16.4.2023

Viimeinen aamu Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa oli koittanut. Sen olin viettänyt täällä Tikobaouenin kivipilareiden keskellä, hiekkadyynin kupeessa ja laadukkaassa tuaregiseurassa. Oli aika palata vähitellen takaisin seudun suurimpaan keskukseen Djanetiin, josta lentoni takaisin Algerian pääkaupunkiin Algeriin lähtisi tulevana yönä.

Olin näiden viiden Algerian Saharassa viettämäni antoisan päivän aikana nähnyt lukuisia eliölajeja, vaikka Saharan voisikin helposti kuvitella olevan täysin kuollut hiekkaerämaa. Safari jatkui taas jo ensimmäisten minuuttien aikana, kun olimme leirin jättäneet taakse; vasemmalla puolella vaelsi kamelikaksikko, joista toinen oli pikimusta. Oikealla, kallionreunamalla, puolestaan kiipeili kaksi kalliotamaania. Lajia tavataan suurimmassa osassa Afrikkaa ja olen nähnyt niitä aiemmin ainakin afrikanpingviinien seurana Boulders Beachillä Etelä-Afrikassa. Kalliotamaanit ovat taitavia kiipeilijöitä, joten Tikobaouen on erinomainen asuinpaikka kyseiselle lajille.

Tikobaouen jää taakse.
Kalliotamaani.
Kalliotamaanit viihtyvät näillä kallioilla.
Saharassakin kasvaa jotain!

Tikobaouen vaihtui alueeseen nimeltä Immourouden. Se sijaitsee niin ikään samassa Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa. Näimme matkan varrella luolan, jonka edessä on hauta. Nuun kertoi tarinan paimentolaisperheen äidistä ja lapsesta; äiti oli menehtynyt paikalla ja lapsi oli viettänyt ruumiin luona pitkään, sillä ei ollut tiennyt mitä tehdä. Paikalta on aivan liian pitkä matka kaikkialle. Hyvällä tuurilla paikalle oli lopulta osunut ryhmä länsimaalaisia turisteja, jotka olivat pelastaneet lapsen. Äiti oli haudattu paikalle. Nuun kertoi tietävänsä tämän lapsen, joka taitaa olla kasvanut jo aikuiseksi.

Näimme myös viimeisiä luolia, holvikaaria, kivipilareita, hiekkadyynejä ja niin edelleen. Olin mielestäni saanut viidessä päivässä hyvän käsityksen Tassili n’Ajjerista, mutta yhtä luonnonilmiötä en ollut osannut odottaa; meitä lähestyi hiekkamyrsky! Kun pääsimme taas RN3-valtatielle ja otimme suunnaksi Djanetin, oli tuuli yltynyt ja hiekkaa lensi ilmassa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että auton ikkunoita olisi ollut pidettävä suljettuna. Hiekka lensi pääasiassa maantasalla. Kun pääsimme perille Djanetiin, lensi hiekkaa nyt myös suuhun ja silmiin. Ilma oli sakeana hiekasta, mikä taas esti auringonsäteiden saapumisen maahan saakka.

Kaunista Algerian Saharaa Immouroudenissa Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa.
Ei päivääkään ilman kameleita.
Immouroudenin maisemaa Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa.
Jykevä kallio Immouroudenissa.

Söimme lounaan matkatoimiston pomon asunnolla ja jatkoimme sitten takaisin Saharaan. Minulta oli kokematta ja näkemättä seudun kalliopiirroksista kuuluisin. Lisäksi hiekkamyrsky Saharassa on kokemuksena fantastinen. Taivas oli synkentynyt yhä vain yltyvästä hiekkamyrskystä. Tuuli pöllytti hiekkaa ajoradoille. Paikoin teillä oli jopa hiekkakinoksia, mutta aurauskalusto oli edelleen varikolla. Olen nähnyt hiekanaurausta Afrikassa ja luulen, että Algerian Saharakaan ei ole poikkeus tässä asiassa. Pian minun oli pakko sulkea ikkuna.

Ajoimme 25 kilometrin päähän Djanetista etelään alueelle nimeltä Tigharghart. Siellä, keskellä hiekka-aavikkoa, seisoo yksinäinen suuri kallio, jonka yhdelle sivulle on kaiverrettu sarvipäisiä lehmiä, joista ainakin yhden on tulkittu itkevän sen silmässä olevan kyyneleen ansiosta. Ranskaksi kalliopiirros kulkee nimellä ”La vache qui pleure” eli ”Itkevä lehmä” ja ikää sillä on yli 7 000 vuotta. Tämän neoliittisen kauden kalliopiirroksen on arveltu kuvaavan vettä odottavaa lehmälaumaa. Jonkun tulkinnan mukaan lehmä itkee, kun paikalla ollut vesiallas, ehkä lampi tai järvi, on kuivunut. Paikalla oli hiekkamyrskystä huolimatta kaksi turistia oppaansa kanssa tutustumassa esihistorialliseen kalliotaiteeseen. Itkevä lehmä on taatusti aito, mutta silti minua kieltämättä kiinnosti enemmän ympärillämme raivonnut hiekkamyrsky, joka vaikeutti jo näkyvyyttäkin aavikolla autoillessa.

Hiekkamyrsky tekee tuloaan.
Pian on aurakalustolle käyttöä.
”La vache qui pleure” eli ”Itkevä lehmä” on yli 7 000 vuotta vanha kalliopiirros.

Air Algérien lentoni lähtisi vasta noin 12 tunnin kuluttua, mutta ryhdyin murehtimaan poispääsyäni Djanetista. Nuun vahvisti epäilyni; hiekkamyrskyt monesti aiheuttavat lentojen peruuntumisia, mutta eivät automaattisesti. Samalla hän kertoi, että hiekkamyrsky saattaisi kestää päiväkausia. Periaatteessa minulla ei ollut hätää, vaikka lento olisikin peruttu. Enhän ollut lentämässä pois Algeriasta vielä pitkään aikaan. Hiekkamyrskyä seuraa monesti saderintama ja sadekuuron pitäisi lopettaa myrsky. Kyselin sateen mahdollisuutta, mutta Nuun oli epäileväinen. Eihän Djanetissa ollut satanut kahteen vuoteen, ainakaan merkittävästi, eikä nyt ollut edes ”sadekausi”. Kysymyksestä kului kymmenen minuuttia, kun tuulilasiin iskeytyivät ensimmäiset vesipisarat. Kaupunkiin päästyämme vettä tuli kunnon sadekuuron verran. Kaduilla lainehti paikoin, sillä rutikuiva maa ei vedä vettä. Vierailuni Algerian Saharassa tuntui jatkavan henkilökohtaista perinnettäni, jonka mukaan aina vieraillessani Saharassa, saan niskaani sadekuuron tai vähintään vesipisaroita. Niin on käynyt ainakin Mauritanian Terjitissä ja Tšadin Saharassa. Myöhemmin keväällä Nigerin Saharasta selviytyisin tosin kuivin nahoin, valitettavasti. Hiekkamyrsky oli loppunut sadekuuroon.

Maisemaa ”Itkevä lehmän” luona hiekkamyrskyssä.
Hiekka lentää.

Kävimme tankkaamassa. Algeria on öljyntuottajamaa ja bensalitra maksoi 0,16 euroa. Tiedon välittäminen sai aikaan ryöpyn bensatilauksia kotipuolesta. Kunpa polttoainetta voisikin tuoda kotiintuomisina. Kunpa Suomella olisikin naapurimaana Algerian kaltainen maa, jossa käydä tankkaamassa. Tai kunpa Suomellakin olisi öljyvaroja. Maailman mittakaavassa Algeria lienee viiden edullisimman maan joukossa edellään vain Iran, Libya, Kuwait ja Venezuela. Öljyntuottajamaita jokainen. Edullista hintaa päiviteltyäni, opas kertoi takapenkiltä, että valtion leivissä olevat algerialaiset tankkaavat ilmaiseksi. Esimerkkinä hän käytti omaa ammattikuntaansa eli palomiehiä, joiden ei tarvitse maksaa polttoaineistaan dinaarin dinaaria.

Pian hän ryhtyi puhumaan myös jokaisen algerialaisen oikeudesta saada ”ilmainen” talo tai rahat sellaisen rakentamiseksi. Rahoja ei tarvitse ikinä maksaa takaisin, kiitos Algerian hyvinvointivaltion. Ilmeisesti kyseessä on Algerian valtion ohjelma matala- ja keskipalkkaisten algerialaisten paremman asumisen edistämiseksi, jossa asunnot eivät ole varsinaisesti ilmaisia. Monella täkäläisellä kun on vaikeuksia hankkia kunnollista asuntoa, mikä on johtanut paikoin jopa slummiutumiseen. Valtio on vastannut tähän ohjaamalla öljyrahoja vuodesta 1991 lähtien AADL-nimiseen ohjelmaan (ransk. L’Agence nationale de l’amélioration et du développement du logement), jonka tarkoituksena on rakentaa asuntoja niitä kipeästi tarvitseville. Asunnot luovutetaan, kun asukas on maksanut 25 prosenttia asunnon arvosta. Loppusumma maksetaan kuukausittain 25 vuoden aikana korottoman valtion takaaman lainan sekä valtionavustuksen turvin. Mahdollisesti tämä valtionavustus on ilmaista rahaa. AADL on saanut kritiikkiä muun muassa siitä, että asuntoja rakennetaan kauas kaupunkikeskustoista, eikä julkinen liikenne välttämättä tavoita näitä alueita. Ihminen ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään, ei edes algerialainen oman kodin saatuaan.

Djanetin ylle on langennut sadekuuro.
Näkymä Djanetin palmulehdosta.

Eräs syy asuntojen hankkimisen edistämiseen on nopeuttaa algerialaisten avioitumista ja perheenperustamista. Nyky-Algeriassa se viivästyy muun muassa asunnon puutteessa. Pian keskustelinkin tuaregien avioitumistavoista, jotka vaikuttivat suomalaisesta näkökulmasta kovin konservatiivisilta. Vaimon valinta tapahtuu siten, että miehen vanhemmat valikoivat sopivia vaimoehdokkaita. Seuraavaksi mies vierailee ehdokkaiden luona ja jos nainen osaa siivota ja kokata, kihlaudutaan saman tien. Nainen on suuresti arvostettu tuaregikulttuurissa ja suurin osa tuaregiyhteisöistä on matrilineaarisia eli lasten suku lasketaan äidin mukaan. Siitä huolimatta naisen paikka on kotona, ei töissä. Kotoa poistumiseksi naisen on pyydettävä lupa aviomieheltä tai veljeltä ja mikäli nainen ei palaa ajallaan kotiin, lähdetään tätä etsimään. Poikkeuksen muodostavat kristityt vaimot, jotka saavat mennä ja tulla miten tahtovat. Heille sallitaan enemmän vapauksia. Djanetissa asuu noin kolme länsimaista tuaregimiehen nainutta kristittyä naista.

Illalla Djanetin ylle lankesi ukkosmyrsky, mutta ainakin hiekkamyrsky oli loppunut vesisateen alkuun jo iltapäivällä. Oletin pääseväni poistumaan Djanetista ajallaan. Nautin illalliseksi kanaa ja perunaa, mitä katuisin vähän ajan päästä, kun olisi matkattava lentoasemalle.

8 Replies

  1. kalliotamaanit ovat veikeitä eläimiä, niitä on aina hauska seurata. Huh, varmasti paimentolaisperheen lapselle traumaattinen kokemus, onneksi ryhmä löysi hänet. Hurjan näköinen tuo hiekkamyrsky, ei ihme, että vaikutuksia näkyy usein Euroopassakin saakka. Ilmesiessti niitä on ollut tänä vuonna erityisen paljon. Tuo AADL-ohjelma kuulostaa muuten varsin pätevältä!

    1. Kalliotamaanit tosiaankin hauskoja eläimiä, mutta ei niitä liian usein näe. Lähinnä tuolla Kapkaupungin ympäristössä niitä riittää. Näin se on, että välillä hiekkaa lentää Suomeen asti, mutta ehkä siihen tarvitaan vähän rajumpi myrsky. Tämä oma myrskyni kesti vain tunteja.

  2. Oli kyllä siinä mielessä aivan mainiosti järjestetty Sahara-kierros, että sait nähdä vielä hiekkamyrskyn ja sateenkin. (Sun täytyy alkaa myydä itseäsi sateentekijäksi Saharaan, jos kerran aina tuot sateet mukanasi!) Miten se hiekanauraus toimii, harja-autoillako? Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että hiekkaakin pitää aurata teiltä pois, vaikka siinähän se kinostuu joka paikkaan kuten meillä lumi.

    1. Näin se on, että sikäli onnistunut kierros, kun tuli tuo hiekkamyrsky ja perinteinen vesisadekin. Kiitos vinkistä sateentekijyyteen, otan sen työn alle ja ryhdyn brändäämään itseäni kautta Saharan. Hiekkaa aurataan tiekarhuilla, traktoreilla, puskutraktoreilla, harjakoneilla, käsipelillä. Namibiassa oli käytössä tiekarhu, Djanetista en tiedä. Hieman vastaava riesa tuo hiekka kuin lumi meillä. Helsinki-Vantaalla peruuntuvat lennot, kun sataa lunta. Djanetissa, kun sataa hiekkaa.

  3. Olipa taas mielenkiintoinen päivä erilaisten luonto- ja luonnonilmiökokemusten kera. Nuo hiekkamyrskyt voivat olla tosi tuhoisia haudatessaan alleen jopa asumuksia. On hienoa, että maan öljytuloja käytetään asuntojen rakentamiseen tavallisille kansalaisille eikä pelkästään poliittiselle eliitille.

    1. Olet oikeassa hiekkamyrskyjen tuhoisuudesta. Hieman samaa aiheuttaa Algerian In Salahissa sijaitseva dyyni, joka liikkuu hiljakseen halki kaupungin haudaten osan taloista hiekan alle vuosikymmeniksi. Haluaisin joskus käydä katsomassa kyseistä dyyniä. Yllätyin myös, miten Algeria panostaa myös kansaan toisin kuin monissa muissa alueen/arabimaailman maissa. Ehkä siksi maa säästyi suuremmalta sekasorrolta arabikeväässäkin…

      1. Vuosikymmeniksi? Ja sitten ne taas paljastuu ja otetaan käyttöön, kun jotkut muut talot hautautuu? Hurjaa.

        Onko se Saharassa niin, että joka paikassa olisi vettä, jos vaan riittävän syvälle poraa? Eli voisiko nyt vaikka Algerian valtio päättää vapaavalintaisesti kartalta paikan, jonne rakennetaan vaikkapa uusi kaupunki?

        1. Näin ne kertoo, uskoo ken tahtoo. Itse varmaan ahkerasti lapioisin hiekkaa ja estäisin moisen tapahtumisen.

          Enpä tiedä kyllä, että kaikkialla olisi vettä, kunhan vain jaksaisi porata 30 metriä. Periaatteessa uuden kaupungin voisi perustaa minne tahansa tuolla periaatteella. Nyt tosin väki pakkautuu Saharasta Välimeren rannikolle eli ei olisi hyvä idea perustaa uusia kaupunkeja enää. Toki jos otettaisiin Marokon hallinnoimasta Länsi-Saharasta mallia, niin tulijoita voisi riittää. Eli verovapaus muuttajille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *