Dutsen emiirinpalatsi ja hetkeni eturivin julkkiksena

27.4.2023

Huhtikuu ei ole osa sadekautta Pohjois-Nigerian suurimmassa kaupungissa Kanossa, mutta aamut tuntuvat siitä huolimatta olevan pilvisiä kautta seudun. Puoleenpäivään mennessä pilvet kuitenkin häviävät. Tänä aamuna pilviä ei yllättäen ollut lainkaan, vaan aurinko paistoi heti pilvettömältä taivaalta.

Päivän ensimmäisenä tehtävänä oli löytää rippeet keskiaikaista Kanon vanhaakaupunkia ympäröineestä muurista. Alun perin muuri oli 20 kilometriä pitkä, ja sen rakennustyöt alkoivat kuningas Gajemasun valtakaudella (1095–1134). Keskiajan kanolaiset olivat välkkyä väkeä ja ottivat muurissa olevien porttien suunnittelussa huomioon puolustukselliset tekijät. Portti saatettiin esimerkiksi rakentaa muurin mutkaan, mikä teki sijainnista hyökkääjän kannalta ongelmallisen. Samoin muurien sisään jäävästä alasta noin puolet oli alun perin käyttämätöntä alaa, siis sellaista, jota voitiin tarvittaessa viljellä. Porttien avulla pystyttiin myös kontrolloimaan kaikkea kaupunkiin saapuvaa kauppatavaraa ja periä siitä tullimaksut. Lisäksi öiksi portit suljettiin ja kukaan ei päässyt poistumaan ennen uuden aamun koittoa. Yhteensä portteja on nykyisin 15, joista vanhin, Kofar Kansakali, on rakennettu alun perin vuosien 1095–1135 välillä.

Olin nähnyt vanhankaupungin porteista jo useamman ja ilmeisesti ne kaikki, tai ainakin suurin osa, on uudelleenrakennettu vuonna 2014. Niin myös Kofar Dan’ Agundin portti, joka alun perin rakennettiin vuonna 1499. Lähellä on palanen vanhaa muuria, joka on rakennettu samalla tekniikalla kuin kanolaiset savitalotkin. Siitä huolimatta muuri on melko huonossa kunnossa, vaikka se onkin kanolaisten suuri ylpeydenaihe ja kaikki kanolaiset lapset ovat tavanneet oppia muurin porttien nimet erään perinteisen laulun avulla. Muuri on ollut Nigerian liittovaltion suojeluksessa vuodesta 1959, mutta se on siitäkin huolimatta toistaiseksi laiminlyöty. Tähän päivään säilyneet osat muurista ovat 1400-luvulta. Otin muutaman valokuvan ja jatkoimme matkaa. Lähteet: [1] & Laukkanen, Kimmo: Timbuktun takana. Afrikan esikolonialistinen kaupunkihistoria, 2003: 117–118

Olin jo nähnyt emiirinpalatsin Zariassa, täällä Kanossa ja toisaalta myös Yusufarissa Yoben osavaltiossa. Tänään näkisin sellaisen Dutsessa, Jigawan osavaltion pääkaupungissa. Kanosta on vain noin 120 kilometrin eli 1,5 tunnin ajomatka Dutseen. Tie on hyväkuntoista ja maisema sen varrella hyvin samankaltaista kuin matkalla Gashuaan ja matkalla sieltä pois edellispäivänä. Kaunis Sahelin maisema paimentolaisineen, kameleineen ja apinanleipäpuineen tervehti minne vain katsahti.

Dutse on noin 335 600 asukkaallaan myös osavaltionsa suurin kaupunki. Suuri väestö ei kuitenkaan näy juuri lainkaan kaupunkikuvassa, kun ajoimme halki siistin ja hyvinsuunnitellun kaupungin. Jigawan osavaltion slogan on ”New World”, mikä pitää hyvin paikkansa, sillä kaupungista puuttuu kaikenlainen Nigerialle ominainen häslinki ja kaaos. Itse asiassa koko Jigawaa ymmärtääkseni pidetään eräänlaisena malliosavaltiona Nigerian osavaltioiden joukossa. Erilainen se ainakin on pääkaupunkinsa osalta.

Dutsen emiraatin palatsi sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella ja jo hyvissä ajoin ennen palatsin pihaan saapumista meitä tervehtivät uuden emiirin kruunajaisista kertovat mainostaulut. Vanha emiiri, vuodesta 1995 hallinnut Nuhu Muhammad Sanusi, oli menehtynyt 4. helmikuuta, minkä jälkeen valtaan oli noussut tämän poika Alhaji Muhammad Hameen Nuhu Sunusi (s. 1979). Kruunajaiset oli pidetty 4. maaliskuuta 2023. Uusi emiiri on hankkinut maisterinpaperit malesialaisesta yliopistosta ja sittemmin toiminut muun muassa yrittäjänä uusiutuvan energian alalla. Emiiriksi ryhtymisen hän oli tyrmännyt ensiksi suoralta kädeltä, mutta kun perinteet velvoittavat, niin olihan se lopulta ryhdyttävä johtamaan Dutsen ikiaikaista emiraattia. Tuore emiiri on luvannut tuoda vanhan instituution nykyaikaan. Lähde: [3]

Dutsen emiirin palatsi on vähintään yhtä koristeellinen ja kaunis kuin kollegansa palatsi Zariassa! Jätimme auton pihamaalle, jonkinlaisen vastaanottorakennuksen eteen. Kuulin myöhemmin, että tämän rakennuksen kattoterassilta seurataan vuosittain järjestettävää Durbar-festivaalia emiirin kunniaksi. Me olimme nähneet Durbarin jo Kanossa muutama päivä aiemmin. Vastaanotto palatsilla oli ystävällinen: olin hyvin tervetullut ja saisin ottaa niin paljon kuvia kuin tahtoisin. Oppaaksemme saimme erään vanhemman herrasmiehen emiirin vartiokaartista. Mies kertoi nimekseen Santalin Dutse. Hän avasi emiraatin museon meitä varten ja johdatti sen halki kertoen kaiken Dutsen emiraatista. Museo on pieni, mutta poikkeuksellisen hyvinhoidettu ja laadukas sijaitakseen Länsi-Afrikassa. Esillä ovat kaikkien emiirien muotokuvat, alueen perinteisiä soittimia, vanhoja rahoja, aseita, vaatteita ynnä muuta. Mukaan museokierrokselle olivat liittyneet muutamat paikalliset nuoret miehet, jotka olivat tohkeissaan eurooppalaisesta heidän kaupungissaan ja taisivat kuvata koko museovierailuni.

Kävimme tietenkin myös emiirinpalatsin sisäpihalla ihmettelemässä käsittämättömän värikästä ja koristeellista palatsia. Emiiri ei ollut paikalla, mutta tapasimme tämän iäkkään kakkosmiehen, joka oma-aloitteisesti ehdotti valokuvausta kanssaan. Seuraavaksi emiirin vartija, Santalin Dutse, kertoi johdattavansa meidät ylös kukkuloille palatsin taakse. Dutse tunnetaan kukkuloistaan, joita peittävät tuhannet erikokoiset kivenlohkareet. Ensin hän kuitenkin pyysi meitä odottamaan hetkisen, sillä paikalle oli saapumassa toinenkin ryhmä. Menisimme kukkuloille yhdessä.

Hetken jo ehdin miettiä, että todellako Dutseen on samana päivänä eksynyt muitakin turisteja. Näin ei ollut, vaan kyseessä oli 300 hengen ryhmä yliopisto-opiskelijoita Kanon osavaltion teknillisestä yliopistosta (engl. Kano State University of Technology) Wudil-nimiseltä paikkakunnalta Kanon osavaltiosta. Yliopiston perustaja ja nykyinen kansleri on herra nimeltä Aliko Dangote, sementillä alun perin rikastunut Afrikan rikkain ihminen. Mies on ponnistanut maailmalle nimenomaan Kanosta, mutta asuu nykyisin Lagosissa. Nykyisin miehen yritysryppääseen kuuluu myös liiketoimintaa esimerkiksi öljyn, suolan, sokerin ja lannoitteiden parissa. Bloomberg Billionaires Index arvioi kesäkuussa 2023 hänen omaisuutensa arvoksi 17,8 miljardia dollaria. Dangote on ilmeisen arvostettu henkilö Nigerian yhteiskunnassa, sillä hän jakaa omaisuudestaan avokätisesti hyviin tarkoituksiin, kuten nyt pohjoisnigerialaisten koulutukseen. Kanon osavaltion teknillisessä yliopistossa opiskelevat maksavat itse lukuvuosimaksunsa ja muut maksut, mutta herra Dangote on rakennuttanut opiskelijoille asuntolan, jossa he voivat asua ilmaiseksi. Ilmaisia yliopistoja ei Nigeriassa sentään ole.

Yliopisto-opiskelijat olivat jo asettuneet kukkulalle kuuntelemaan Santalin Dutsen selostusta paikasta, kun minä saavuin paikalle ja kaikkien 300 opiskelijan pasmat menivät sekaisin. Yhtäkkiä Dutse ja Dutsen emiraatti eivät kiinnostaneet enää vähääkään, vaan kaikki kiinnostus suuntautui minuun. Pulina kiihtyi ja pian ensimmäinen kohteliaasti tuli luokseni ja kysyi, josko voisimme ottaa selfien. ”Can I snap with you?”, kuuluu kysymys nigerianenglanniksi. Kaikin mokomin, vastasin. Vastaus avasi Pandoran lippaan ja kohta selfie-pyyntöjä sateli joka suunnasta. Mukana olleet opettajat kehottivat opiskelijoitaan keskittymään selostukseen, mutta pyynnöt kantautuivat kuuroille korville. Lopulta myös opettajat tahtoivat selfien kanssani. Haastattelin opettajia ja opiskelijoita ja sain tietää, että kyseessä oli kolmannen vuoden maantieteen opiskelijoiden ryhmästä. Tapaaminen oli myös puoleltani riemukas, olenhan itsekin maantieteilijä. Opiskelijat olivat kiertämässä Jigawan emiraatteja ja tänään vuorossa oli tutustuminen Dutseen. Edellispäivänä he olivat olleet Hadejiassa.

Minä ja muut putosimme jo heti alkumetreillä kelkasta, jota veti (kuvainnollisesti) Santalin Dutse. Syyksi panen sen, että en hennonut panna pistettä kuvaussessioille. Koko puolen tunnin aikana kanssani otettiin sadoittain selfieitä. Räpsin myös kuvia kamerallani ja lähetin ne opiskelijoiden edustajalle myöhemmin. Kaikki opiskelijat olivat miehiä ja naiset samasta yliopistosta tulisivat vastaavalle kenttäkurssille tänne seuraavana päivänä. Kuulin monen opiskelijan suusta, että naisopiskelijat tulisivat olemaan käsittämättömän kateellisia, kun kuulisivat miehiltä minusta. Minä sen sijaan veikkaan, että naisopiskelijoilla oli lopulta paremmat valmiudet selviytyä lopputentistä, kun heillä ei ollut ollut kaltaistani häiriötekijää ”riesanaan”. Itselleni ei ainakaan jäänyt kukkulavierailusta käteen muuta kuin paljon valokuvia näistä mainioista opiskelijoista.

Länsi-Afrikka ei ole enää vuonna 2023 tutkimaton täplä maapallolla, vaan alueella vierailee kyllä länsimaalaisiakin. Joko matkailijoina tai työasioissa. Nigeria taitaa kuitenkin olla pienoinen poikkeus tähän sääntöön, sillä tänne länsimaalaisia eksyy harvemmin. Se näkyy myös paikallisten suhtautumisessa meihin; kiinnostus ja uteliaisuus on aitoa, eikä kenelläkään ole mitään taka-ajatuksia. Niin nytkin. Maantieteen opiskelijat olivat toki äärimmäisen innostuneita minusta ja tunsin olevani julkisuuden henkilö, mutta he olivat myös fiksuja siinä mielessä, että ainakin osa osasi sijoittaa Suomen kartalle. Se on äärimmäisen harvinaista Afrikassa, sillä olenhan tainnut useaan kertaan mainitakin, että Suomi tunnetaan yleensä vain kahdessa kylässä tällä mantereella: Beninin Grand-Popossa ja Namibian Olukondassa.

Yliopisto-opiskelijoista osa käytti tilaisuutta myös hyväkseen ja tiedusteli, että miten Suomeen voisi päästä. Herra nimeltä Shamsuddeen Muhammed, hausaa, englantia ja arabiaa taitava nuorukainen olisi ollut kovin kiinnostunut tulemaan Suomeen tekemään väitöskirjan myöhemmin. Hän oli orpo, mutta silti sinnitteli yliopisto-opinnoissaan. Ainakin se ilmainen asuminen varmasti helpottaa ponnisteluita. Miehistä eräs puolestaan tokaisi, että hän tahtoi tulla ”ulkomaalaiseksi” ja kyseli neuvoja sen toteuttamiseen. Hänen haaveenaan oli Kalifornia. Muut miehet ympärillä naureskelivat tämän ulkomaalaisuushaaveille. Kehotin miestä muuttamaan ulkomaille, siten asia mahdollisesti ratkeaisi. Kaliforniasta en osaisi kertoa sen enempää, enhän ole siellä itsekään koskaan vieraillut. Nigerian nuoriso yleisesti ihannoi nimenomaan Yhdysvaltoja ja Britanniaa, joiden elämäntapaa pidetään tavoitteena. Kaikki sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä, levitettävä länsivastaisuus on mielestäni silkkaa propagandaa ja pötypuhetta kaikkien Länsi-Afrikan maiden kohdalla.

Vierailu tuli päätökseen, samoin puolituntiseni valokeilassa. Nyt ehkä tiedän, miltä julkkiksista tuntuu. Koko Santalin Dutsen opastus oli mennyt ohitse, mutta niin se oli tainnut mennä ohitse kaikilta muiltakin. Kokemus Dutsen kukkuloilla Kanon osavaltion teknillisen yliopiston maantieteen opiskelijoiden kanssa jää ikuisesti mieleeni ja niin se taisi jäädä myös opiskelijoilla. Kiitimme Santalin Dutsea ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Dutsessa on toinenkin nähtävyys emiirinpalatsin ja kukkuloiden ohella. Ibrahim Saminu Turaki Tower seisoo kukkulalla kaupungin keskustassa. Kyseessä on vuosina 1999–2007 Jigawan kuvernöörinä toimineen Ibrahim Saminu Turakin mukaan nimetty näkötornikompleksi. En tiedä, mitä käyttöä tornille on alun perin mietitty, mutta mielestäni siitä saisi hienon hotellin. Nyt se ränsistyy paikoilleen kunnossapidon puutteen vuoksi, vaikka onkin valmistunut vasta vuonna 2005. Ibrahim Saminu Turaki Towerin seinässä on kyltti, jonka mukaan tornin on tarkoitus toimia ”rauhan, yhtenäisyyden ja Jigawan osavaltion asukkaiden vieraanvaraisuuden symbolina”. Sama plakaatti jatkaa, että ”antakoon Allah jatkossakin osavaltiolle karismaattisia ja jumalaapelkääviä johtajia, ameen”. Allekirjoittajana on entinen kuvernööri Ibrahim Saminu Turaki, tietenkin. Tornin hissi on lopettanut toiminnan vuosikausia sitten, mutta torniin pääsee kapuamaan portaita pitkin veloituksetta. Huipulta avautuu näkymä koko Dutseen, joka näyttää täysin erilaiselta kuin vaikkapa Kano. Missä ensinnäkin ovat kaikki hökkelikylät!

Kun laskeuduimme alas tornista, tuli paikalla päivystänyt mies luoksemme ja kutsui mukaan radiokanavansa studioon. Korkealla paikalla tornissa sijaitseva radioasema on ainoa toimija, joka Ibrahim Saminu Turaki Towerissa tällä hetkellä toimii. Radio New World FM on nimetty Jigawan osavaltion sloganin mukaan ja studio näytti aivan sellaiselta kuin olen radiokanavien studiot kuvitellutkin. Tällä hetkellä Dutsessa oli sähkökatko, joten radioasema ei lähettänyt aalloille mitään, mutta ehkä seuraavana päivänä voisimme kuunnella kanavaa taajuudelta 95.5.

Majoituimme lähellä tornia sijaitsevaan Hotel Dutse Royaliin, joka on kolmen tähden hotelli. Wifiä hotellissa ei ole, mutta ravintola ja ilmastointi kuitenkin löytyvät. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että paremmat ja samalla kalliimmat hotellihuoneet ovat pohjakerroksissa ja näkymä niistä avautuu lähinnä parkkipaikalle. Halvat huoneet on sijoitettu yläkerroksiin ja niistä on myös parempi näkymä. Syy tälle on hotellin mukaan se, että rikkaat ihmiset eivät jaksa kavuta portaita.