15.4.2023

Yön aikana retkikuntamme koko oli kutistunut kahdella, kun kuljettajani Mohammed oli vienyt tšekkiläisen Peterin Djanetin lentoasemalle ja lähtenyt itsekin samalla kotiinsa. Joskaan ei lentokoneella, vaan autolla. Siispä minäkin pääsisin kokonaan uuden auton kyytiin, jota ohjasti vanhempi herrasmies Ahmed. Hän jaksoi olla aamusta iltaan hyvällä tuulella ramadan-paastostaan huolimatta. Aamupalan jälkeen palasimme vielä läheiseen Djanetiin, jossa miehet pistäytyivät pikaisesti asioilla. Sitten otimme suunnaksi Essendilenen kanjonin, joka sijaitsee Djanetista luoteeseen. Ajoimme samaista Välimeren rannalle päättyvää RN3-valtatietä kohti Bordj El Haouasia. Tie on erinomaisessa kunnossa, eikä liikennettä ole myöskään pohjoisen suuntaan juuri nimeksikään. Ainoat tielläliikkujat tuntuivat olevan kameleita, jotka ylittivät tietä, söivät heinää valtatien varressa tai muuten vain toljottivat autokuntaamme.

Djanetin esikaupunkialueita.
Olemme palanneet Djanetin keskustaan.
Djanetin ydinkeskustassa käy vilske.
Portti Saharaan Djanetin pohjoispuolella.
RN3-valtatie Djanetista pohjoiseen.

Noin 70 kilometrin jälkeen Ahmed kurvasi tieltä sivuun ja etsi Essendileneen (myös nimellä Assendilen) johtavan tieuran. Perille kanjonin päätyyn olisi valtatieltä vielä 10–20 kilometrin matka. Ainoat näillä kulmilla kulkevat ihmiset ovat paimentolaisia, eikä täällä ole missään pysyvää asutusta. Vähän matkaa hiekkaista uraa röykyteltyämme, Ahmed äkkäsi pusikoissa paimentolaisnaisen lapsineen. Ahmed tiesi, että nainen oli pusikossa asiakkaita odottamassa. Kurvailimme pesueen luokse ja nainen ryhtyi kaivamaan muovipussistaan eräänlaisia nahkaisia jollain aineella täytettyjä ”talismaaneja”. Ne olivat naisia varten ja niitä kuulemma pidettäisiin silmien päällä. Myös takapenkillä matkustanut oppaani päätti ostaa naiselleen oman taikakalun. En aivan päässyt selvyyteen esineiden merkityksestä, enkä siitä, mitä ainetta sisällä lopulta oli.

Essendilene on kilometrien pituinen kanjoni 1 400–1 600 metriin merenpinnasta yltävien vuorten keskellä, mutta aivan sen päätyyn asti ei pääse autolla. Loppumatka on taitettava kävellen, aasilla tai kamelilla. Päätimme lähteä kanjoninvalloitukseen välittömästi. Kokki-Husseini ryhtyi valmistamaan lounasta. Kuski-Ahmed puolestaan asetti patjansa suuren palmun varjoon ja kävi nukkumaan. Essendilenen kanjonin päätyyn kävelee parkkipaikalta vauhdista riippuen puolesta tunnista tuntiin. Sadekaudella kanjonin pohjalla oleva vadi, kuivunut joenuoma, virtaa vettä ja mahdollistaa vehmaan kasvillisuuden täällä. Kanjonin pohja on nimittäin täynnä oleanteripensaita, joissa on näin keväisin kauniit vaaleanpunaiset kukat. Siellä täällä kasvaa myös palmuja.

Kameli päivystää Essendilenen kanjoniin johtavan tieuran alussa.
Ei päivääkään ilman kamelin näkemistä.
Essendilenen kanjonissa asuu myös aaseja.
Varsinainen kanjoni alkaa tästä.
Nyt kanjonin pohjalla virtaava vadi on kuivillaan.
Oleanterit kukkivat huhtikuussa pitkin Essendilenen kanjonia.
Tätä pidemmälle ei Essendilenen kanjonissa pääse.
Essendilenen kanjonissa pääsee myös uimaan.

Nuun kulki kaukana edellä, kun taas minä otin patikoinnin rauhallisemmin. Olihan minun ensinnäkin otettava valokuvia. Puolessavälissä kanjonia vastaan tuli koira, joka oli kuulemma jonkun paimentolaisen. Essendilenen vehmas ja syrjäinen kanjoni on mitä parhain laidunnuspaikka kameleille, vuohille ja aaseille. Aaseja ja vuohia tulisimme näkemään kanjonissa paljonkin. Puolen tunnin patikoinnin päätteeksi olin Essendilenen kanjonin päässä, jossa vastassa on syvä guelta, kalliosyvennyksessä oleva vesiallas, jossa on vettä ympäri vuoden. Vesi oli viileää ja suorastaan houkutteli pulahtamaan. Olisin toivonut Nuunin tiedottaneen minua ennen vaellukselle lähtöä, että uimahousut kannattaisi ottaa mukaan. Nyt ne olivat rinkassani ja rinkka autossa. Opas riisui ainoastaan kuparinvärisen kaapunsa ja pulahti veteen aluspaidassaan ja pitkissä alushousuissaan. Tuaregit ovat totisesti häveliästä kansaa.

Arvioin gueltan pari metriä syväksi. Pohjasta kasvoi vesikasveja, mutta kaloja täällä ei kuitenkaan ole. Viime vuonna kahlasin Guelta d’Archein, monta kertaa suuremman gueltan poikki Tšadin Saharassa. Siellä sentään elelee pieniä kaloja ja jopa krokotiileja muistona ajoilta, jolloin Sahara ei ollut aavikkoa, vaan vehmas elämää pulppuileva paratiisi. Essendilenen kanjonin gueltan ainoat elävät eliöt olivat suuri herhiläisten sukuun kuuluva Vespa orientalis ja toisaalta eräs sudenkorento, jotka parveilivat vedenpinnan ääressä. Nuun ui ja kuivatteli aikansa, minkä jälkeen lähdimme patikoimaan takaisin leiriin. Söin lounaan jykevän kierreakaasian alla. Akaasia pudotteli siemeniä pitkin pöytää ja ruokaankin. Pian apajille tuli utelias vuohi, joka olisi tahtonut päästä osalliseksi ruoastani. Vuohi ajettiin pakosalle, mutta se yritti pian uudestaan. Lähistöllä aterioineet aasit tyytyivät kuivaan heinään, eivätkä hamunneet salaattiani. Lounastaessani paikalle saapui muitakin turisteja, jotka tapaisin sattumalta vielä useita kertoja eri puolilla Algeriaa. Tämä vanhempi pariskunta oli kotoisin Italiasta ja mukanaan heillä oli italiaa puhuva algerialaisopas.

Essendilenen kanjonin maisemat ovat kohdillaan.
Matkalla kohti Tikobaounenia.
Luonnon muovaama norsu Tikobaouenissa. Mielestäni Ennedin norsu on kauniimpi.
Tikobaouenin kivipilareita.
Tikobaouen on Algerian Saharan mielenkiintoisimpia kolkkia.
Leirimme Tikobaouenissa.
Viimeinen iltanuotio.

Essendilenen kanjonin luota jatkoimme seuraavaksi paikkaan nimeltä Tikobaouen, joka on kanjonin ja Tadrart Rougen ohella Tassili n’Ajjerin kansallispuiston kohokohtia. Tikobaouen on kivipilariviidakko tai -labyrintti. Erikokoiset ja -muotoiset kivimuodostumat ympäröivät meitä kilometrikaupalla ja etenkin, kun pääsimme perille alueen keskelle. Muut miehet jäivät perustamaan leiriä, kun taas minä lähdin tutustumaan paikkaan jalkaisin. Nuun kertoi olevansa helpottunut, sillä hänen ei tarvitsisi stressata eksymistäni; minä en tekisi liian pitkiä omatoimivaelluksia, toisin kuin se Peter, joka oli lähtenyt kotiinsa viime yönä. En tosin hänenkään tiedä missään eksyneen.

Tikobaouenissa kieltämättä eksyisi helposti, mutta uskonpa, että apua huutamalla minut olisi löydetty pikavauhtia. Paikka oli nimittäin käsittämättömän hiljainen. Ei kuulunut linnunlaulua, sakaalinlaulua, eikä edes tuulenvirettä. Julistan Tikobaouenin hiljaisimmaksi paikaksi, missä olen käynyt. Paikka oli paratiisi, kuten tulin huomaamaan eräälle dyynille tähystämään kavutessani. Tämä olisi toistaiseksi viimeinen telttayöni Saharassa, sillä seuraavana yönä olisi vuoroni lähteä täältä Kaakkois-Algeriasta. Yritin imeä maagista Saharan iltaa itseeni. Ainoat valot tulivat nuotiosta ja ainoa melusaaste siitä, kun tuaregiretkikuntani keskusteli keskenään.

8 Replies

  1. Ja taas on aivan erilaiset maisemat!

    Miten uskalsit mennä noin lähelle vierasta kamelia, ja miten se edes päästi? Tosin sillä näkyy olevan etujalat yhteen sidottuna eli oliko se jonkun paimentolaisen kesykameli sitten? Olivatko aasit kesyjä vai villejä?

    Ilmeisesti noissa gueltoissa ei ole mitään loisia tai muita ikävyyksiä myöskään, vaan uiminen on ihan turvallista?

    Oletko nähnyt Saharassa käärmeitä?

    1. Monipuoliset maisemat tuolla Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa. Myös Tassili n’Ajjerin ylätasanko, Plateau, olisi kiinnostava ja taas ihan erilainen paikka. Se vaatisi muuleja/kameleita, sillä autolla sinne ei pääse.

      Saattoi olla kameran zoomilla jotain tekemistä kameleiden kuvaamisen kanssa. Toisaalta ei ne kauheasti hötkyilleet mut nähtyään, ehkä jalkojen sitominen vaikutti asiaan. Sitominen viittaa siihen, että joku paimentolainen ne omistaa. Aasit päästivät 5 metrin päähän eli nekin lienevät paimentolaisten omaisuutta.

      Järvet, lammet ja muut virtaamattomat makean veden vesistöt Afrikassa on hyvä välttää bilhartsiariskin takia, mutta miten loinen olisi päässyt keskellä Saharaa sijaitsevaan lätäkköön. No, kai sekin keinot keksii, mutta mitä se söisi tuossa lätäkössä selviytyäkseen. Vaikea tietää gueltan ikävyyksiä, mutta olisin minä tuohon uimaan mennyt silti. Jos lätäkkö olisi ollut missä tahansa Saharan eteläpuolisessa maassa, en olisi mennyt.

      Kärmeksiä en ole nähnyt Saharassa ikinä, edes kuolleina.

      1. Jaa vai on sulla niin hyvä kamera, näytti ihan kuin olisi melkein vierestä kuvattu!

        Bilhartsiasta mäkin olen lukenut kauhutarinoita. São Tomélla olisi ollut ihan kiva käydä pulahtamassa niissä vesiputousten alla olevissa lämpäräreissä, mutta tyydyin kuitenkin kloorattuun uima-altaaseen. Toisaalta kai se vesiputouksesta tuleva vesi on kyllä virtaavaa, että ehkä se olisi ollut turvallistakin.

        1. São Tomé on 100-prosenttisesti tropiikissa = ikävyyksien määrä luonnossa tapissaan.

          Minä uin Komoreilla vesiputouksessa, kun vesi kerran virtasi. Toistaiseksi olen hengissä.

  2. Näyttääpä tuo Essendilenen kanjoni hienolta, ja aivan kuin Daniel totesi, varsin erilaiselta kuitenkin edellisiin maisemiin verrattuna. Bilhartsiariskiä pitäisin itsekin tuolla varsin vähäisenä, mutta uimista välttäisin kuitenkin varmuuden vuoksi, sen verran inhalta kuulostava vitsaus kuitenkin kyseessä.

    1. Bilhartsiakaan ei liene ainoa ikävä ja näkymätön otus. Voihan noissa lammikoissa muitakin eliöitä elellä. Sinne kun aasi käy kakkaamassa, niin siinä sitä sitten ollaan! 🙂

  3. Upeita maisemia taas, varsinkin nuo keitaat, joissa oli kasvillisuutta. Oliko jokin syy, miksi leirit pystytettiin kauas kallion seinämistä. Oliko parempi, että nuotio oli avaralla paikalla? Itsellä tulee mieleen, että olisin pystyttänyt teltan suoran kallioseinämän viereen. T. retkeilijä, joka on viimeksi nukkunut teltassa Suomen Lapissa ja Norjan Lofooteilla noin 50 vuotta sitten 🙂 .

  4. Hmm, luultavasti syynä vähän kauempana leiriytymiseen oli se, että kallioista saattaa pudota kivenmurikoita… Nuotioita pidettiin niin ikään vähän kauempana kallioista, ehkä samasta syystä. Saharassa tulen voi tehdä melko huoletta mihin tahansa, kun harvoin se leviää.

    Lofooteilla minä taas nukuin autossa, kun ei viitsitty kasata telttaa. Lapissa olen sentään yöpynyt teltassakin, mutta myös autossa mukavuussyistä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *