistumiskortin ja astelin passintarkastukseen. Algeriassa tämä on normaali prosedyyri jopa kotimaanlennoilla. Kotimaanlentojen terminaali on hieman elähtänyt, mutta ajaa asiansa. Vessoissa ei ollut paperia tai saippuaa, mutta sentään torakoita. Ovella tosin päivysti siivooja, joka taisi vain odottaa päivittäisen paaston päättymistä ja työmotivaation palautumista sitä myöten. Jonkin ajan kuluttua rukouskutsu kajahti merkkinä paaston päättymisestä tämän päivän osalta. Kohta terminaalin ravintolassa leijaili sankka tupakansavu, kun henkilökunta pani tupakaksi. Tämähän muistutti Casablancan kenttää vuonna 2014, kun olin matkalla Mauritanian Zouérat’han! Tai Nouakchottin vanhaa lentoasemaa samana vuonna. Minä päätin paaston syömällä ravintolassa täytetyn leivän. Repussani oli Suomesta asti tuomani kinkkukolmioleipä, mutta siihen en kehdannut lentoasemalla kajota. Odottaisin, kun pääsisin perille Djanetiin.

Lentoasemalta lähti ennen omaa lentoani pari lentoa läntiseen Oranin kaupungiin, kunnes ilman mitään kuulutuksia ihmiset siirtyivät Djanetin-lennon portille ja lähtivät siirtymään kohti lentokonetta. Vielä ennen lentokoneeseen menoa seurasi kolmas turvatarkastus, jonka jälkeen pääsin astelemaan sisään Air Algérien ilma-alukseen, joka suuntaisi kohta kulkunsa Djanetiin. Liki kaikki koneessa olevat olivat nuoria miehiä, osa selvästi tuaregeja. Arabialaiseen tapaan ihmiset istuivat sattumanvaraisille paikoille, joten lentokoneen miehistöllä oli täysi työ ohjata ihmiset oikeille paikoilleen. Niin ikään nyssäköitä oli aivan liikaa, joten ennakoin, että lähtö viivästyisi. Lopulta matkustajat pitivät laukkuja ja nyssäköitä jopa sylissään nousun ajan. Matkustamo oli parhaat päivänsä nähnyt ja olisi kovasti kaivannut vähintään penkkien uudelleenverhoilua.

Lento AH6294 nousi pimeälle Algerian taivaalle hieman aikataulusta jäljessä. Lentoajaksi kerrottiin 2 tuntia ja 15 minuuttia. Lentoaika olisi siis suunnilleen yhtä pitkä kuin Helsingistä Frankfurtiin tai hieman pidempi kuin Frankfurtista Algeriin. Lento Algerista Djanetiin on Afrikan pisimpiä kotimaan reittilentoja. Yhtä pitkiä löytyy Marokosta ja Mosambikista. Pidempiä lienee vain Etelä-Afrikassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Lentokoneen miehistö oli ystävällistä ja jonkin ajan kuluttua nousun jälkeen ne nostelivat kaikkien eteen tarjottimet, joilla oli kaksi herkullista leivosta ja pillimehu.

Laskeuduimme Djanet-Tiskan lentoasemalle aikataulua hieman edellä kello 23.35. Lentoasema on pieni, eikä se selviytyisi kahdesta samaan aikaan saapuvasta lennosta. Algerialaisilla lentoasemilla on tapana, että poliisi poimii matkustajavirrasta kaikki ulkomaalaisennäköiset matkustajat sivuun ja kerää näiltä passit talteen tarkempaa syyniä varten. Minä olin oman lentoni ainoa ulkomaalainen, tai ainakin ainoa ei-algerialaisennäköinen. Ystävällinen poliisi tiedusteli syytä, miksi olin saapunut Djanetiin ja kenet täällä tapaisin. Seisoskelin muiden matkalaukkuaan odottavien ihmisten seassa eri poliisien käydessä vuorollaan luonani kysymässä samat kysymykset. He tahtoivat tietää, kuka minua olisi lentoasemalla vastassa. Puheluita otettiin niin Algerin suuntaan kuin Sahara-oppaaseeni, joka oli olettanut, että lentoni saapuisi tunnin myöhässä ja oli siten itsekin vielä kotonaan Djanetissa, eikä lainkaan minua vastassa. Djanetista on 30 kilometrin ajomatka lentoasemalle.

Passipoliisi johdatti minut ulos terminaalista ja jäi odottamaan kanssani pitäen passia samalla hyppysissään. Ulkomaalaisten ei sallita kulkea ominpäin ympäri Saharaa, mikä on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta mihin kummaan minä keskellä aavikkoa sijaitsevalta lentoasemalta lähtisinkään. Keskellä yötä. Poliisi oli hyvillään, kun olin valinnut matkakohteekseni nimenomaan Algerian ja kyseli, mitä tuumin hänen maastaan. Hän myös kyseli maista, joiden leimoja hän löysi passistani. Miksi ihmeessä olin käynyt Tšadissa? Kerroin, että siitä samasta syystä kuin olin tullut Djanetiin: myös täällä on Sahara. Hän kertoi, että olin onnekas, kun olin lentänyt Algerin kautta, enkä suoralla lennolla Pariisista tänne Djanetiin. Algerin lentoasemalla viisumi on ilmainen, kun taas täällä Djanetissa ”Sahara-viisumi” maksaisi liki sata euroa.

Lopulta oppaani saapui ja sain passini takaisin. Opas oli tuaregimies, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta huomenna kiertomatkalle liittyisi englantia puhuva opas. Koko Tassili n’Ajjerin kansallispuistoon ulottuvan kiertomatkan järjestäisi matkatoimisto, jonka kanssa en tee Kamelimatkojen kanssa yhteistyötä. Todettakoon jo alussa, että matkatoimisto ei oikein aina vakuuttanut. Sehän kävi ilmi jo heti kättelyssä, kun jouduin odottelemaan lentoasemalla opastani tunnin verran.

Opas ajoi minut Djanetiin ja majoituin Hotel Tiniriin yöksi, joka olisi jäämässä nyt kovin vajaaksi. Jo aamuyhdeksältä alkaisi kiertomatkani Algerian Saharassa.