26.4.2023
Kun Tulo Tulon keitaat ja dyynit oli nähty, olimme palanneet yöksi takaisin tuttuun Gashuaan. Tänä aamuna ohjelmassamme oli paluu takaisin Pohjois-Nigerian hermokeskukseen, nelimiljoonaiseen Kanoon. Tämä tiesi matkustamista samaa reittiä pitkin, mitä olimme jo paria päivää aiemmin tänne Gashuaan saapuneet. Kuitenkin mielelläni katselin samoja Sahelin maisemia uudelleenkin; Yoben laajat suoalueet olivat aamutuimaan täynnä kalastajia ja toisaalta karjaa laidunsi suolla. Täkäläiset paimentolaiset ajoivat karjaansa pitkin valtatien vartta kohti laitumia. Ja toisaalta jokunen kamelikin jälleen toljotti meitä suonreunasta. Kameli on välkky eläin ja pitää yleensä huolen, ettei jää auton alle. Siispä teitä ylittämässä olevat kamelit ovat mielestäni harvinainen näky. Yhden sellaisen kuitenkin onnistuin näkemään, kun olimme jo saapuneet Yoben osavaltiosta Jigawan puolelle.
Huristelimme halki Jigawan Kanon vilskeeseen, missä ensimmäisenä päätimme vierailla Kofar Matan värjäyskuopilla (engl. Kofar Mata dye pits). Sen sanotaan olevan Afrikan vanhin laatuaan, sillä paikalla on värjätty tekstiilejä indigonsiniseksi luonnollisin menetelmin vuodesta 1498. Sama toiminta jatkuu edelleen, parhaimmillaan kymmenennessä polvessa, ja paikkaan on mahdollista tutustua jopa turistin ominaisuudessa. Vastaanotto oli hyvä ja sain kuulla kaiken tästä ikiaikaisesta värjäysmenetelmästä: Kofar Matassa värjäys tapahtuu edelleen keskiaikaisin menetelmin, mikä tarkoittaa värjäyksessä käytettävän indigokasveja, poltetun puun tuhkaa ja kaliumia. Kalium kuulemma tulee Yoben osavaltiosta. Naurahdin ja totesin, että taisimme käydä edellispäivänä paikalla, josta täällä käytetty kalium tulee, siis Tulo Tulon keitailla Nigerin rajalla! Ainesosat sekoitetaan syvään, usean metrin syvyiseen kuoppaan, joka on täytetty vedellä. Perään viskataan kankaat, joita tahdotaan värjätä. Ennen värjäyskuoppaan asettamista, kankaaseen on tehty kuviointi ja se on tavallisesti naisten työtä. Itse värjääminen taas on miesten työtä ja prosessi kestää pitkään, ilmeisesti useita päiviä tai viikkoja, mutta välillä kankaita tietenkin nostellaan tai muuten liikutellaan. Jokainen kangas on täysin uniikki, kuten minulle kerrottiin ja lopulta myös esiteltiin valmiita tuotteita. Kankaat ovat kauniita ja oppaani mietti sellaisen hankkimista vuoteensa päiväpeitoksi, mutta lopulta jätimme ostokset tekemättä. Itse en keksinyt indigovärjätyille kankaille mitään käyttöä.
Kiertelimme vielä hetkisin värjäyskuopalta toiselle ja kuulimme, että viikkokausia kuopassa olleella värjäysvedellä on terveysvaikutuksia. Vanhat ihmiset tulevat ostamaan tätä epämääräisenväristä litkua pullokaupalla, mitä pääsin itse todistamaan. Itse en suostuisi moista vettä kumoamaan kurkustani alas, mutta enhän ole kanolainenkaan! Kofar Matasta poistuminen otti oman aikansa, sillä paikkaa pyörittävä syndikaatti tahtoi tehdä kunnon tilin kustannuksellani. Emme tietenkään olleet lähtemässä maksamatta, vaan opastuksesta on luonnollisesti maksettava. Pyyntö vain sattui olemaan euroissa noin 35 euroa. Se tulee syndikaatin johtajan mukaan kaikkien ulkomaalaisten maksaa, vaikka ostaisikin kasan värjättyjä riepuja kotiin viemisiksi! Tähän asti Nigeria olikin ollut liian hyvä ollakseen totta, eikä vastaavia ahneita pirulaisia ollut näkynyt muualla. Maksoimme pääsymaksun ja lähdimme.
Kofar Mata sijaitsee tietenkin Kanon vanhassakaupungissa, onhan se perustettu jo 1400-luvun lopulla. Itse kaupunki oli perustamisestaan noin 900-luvulta lähtien vuosisatojen ajan eräs alueen merkittävimmistä esikolonialistisista kaupankäynnin keskuksista. Eräs tärkeä myyntiartikkeli olivat juuri tekstiilit, joista on kiittäminen esimerkiksi Kofar Mataa. Kamelikaravaanit kuljettivat Kanossa valmistettuja värjättyjä kankaita kaikkialle Pohjois- ja Länsi-Afrikkaan. Timbuktu oli eräs Kanon tärkeimmistä kilpailijoista. Kankaidensa ohella Kanossa valmistettiin nahkakenkiä ja -vaatteita, jotka levisivät karavaanien mukana aina Välimeren rannalle Tunisiin, Tripoliin ja Aleksandriaan saakka. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla Kanon on arvioitu vaatettaneen yli puolet keskisen Sahelin väestöstä. Sama toiminta jatkuu edelleen, vaikka kiinalainen tuotanto syrjäyttäneekin kanolaisen tekstiiliosaamisen jossain vaiheessa; silti esimerkiksi Saharan tuaregit luottavat edelleen perinteisin keinoin valmistettuihin Kanon tekstiileihin ja ovat hyviä asiakkaita esimerkiksi Kofar Matalle.
Kanon maine tekstiiliteollisuuden keskuksena on siis edelleen olemassa ja kaupunki tunnetaan kautta Nigerian paikkana, josta löytää laadukkaita kankaita, muitakin kuin vain indigovärjättyjä. Oppaani oli kiinnostunut ostamaan kankaita ja teetättämään niistä myöhemmin vaatteita, joten lähdimme seuraavaksi legendaariselle Kurmin torille. Minä olin kiinnostunut näkemään kangaskauppoja ja itse torin siinä samalla. Kurmin tori, Kurmi Market, on keskellä Kanon vanhaakaupunkia sijaitseva valtava markkinapaikka, josta pystyy ostamaan kankaiden ohella ihan mitä tahansa mausteista, hedelmistä, vaatteista ja eläimistä ties mihin.
Kurmin torin historia ulottuu vuosisatojen taakse, jolloin Kanosta muodostui merkittävä Saharan ylittävän kaupan keskus. Ennen siirtomaakauden alkua Kanoon saapui jopa 12 000 kamelilastin verran tavaraa vuoden aikana, joka vaihdettiin täällä esimerkiksi tekstiileihin, norsunluuhun ja orjiin. Kanon kauppaverkosto kattoi koko Saharan, Sahelin ja vieläpä nykyisen Nigerian eteläosatkin. Orjien merkitys Kurmin torilla ja Kanossa korostuu 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin arabit kuljettivat Kanon kautta noin 5 000 orjaa vuosittain Saharan poikki nykyisen Libyan alueella sijaitsevaan Tripoliin ja edelleen Lähi-itään. Arabeja Kanossa on toki edelleen, mutta orjia ei enää Kurmin torilla myydä. Ainakaan avoimesti. Tosiasia on kuitenkin, että etenkin naapurimaassa Nigerissä ihmisiä elää edelleen vuonna 2023 orjuudessa.
Emme ostaneet Kurmin torilta mitään, sillä kankaiden hinnasta ei päästy yhteisymmärrykseen. Lähdimme seuraavaksi tutkimaan, josko pääsisimme piipahtamaan Kanon vanhassa moskeijassa. Kano on täynnä moskeijoita, mutta tämä vanhassakaupungissa sijaitseva moskeija on eräs vanhimmista. Kristitty oppaani neuvotteli moskeijan vartijan kanssa hyvän tovin, mutta tämä ei lopulta tahtonut päästää meitä sisään, koska epäili meidän olevan ”uskonnollisia vakoojia”. Neuvotteluita vaikeutti hieman vartijan puutteellinen kielitaito, sillä hän puhui vain vähän maan virallista kieltä englantia. Kanossa olisi hyvä osata hausaa, sillä paikallisten englannintaito on vaatimatonta. Toisin kuin vaikka Gashuassa, Yusufarissa, Tulo Tulossa ja muissa aiemmin vierailemissamme paikoissa. Kanossa on kaiketi mahdollista elää koko elämänsä oppimatta kunnolla englantia.
Pian sitten automme hajosi keskelle kiireistä liikenneympyrää, mutta onneksi vika oli tiedossa, joten pääsimme liikkeelle pienen fiksaustauon päätteeksi. Itse odottelin sisällä autossa tummennettujen lasien takana. Majoituimme hyvätasoiseen ja erikoisesti nimettyyn Bizarre Luxury Apartmentsiin. Ensikertaa tällä Nigerian matkallani majoituin hotelliin, jossa oli toimiva wifi-verkko. Illan aikana kanolainen autokorjaaja fiksasi autossamme olleen sulakevian, ettei vastaava enää toteutuisi. Olimmehan aikeissa jatkaa taas huomenna takaisin Jigawan osavaltion puolelle Dutsen kaupunkiin. Siis kunhan aamulla ensin vielä tutustuisimme Kanon vanhankaupungin muureihin!
Lähteenä Kanon historiaa koskien käytetty Kimmo Laukkasen erinomaista kirjaa Timbuktun takana. Afrikan esikolonialistinen kaupunkihistoria (2003).
Yoben laajoilla suoalueilla voisi olla mielenkiintoista havainnoida myös lintuja, ainakin niitä näyttäisi olevan runsaasti. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kankaiden värjäys. Mistäköhän tuolla päin muut värit sitten tulevat? Muistan Perussa joskus seuranneeni myös kankaiden värjäystä. Tuossakin tapauksesta värit saatiin luonnosta, kuten kasveista tai hyönteisistä.
En muuten ole koskaan nähnyt apinanleipäpuita lehdellisinä – olen siis ilmeisesti nähnyt niitä vain kuivalla kaudella.
Lintuja, joo! Kun vain itse niitä tunnistaisinkin, niin olisihan tuokin lintubongarin paratiisi!
Ehkäpä muut värit kankaisiin saadaan kemiallisin menetelmin… Näissä tällaisissa Nigerioissa ja Peruissa vielä osataan hommat, eikä mennä sieltä missä aita on matalin. Toisaalta meillä voisi joku loukkaantua, jos jotain hyönteisiä käytetään värjäyksessä.
Apinanleipäpuu on useimmiten kieltämättä sellainen kuiva käkkärä, joka ei silti suostu kuolemaan millään.
Värjättyjen kankaiden kuviot toivat mieleen nuoruudessa (siis keskivertobloggareille esihisroriallisina aikoina) muodissa olleet solmuvärjätyt T-paidat, jotka värjättiin kyllä teollisilla väreillä. Nykyäänhän lankojen ja kankaiden värjäämiseen käytetään paljonkin kasveja. Sri Lankassa olen vieraillut kankaiden värjäämössä, joka ei tosin ollut yhtä mielenkiintoisen näköistä kuopissa värjäämistä, kuin Kanon Kofar Matassa. Noista maakuopista tuli puolestaan mieleen Georgian kvevri-viinien valmistusruukut.
Kyllä, äskenhän kymppiuutisissakin oli asiaa tästä luonnonmukaisesta värjäyksestä. Kahvia, sipulia ja värimorsinkoa kertoivat käyttävänsä. Mielenkiintoista!
No nyt kun sanot, niin kyllä noissa kuopissa viiniäkin valmistaisi. Tai ehkei ihan Kanon olosuhteissa…
Kano hämmästyttää. Keskiaikainen kaupunki mustassa Afrikassa. Minkä verran tuolla oli varsinaista todella vanhaa jäljellä, ja oliko tuolla kauniita rakennuksia? Nähtävää muuten tuntui kyllä olevan ainakin pariksi päiväksi.
Mä kun tykkään matkailla nimenomaan kaupungeissa, niin olisi mukavaa löytää Afrikasta sellaisia kaupunkikohteita, joissa olisi nähtävää ja tehtävää paria päivää pidemmäksikin ajaksi ja mielellään jotain vanhaakin.
Kanon pitkä menneisyys minutkin kaupunkiin toi. Vanhassakaupungissa on sekaisin kaikenlaista taloa ja vaikea arvioida ikiä, kun kaikki on vähän kunnostuksen tarpeessa muutenkin. Oikeasti tosi vanhoja rakennuksia ovat ainakin emiirinpalatsi, Kanon museo Gidan Makama ja nämä muurinpätkät. 1400-luvulta. Samoin nämä värjäyskuopat. Vanha moskeija taas on rakennettu ilmeisesti 50-luvulla uudestaan. Noh, ainakin Kano on kaupunki oikeasti tosi pitkällä historialla varustettuna. Pohjois-Nigeriassa on kuitenkin myös vastaavia kaupunkeja, jotka hävisivät, eikä niitä ole edes pystytty paikallistamaan myöhemmin.