3.5.2023
Nigerin kolmanneksi suurin kaupunki, syvällä Sahelin ja Saharan välimaastossa sijaitseva Zinder, on parasta, mitä näillä seuduilla on tarjottavanaan. Matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri, mutta silti minä olin ollut koko kaupungin ainoa turisti näinä neljänä päivänä, jotka olin kaupungissa viettänyt. Päivänä, jona saavuin Zinderiin Nigerian puolelta Baburasta, olin nähnyt kaksi valkoista miestä erään kehitysyhteistyöjärjestön maasturissa. Muuten olin ollut ainoa valkonaama minne meninkin. Huolimatta tästä minut oli kaikkialla otettu vastaan sydämellisesti. Zinderin-vierailun kohokohta oli ehdottomasti Damagaramin sulttaanin Aboubacar Sanda Oumaroun tapaaminen hänen palatsissaan sekä toisaalta luotettava hovikuskini Yahouza, joka oli kuljettanut minua moottoripyörällään ympäri kaupunkia monena päivänä ja näyttänyt jopa kotinsa minulle.
Nyt Yahouza oli jälleen sovitusti hotellini, Auberge Gamzakin, portilla, kun olin aikeissa jättää kaupungin taakseni ja matkustaa Pohjois-Nigerin suurimpaan kaupunkiin, Agadeziin. Olin jo saapumispäivänäni ostanut Niger Airlinesilta lentolipun, sillä en ehkä olisi voinut matkustaa maata pitkin mahdollisten turvallisuushuolten johdosta. Toisinaan Nigerin valtio kun vaatii sotilassaattuetta turvaamaan ulkomaalaisten matkantekoa. Toisinaan taas ei. Se ilmeisesti hieman riippuu, keneltä Nigerin armeijasta asiasta kysyy ja mihin vuorokauden aikaan. Nigerin turvallisuustilanne oli ottanut valtavia harppauksia parempaan suuntaan presidentti Mohamed Bazoumin vuonna 2021 alkaneella kaudella ja sotilassaattuevaatimuksesta voitaisiin pian luopua, kerrottiin minulle myöhemmin Agadezissa. En lähtenyt koettelemaan onneani sotilaiden pitämillä tiesuluilla, joten olin päättänyt lentää Agadeziin.
Yahouza ajoi minut Zinderin kansainväliselle lentoasemalle, joka sijaitsee Zinderin eteläpuolella. Maksoin miehelle vielä tonnin (n. 1,5 euroa) ja hyvästelin hänet. Toivottavasti vielä tapaamme.
Lentoasemalta ei ole kansainvälisiä lentoja, vaan ainoastaan kotimaanlentoja Agadeziin, Maradiin ja Niameyhin. Lennot operoi vuonna 2012 perustettu ja vuonna 2014 lennot aloittanut Niger Airlines, jonka reittiverkosto kattaa Nigerin suurimmat kaupungit eli Niameyn, Maradin, Zinderin ja Agadezin. Lentoja on toisinaan ilmeisesti myös Tahouaan ja Diffaan. Ulkomaille lentoyhtiö ei liikennöi, vaikka sellaisia suunnitelmia sillä joskus olikin. Niger Airlinesin laivasto on pieni; se käsittää vain yhden Fokker 50 -koneen, jolla on ikää 28 vuotta. Kone on lentänyt ison osan elämästään Afrikan taivailla, sillä sen ensimmäinen käyttäjä oli Ethiopian Airlines, joka lensi sillä vuodet 1996–2012. Sen jälkeen kone oli muutaman kuukauden indonesialaisen Pacific Royale Airwaysin käytössä, kunnes yhtiö hylkäsi sen. Vasta vuonna 2017 sudanilainen Tarco Air kelpuutti koneen ja lensi sillä siihen asti, kunnes Niger Airlines hankki koneen laivastoonsa tammikuussa 2022. Ennen luovutusta kone huollettiin Malmössä. Lähde: [1]
Lento 6N 301 Zinderistä Agadeziin lähtisi kello kymmeneltä, joten olin lentoasemalla kello yhdeksältä. Silloin lipun minulle myynyt Niger Airlinesin Zinderin-toimiston virkailija oli kehottanut olemaan paikalla. Paikalla ei tietenkään ollut tuohon aikaan vielä muita matkustajia, mutta pian paikalle porhalsi maasturillinen kiinalaisia miehiä. Kiina on kovaa vauhtia valtaamassa alaa Nigerissäkin; he ovat täällä etenkin öljybisneksessä mukana. Samoihin aikoihin lentoaseman ovelle oli leiriytynyt ryhmä matkamuistomyyjiä sieltä samaisesta Village artisanalista, jossa olin edellispäivänä vieraillut. Mies, joka oli yrittänyt kaupitella minulle 300 euron mattoa, oli paikalla niin ikään ja tunnisti minut. Matto ei ollut myyntiartikkeleiden joukossa.
Kiinalaiset jäivät tekemään matkamuisto-ostoksia, kun itse siirryin lähtöselvitystä tekemään. Sen hoitaa sama herra Saida, joka myös pyörittää Niger Airlinesin toimistoa Zinderin keskustassa. Lähtöselvitystiskin virkaa toimitti satunnainen pöytä eteisaulan nurkassa. Se vain siirrettiin hieman keskemmälle. Pöytä oli jo valmiiksi täynnä satunnaista rojua, mutta nyt herra Saida levitti sille vielä omatkin paperinsa ja läppärinsä. Hetkessä kourassani oli käsinkirjoitettu kaunis boarding pass, minkä jälkeen sain ohjeet viedä matkatavarani takahuoneessa päivystävän santarmin tai poliisin toimistoon. Virkavalta tarkasti boarding passini ja otti vastaan rinkkani. Matkatavaroita ei pyydetty avaamaan, vaan seuraavaksi saisin mennä odotustilaan. Oletin, että ennen sinne menoa seuraisi turvatarkastus, mutta sellaista ei Zinderin kansainvälisellä lentoasemalla harrasteta. Siispä suoraan odotustilaan vaan! Olisin helposti voinut kuljettaa matkustamoon ottamassani repussa käsiaseen, jolla olisin sitten kaapannut koneen ja käskenyt sitä lentämään… Niin, mihin? Nigeriaanko, vaiko ehkä Tšadiin. Ehkä polttoaine voisi riittää jopa Etelä-Algerian In Guezzamiin! Zinderin lähialueella on pelkkiä hyviä vaihtoehtoja ja vielä parempia vankiloita.
Odotustila, kuten koko lentoasemakin, on hyvässä kunnossa. Ilmastointi toimii ja vessat ovat poikkeuksellisen siistejä. Vessoissa on lisäksi vessapaperia ja saippuaa, mikä on harvinaista jopa monilla oikeasti kansainvälisillä lentoasemilla Afrikassa. Odotustilassa on pieni kioski, joka avautui hieman ennen lennon lähtöä. Tarjolla oli voileipiä, kokonaisia keksipaketteja ja virvoitusjuomia. Minulla ei ollut tarvetta ostaa mitään, sillä repussani oli jääkaappikylmiä vesipulloja. Ne oli rahdattu rajan takaa Nigerian Katsinasta ja olin miettinyt, että mahdetaanko Nigerissä valmistaa vettäkään. Zinderistä en ollut sellaista löytänyt. Hieman ennen lennon oletettua saapumisaikaa, saapuikin kentälle Tamara Niger Aviationin pikkuinen potkurikone. En ollut kuullutkaan tällaisesta lentoyhtiöstä. Kyseessä on kotisivujensa perusteella nigeriläinen charter-lentoyhtiö. Osa odotustilan matkustajista siirtyi Tamaran kyytiin ja pian kone jo jatkoikin matkaansa. Ties minne. Oma Niger Airlinesin Fokker 50 -kone saapui Zinderin lentoasemalle kello 10.25. Sama mies, joka myi minulle lentolipun ja toimitti lähtöselvityksen, hoiti nyt myös lippujen tarkastuksen ja tulipa vielä lopuksi sisään koneeseenkin tarkastamaan, että kaikki ovat kyydissä ja antoi lähtöluvan.
Niger Airlinesin kone on ehkä lentokoneeksi iäkäs, mutta siitä on pyritty pitämään hyvää huolta. Mikään paikka ei erityisesti repsottanut. Poikkeuksellista oli myös se, että kuulutuksista sai oikeasti selvää, ja että ne hoidettiin ensin englanniksi ja vasta sitten ranskaksi. Esimerkiksi isot kansainväliset lentoyhtiöt Air Algérie ja Royal Air Maroc vähät välittävät englanninkielisistä kuulutuksista, koska kaikkihan osaavat arabiaa ja jos eivät osaa, niin vähintään ranskaa. Minua hieman huvitti, kun turvaohjeita ei käyty mitenkään läpi ennen koneen nousua Nigerin taivaalle. Eikä tosin myöskään ilmassa ollessa. Onneksi en kärsi lentopelosta. Kukin sai halutessaan itse opiskella turvaohjeet edessä olevassa istuintaskussa olevasta lappusesta. Niger Airlinesin lento Zinderistä Agadeziin oli elämäni ensimmäinen lento, jolle ketään ei turvatarkastettu, mutta ei sentään ensimmäinen lento, jolla turvaohjeita ei olisi käsitelty. Myös Int’Air Îlesin lento Komoreihin kuuluvalta Mohélilta Anjouanille on jäänyt mieleen siitä, että turvaohjeita ei käsitelty lainkaan. No, maassa maan tavalla.
Olimme lähteneet matkaan noin 45 minuuttia aikataulusta jäljessä. Vieressäni istui kiinalainen kasvomaskiin sonnustautunut mies. Sopivasti olinkin hankkinut nuhanpoikasen Zinderin hotellin ilmastointilaitteesta ja niiskutin koko lennon ajan. Kone oli lähes täynnä ja matkustajista valtaosa oli kiinalaisia, jotka olivat matkalla Niameyhin, jonne kone jatkaisi sitten Agadezista. Otaksuin, että he olivat tulossa suurelta SORAZ-nimiseltä öljynjalostamolta reilun 50 kilometrin päästä Zinderistä pohjoiseen. Nigeristä tuli öljyntuottajamaa vuonna 2011, kun syrjäinen Agademin öljykenttä Itä-Nigerin aavikoilla avattiin. Sitä operoi kiinalainen PetroChina yhdessä Nigerin valtion kanssa ja varannon oletetaan olevan 650 miljoonan barrelin suuruinen. Agademista on rakennettu öljyputki SORAZ-jalostamolle, mikä tuottaa polttoaineita lähinnä Nigerin markkinoille. Niger saa tuotoista 40 prosenttia, muun osuuden matkatessa Kiinaan. PetroChina rakentaa parhaillaan Afrikan pisintä, 2 000 kilometriä pitkää, öljyputkea Agademista Beninin Cotonouhun Atlantin rantaan, mistä Nigerin öljytuotteet voisivat matkata myös maailmalle. Pian lensimme yli tuon öljynjalostamon ja käytin tilaisuuden teollisuusvakoilemalla parhaani mukaan. Lännen laskuun tietenkin. Kuva ohessa.
Niger Airlines tarjoili tällä lyhyellä tunnin kestävällä lennolla ainoastaan lasillisen vettä. Muuta ei tarvita, sillä maisemat öljynjalostamoa myöten ovat erinomaiset; alhaalla levittäytyi upean kaunis Sahel, joka muuttui vähitellen Saharan autiomaaksi. Siellä täällä on pieniä kyliä ja kuivuneita joenuomia, jotka jo odottivat sadekauden alkua. Puut näiden ääressä olivat silti edelleen vehreitä.
Agadez on kaunis kaupunki Pohjois-Nigerissä, mikä kävi selväksi, kun laskeuduimme lopulta Mano Dayakin kansainväliselle lentoasemalle. Lentoasema on nimetty tuaregien vapaustaistelijan mukaan. Kiinnitin huomiota siihen, että samaan aikaan lentoasemalla oli malilaisen Sky Malin lentokone. Agadezin lentoasemakaan ei oikein ole kansainvälinen, mutta silti sieltä silloin tällöin lähtee lentokoneita myös muualle Länsi-Afrikkaan. Nyt kyseessä oli YK:n toteuttama siirtolaisten palautuslento. Nuoria miehiä kulki jonossa muovikassit käsissään sisään ja reppu selässään Sky Malin ilma-alukseen, joka oli rekisteröity Ukrainaan ja edelleen ukrainalaisen Yanairin väreissä. On erikoista nähdä malilainen lentoyhtiö käyttämässä vihollismaa Ukrainaan rekisteröityä lentokonetta, sillä Venäjähän puuhaa Malista ensimmäistä Länsi-Afrikan siirtomaataan. Osalla koneeseen suuntaavista nuorukaisista oli maski kasvoillaan, mutta ehkä se oli oikeasti ilmassa leijailevan hienoisen hiekkapölyn takia. Agadez on ollut jo pitkään tärkeä risteyskaupunki ympäri Länsi-Afrikkaa tuleville siirtolaisille, jotka pyrkivät myöhemmin laittomasti Saharan ja Välimeren yli Eurooppaan. Osa epäonnistuu aikeissaan ja joutuu esimerkiksi Algerian tai Tunisian palauttamaksi. Veikkaan, että Sky Malin kone lensi siirtolaiset mukanaan joko Malin Bamakoon tai Guinean Conakryyn.
Minua ei tarvitsisi palauttaa Agadezista mihinkään, sillä en ollut aikeissa pyrkiä mihinkään laittomasti. Noukin rinkkani terminaalin eteen ihmisvoimin vedetystä kärrystä ja lähdin etsimään kyytiä majapaikkaani, jota en tietenkään ollut varannut etukäteen! Siitä ja Agadezista lisää täällä.
Heh, varsin monessa maassa ja monilla yhtiöillä on tullut lennettyä, mutta en kyllä muista, että ilman turvatarkastusta olisin ikinä koneeseen päässyt. Siitä en olekaan varma, onko turvaohjeet aina käsitelty. Ei toisaalta kyllä tule ainakaan mieleen, että ei olisi.
Meikäläinen lensi ensikertaa vuonna 2000 ja silloinkin taisi turvatarkastukset jo olla Helsinki-Vantaalla, vaikka WTC-iskut olivat vasta tulossa. Pidämme turvatarkastuksia ja turvaohjeiden käsittelyä niin itsestäänselvänä, että tällaiset ”erikoiset” lennot tuppaavaat jäämään muistiin. Harvasta Lufthansan lennosta Helsingistä Frankfurtiin jää muistijälkiä.
Monenlaista nippelitietoa on tullut laitettua reissuilta muistiin ja joskus sitten ei paljoakaan. Olen myös saanut jossain itse valita lentokoneessa mieleisen istumapaikan, mutta sitä en muista oliko se Fly Safairin, Fly540.comin vai jonkun Karibialla operoineen halpalentoyhtiön koneissa. Turvatarkastuksetkin ovat saattaneet lentokentillä unohtua. On sinulla sentään ollut etunimellä varustettu tarkistuskortti.
Sinulla on myös paljon kokemuksia näistä eksoottisista lentoyhtiöistä! Vai että Fly540.com – kuulostaapa melkoisen geneeriseltä nimeltä! Fly Safair olikin tuttu, mutta en ole heidän siivillään kyllä ikinä ollut. Sitä olen miettinyt, että mahtaako yksityislennoille olla turvatarkastuksia… Jos olisi rahaa ja haluaisin lähteä Nigeriaan yksityislennolla tuosta Oulunsalon kansainväliseltä lentoasemalta, niin saisikohan vain kävellä koneeseen!
Näyttäisi yllättävän toimivalta afrikkalaiseksi lentoasemaksi tuo Zinderin kenttä.
Suomessa taisi turvatarkastukset kotimaanlennoille tulla vasta siinä vaiheessa, kun Schengen-sopimus sai aikaan sen, että kotimaan ja Schengen-kohteiden lennot lähtivät samalta alueelta. USA:ssa kotimaanlentojen turvatarkastukset tulivat 9/11 myötä.
Ulkomaanlennoille on kyllä ollut turvatarkastukset varmaan ainakin 70-luvulta saakka. Pitää isältä joskus kysellä.
Jään mielenkiinnolla odottamaan Agadezin raporttia. Zinder ainakin vaikutti yllättävänkin mielenkiintoiselta paikalta, varsinkin siihen nähden, etten ollut koskaan kuullutkaan siitä yhtään mitään, kuten ei kai juuri kukaan muukaan suomalainen.
Kyllä, moni iso afrikkalainen kenttä toimii paljon huonommin.
Tuo on jännä tieto, että tosiaan vasta Schengenin myötä tulivat turvatarkastukset kotimaanlennoille. Huh! Kerran olen käynyt lennon aikana ohjaamossakin, se tapahtui ekalla lennollani Larnakaan v. 2000. Sitten tuli 9/11.
Agadezkin on melko tuntematon, mutta varmasti huomattavasti tunnetumpi siitä huolimatta kuin Zinder. Olisipa jännä ollut nähdä, millainen Zinder olisi jos se olisi saanut säilyä Nigerin pääkaupunkina.