28.12.2023
Olimme saapuneet Tunisiaan edellisiltana, tutustuneet Sidi Bou Saidin sinivalkoiseen rantakaupunkiin ja nyt vuorossa olisi pitkä ajomatka etelään. Seitsemän tuntia, 558 kilometriä. Suurin osa Tunisiaan matkaavista pysyttelee maan rannikon lomakohteissa, kuten Hammametissa ja Soussessa. Ne ovat hyvä valinta, jos tahtoo lomaltaan rantalomailua Välimeren välkkeessä. Todellinen Tunisia löytyy muualta; esimerkiksi Saharasta, jota suurin osa maasta itse asiassa on. Saharassa odottaisivat satojentuhansien taatelipalmujen keitaat, uneliaat kyläpahaset, muinaiset moskeijat, hiekkadyynit, Saharan suurin suolajärvi ja mahdollisesti muutama kamelikin. Siellä pääsisimme tutustumaan paremmin myös berberien, seudun alkuperäisväestön, kulttuuriin.
Lähdimme Sidi Bou Saidista aamuyhdeksän aikoihin, mikä oli jälkikäteen ajateltuna hieman liian myöhään. Aluksi oli selvittävä Tunisin aamuliikenteestä, josta en erityisesti pitänyt. En tykkää etenkään ulkomaalaisista kiertoliittymistä, sillä ne tekevät ajamisesta toisinaan painajaismaista. Tunisiassa niissä ajavalla on etuajo-oikeus ja sitä noudatetaan. Kaksikaistaisia kiertoliittymiä ei onneksi ole Tunisin ulkopuolella, eikä tosin myöskään liikennesääntöjä. Tunisin ohitettuamme pääsimme A1-valtatielle, joka veisi meidät kauas etelään. A1-tie alkaa Tunisista ja kulkee 659 kilometrin matkan Ben Guerdaneen Libyan rajalle. Tie on hyvässä kunnossa ja sen rakentamista on tukenut muun muassa Euroopan investointipankki, vaikka Tunisia taitaakin sijaita Afrikassa. Lähes välittömästi Tunisin jälkeen tie muuttuu myös moottoritieksi, joka on 2–4-kaistainen koko matkaltaan. Melko pian tie muuttuu myös maksulliseksi, mutta tiemaksut ovat vain muutamia eurosenttejä, siis noin 1–2 dinaaria, jota vastaan tiellä saa kaasutella kymmeniä kilometrejä.
Tunisia on Välimeren rannikkovaltio, minkä vuoksi maisema Tunisin liepeillä on kovin välimerellinen; matalia vuoria sekä silmänkantamattomiin jatkuvia oliivipuuviljelmiä. Siellä täällä maisemaa täplittävät myös viiniviljelmät, sillä Tunisia on valtauskonnostaan huolimatta viinintuottajamaa, eikä täkäläinen viini ole yhtään hassumpaa. Ainakin se on edullisempaa kuin viinit Välimeren vastarannoilla. Etelään päin matkatessa maisema kuitenkin kuivuu vähitellen. Samalla harvenevat oliivipuuviljelmät. Siis kirjaimellisesti harvenevat, sillä kuivemmaksi käyvä maa ei pysty elättämään tiheään istutettuja oliivipuita. Viinitiloja ei etelässä enää ole.
Ohitimme Tunisian kolmanneksi suurimman kaupungin Soussen, joka tunnetaan kauniista medinastaan, mutta joka nyt jäisi käymättä. Sousse näkyy A1-moottoritielle. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Soussesta etelään sijaitsee El Jemin pikkukaupunki, joka kätkee sisäänsä erään Tunisian tunnetuimmista nähtävyyksistä. Ne eivät ole kaupungin sisääntuloväylän varrella riippuvat lampaanraadot, eivät kuolleita lajitovereitaan pällistelevät vielä elossa olevat lampaat, vaan eräs maailman suurimmista amfiteattereista.
El Jem on pieni kaupunki, joten siellä ajaminen ei tuota ongelmia. Sitä ei tuota myöskään amfiteatterin löytyminen, sillä se sijaitsee keskellä kaupunkia. Jätimme auton vartioidulle parkkipaikalle ja lähdimme etsimään amfiteatterin sisäänkäyntiä. Lippu maksaa ulkomaalaiselle 14 dinaaria (n. 3,6 euroa), minkä jälkeen seuraa turvatarkastus. Miehillä ei usein ole käsilaukkuja, joten nyt vain naiset tarkistettiin.
El Jemin amfiteatteri on rakennettu Rooman valtakunnan aikana 200-luvulla, silloiseen Thysdruksen kaupunkiin, jonka roomalaiset perustivat jo vuonna 46 eKr. Amfiteatterin rakennustöiden on arveltu käynnistyneen keisari Septimius Severuksen kaudella (hallitsi 193–211), mutta työt keskeytyivät vuonna 238, kun kaupungissa syttyi kapina ja keisari Maximinus Thrax (hallitsi 235–238) kukisti sen. El Jemin amfiteatteri on siis keskeneräinen, edustaa roomalaista arkkitehtuuria ja on rakennettu noin 30 kilometrin päässä rannikolla sijaitsevan Sullectumin (nyk. Salakta) louhoksen kivilohkareista. Amfiteatterin erikoisuutena on se, että rakennelma on rakennettu kokonaan ilman perustuksia.
Rakennelman esikuvana lienee ollut Rooman keskustassa seisova Colosseum, mutta suora kopio El Jemin amfiteatteri ei ole jo pelkän kokonsa vuoksi; soikionmuotoinen El Jemin amfiteatteri on pituudeltaan 148 metriä ja leveydeltään 122 metriä. Kun Colosseum veti noin 50 000 katsojaa, mahtui El Jemiin noin 35 000 katsojaa. Se on enemmän kuin silloisen Thysdruksen väkiluku. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Helsingin olympiastadionille mahtuu 36 200 katsojaa. El Jem on siis maailman suurimpien amfiteattereiden joukossa ja vähintäänkin maailman toiseksi suurin roomalainen amfiteatteri, siis Rooman Colosseumin jälkeen. El Jemin amfiteatterissa ehdittiin järjestää gladiaattorinäytöksiä huolimatta keskeneräisyydestä. Sen lisäksi amfiteatteria hyödynnettiin Ridley Scottin ohjaamassa Gladiator-elokuvassa (2000). Lähteet: [1], [2] & [3]
Aikojen saatossa El Jemin amfiteatteria hyödynnettiin myös puolustustarkoituksissa; 600-luvulla berberiprinsessa Kahina oli linnoittautunut teatteriin suojaan arabipiirittäjiltä. Kerrotaan, että Kahina olisi kiusannut piirittäjiä heiluttamalla tuoretta kalaa muurien huipulta. Kalan hän olisi saanut 30 kilometrin päästä rannikolta, samaisesta Salaktan kaupungista, josta amfiteatterin rakennusmateriaali oli peräisin, ja jonne johtaisi salainen tunneli amfiteatterilta. Tietenkään näin pitkän tunnelin rakentaminen tuohon aikaan oli mahdottomuus.
El Jemin amfiteatteri on nykyisin Unescon maailmanperintökohde ja siellä viihtyisi tuntikausia kiipeillen portaita ylös ja alas. Pohtien gladiaattorien elämää ja sen mahdollista päättymistä juuri täällä. Amfiteatterin alla on kellaritila, jonne laskeuduimme ihailtuamme amfiteatteria katsomoista, ylhäältä muureilta ja alueelta, jolla varsinaiset näytökset tapahtuivat. Kellarissa on huoneita gladiaattoreita ja heitä vastaan taistelleita eläimiä varten. Oma Italia-kokemukseni koostuu parin tunnin kävelystä Gorizian kaduilla vuonna 2021, joten en ole edelleenkään käynyt edes Roomassa saati sitten nähnyt Colosseumia. Erään ryhmässä olevan mukaan El Jem peittoaa Colosseumin mennen tullen. Ainakin turisteja täällä on huomattavasti vähemmän.
Samalla amfiteatterin pääsylipulla pääsee myös El Jemin arkeologiseen museoon ihailemaan vanhoja mosaiikkeja. Meitä kutkutti kuitenkin jo Sahara, joten matka jatkui käymättä museossa. Palasimme A1-moottoritielle ja jatkoimme ajoa kohti etelää. Ohitimme Sfaxin, Tunisian suurimman kaupungin, minkä jälkeen liikenne vähentyi huomattavasti. Jossain Sfaxin ja Gabèsin välillä poliisi ohjasi sivuun ensikerran, mutta rekisterinumeron nähtyään, matka sai jatkua ilman papereiden esittelyä ja jopa ilman ikkunan avaamista. Tunisian poliisi taisi etsiä jotain tiettyä autoa rekisterinumeron perusteella.
Gabèsin liepeillä jätimme A1-tien taakse ja käännyimme pienemmälle P16-tielle. Se ei ole maksullinen, eikä enää edes kaksikaistainen, vaan kulkee muutamien kaupunkien keskustojen halki, mikä ei ainakaan jouduta matkantekoa. Tankkasimme El Hammassa. Tankkaamista varten on suositeltavaa pitää lompakossa riittävää määrää dinaareja, sillä kokemukseni mukaan kortti ei oikeastaan kelpaa huoltoasemilla. Tunisissa pystyin tankkaamaan Mastercardilla, kun taas Visa ei kelvannut lainkaan. El Hammassa kelpasi pelkkä käteinen.
Matkalla Douziin poliisi ohjasi auton sivuun neljästi. Kerran riitti rekisterin näkeminen, toisen kerran huomioliiveihin pukeutuneet nuoret tytöt tulivat kuskinikkunalle, mutta minut nähtyään lähtivät hihitellen äkkiä pois ja poliisi viittoi meidät jatkamaan matkaa. Kolmannen ja neljännen kerran poliisille riitti minun ei-tunisialaisen naaman näkeminen. Papereita ei tahdottu edes vilkaista, mutta sen sijaan poliisit toivottivat lämpimästi tervetulleeksi. Tunisiassa on käynyt matkailijoita vuosikymmeniä, mutta silti paikalliset poliiseja myöten jaksavat toivottaa turistit tervetulleeksi. Tunisia muistutti kovasti Algeriaa ihmisten käytöksen perusteella. Ehkä tunisialaiset ovat huomanneet, että turistit tuovat maahan rahaa, joten heitä ei kannata karsastaa, huijata ja ryöstää, vaan ennemminkin pitää hyvänä. Tunisia oli paljastunut jo tähän mennessä hyvin positiiviseksi yllätykseksi.
Aurinko oli laskenut ajaessamme El Hammasta kohti Douzia, joten saavuimme kaupunkiin pimeällä. Douz on noin 30 000 asukkaan keidaskaupunki ja ”portti” Tunisian Saharaan. Kaupunkia ympäröivät dyynit, joille lähtisimme seuraavana aamuna. Pienestä koostaan huolimatta Douzissa vallitsi alkuillasta sekasorto, sillä kaupungissa järjestetään vuosittain suuri kansainvälinen Sahara-festivaali. Perinne on jatkunut vuodesta 1910 saakka ja festivaali järjestetään yleensä joko joulun tai uudenvuoden aikoihin. Vuonna 2023 festivaali tapahtuisi juuri nyt, kun kaupungissa olisimme, joten kaupungissa autoilu oli hieman haastavaa. Poliisi pysäytti lopulta liikenteen, että pääsimme kääntymään kohti hotellia johtavalle tielle. Douzin eteläpuolella on useita suuria hotellikomplekseja, joista olin valikoinut kolmen tähden Hotel El Mouradi Douzin. Festivaalin johdosta hotelli taisi olla viimeistä huonetta myöten täynnä, minkä lisäksi hotellin koreassa aulassa esiintyi paikallisia artisteja illan mittaan. Sahara-festivaali houkuttelee toki myös ulkomaalaisia vieraita, mutta pääosa kävijöistä on tietenkin tunisialaisia. Se oli tilanne hotellissammekin.
Mukava kuulla, että A1-tie oli hyvässä kunnossa. Vielä mukavampaa on se, että sen rahoitus ei ole tullut Kiinasta. Enpä olisi arvannut Tunisian olevan viinintuottajamaa, tosin tuntemukseni Tunisiasta on varsin olematon. Komea tuo El Jemin amfiteatteri, josta näköjään on aikojen saatossa ollut moneen.
Sahara-festivaali kuulostaisi kiinnostavalta!
Alkoissa ei taida olla Tunisian viinejä, enkä tiedä olisiko menekkiäkään niin eksoottisen maan viineille. El Jemin teatteri oli kyllä upea ilmestys, suosittelen.
Kirjoittelen festivaalista hieman lisää myöhemmin!
Drugstore-kuva herätti ajatuksia. Olen käynyt, tässä aikajärjestyksessä, Tunisissa, Maltalla, Napolissa ja Palermossa. Kun niitä vertailee, niin eroja on oikeastaan hämmentävän vähän. Kun pääsin tuonne Palermoon asti, niin mietin, että sehän on aivan Pohjois-Afrikkaa monellakin eri tavalla. Ja varsinkin verrattuna esim. Milanoon tai siitä pohjoiseen. Välimeri on yhdistävä, ei erottava tekijä. Alpit on sitten se erottava.
Tuon vale-colosseumin jälkeen en tiedä, kannattaako sitä aitoa mennä katsomaankaan. Tuo on taatusti mielenkiintoisempi ja rauhallisempi. Mutta Roomassa voi ratikassa istuessaan nostaa katseen kännykästä oikeassa kohdassa, niin näkee sitten sen aidonkin colosseumin. Onhan se aika hassua, että siellä ne istuu ratikassa päivästä toiseen, menossa tai tulossa töistä, ja ajelee kasuaalisti colosseumin ohi siitä sen enempää välittämättä. Osa heidän arkeaan.
Tunisia on tainnut näyttää teidän porukalle parhaat puolensa. Kun kerroin kaverille varanneeni lennot Tunisiin, sain kasan haukkuja niskaan. Ei hän niinkään mua haukkunut, mutta tunisialaisia kylläkin, omien kokemustensa perusteella. Mutta ne kokemukset olivatkin turistien suosimasta Soussesta. Hyvä kun jätitte sen väliin.
Näin olen myös ymmärtänyt, että Sisilia ja Etelä-Italia on monin tavoin kuin Pohjois-Afrikkaa. Maltalla olen käynyt ja sekin menisi ihan Pohjois-Tunisiasta, myös kielensä puolesta.
Vale-Colosseum on parempi ja siellä saa myös raapustaa nimikirjaimensa seinään, kuten valitettavan moni on tehnyt. 🙁 Colosseumilla sellaisesta päätyy Italian mediaan ja putkaan.
Näinpä, toista se on Suomessa, kun ei ole mitään noin vanhaa jäljellä; siksi kun olemme asuneet vielä puissa niihin aikoihin, kun se on rakennettu.
Heh, minäkin kuulin Tunisiasta pelkkää negatiivista ennen sinne menoa. Moni ei ollut maassa toki edes käynyt, mutta kun Egyptissä ja Marokossakin on varma p*skatauti, niin totta kai Tunisiassakin! Ihmisiä pidettiin epämiellyttävinä huijareina. Sidi Bou Said + Douz + Tozeur -yhdistelmässä sellaisia ei tullut vastaan, eikä kyllä sitä ripuliakaan. Sousse ja Hammamet saattavat olla eri asia, mutta jos niistä pysyt pois, niin hyvän päivitetyn kokemuksen saanet!
Tunisiassa näyttää olevan muutakin katsottavaa kuin pääkaupunki Tunis ja rantakohteet Hammamet ja Sousse 😉 . Matkanjärjestäjät eivät tainneet vuosituhannen alussa viedä asiakkaitaan retkille El Jemiin katsomaan sen komeaa amfiteatteria, en ainakaan muista mainintoja maailman toiseksi suurimmasta roomalaisesta amfiteatterista. Joitakin retkiä Saharan laidalle turisteille sentään tarjottiin ranta- ja kylpylälomailun oheen.
Kappas, olisiko El Jem niin tuore kohde kuitenkin. Etäisyys Soussesta ei ole kummoinen, mutta ehkäpä paikkaa ei pidetty mielenkiintoisena tai siellä oli jotain muuta hämminkiä lyömässä kapuloita turismin rattaisiin. Saharan laidalle olen myös kuullut järjestetyn retkiä myös suomalaisille. Joku oli nähnyt suomalaisia kymmenen vuotta sitten 😉