Olihan se joskus käynyt kevyesti mielessä, että jos perustaisi oman matkatoimiston. Olihan minulle kertynyt matkojen saatossa hyviä kontakteja ympäri Afrikkaa. Moni niistä oli vieläpä matkailun kanssa jotenkin tekemisissä, sillä sellaisia ihmisiä matkailija monesti reissuillaan kohtaa. En silti ollut oikein uskonut, että Suomessa olisi kysyntää tai tarvetta Afrikkaan matkoja tarjoavalle matkatoimistolle. Siis siitäkin huolimatta, että olen saanut blogini kautta 9,5 vuoden aikana lukuisia kommentteja ja sähköposteja, joissa kysellään neuvoja tai yhteystietoja johonkin kummalliseen kohteeseen ja toisaalta raportoidaan kuulumisia jostain päin tuota upeaa mannerta. Menestyäkseen olisi silti varmasti tähyiltävä myös ulkomaille, mietin.
Tammikuussa 2023 ajatus sitten kirkastui ja päätin perustaa Länsi-Afrikkaan ja Saharaan keskittyneen matkatoimiston. Nimeksi kaavailin aluksi jotain geneeristä nimeä, kuten ”Sahel Tours” tai jotain sen suuntaista. Aika nopeasti nimeksi valikoitui nykyinen Kamelimatkat, sillä se kuulostaa hauskalta. Onhan minulla kirjahyllyssä myös muutama kamelipatsas, joista ensimmäinen lienee Marokon Essaouirasta ja viimeisin Nigerin Niameysta sekä lisäksi kamelinmuotoinen pannunalunen! Nimi saattaa tosin johtaa harhaankin, sillä pulju ei kaupittelisi pelkkiä kamelimatkoja, vaan itse asiassa pääasiassa kaikkea muuta.
Ennen yrityksen rekisteröintiä päätin kuitenkin poiketa vielä Länsi-Afrikassa ja Saharassakin, sillä aivan jokaiseen läntisen Afrikan maahan minulla ei ollut sopivia kontakteja. Nigeriasta sellainen löytyi sattumalta, mutta Nigeristä oli lähes mahdotonta löytää ketään, joka ensinnäkin tahtoisi järjestää minulle matkaa siihen maahan. Yksittäinen turisti ei kiinnostanut ketään tai hinta oli posketon. Nigerin matkailu on nykyisin niin olematonta, joten menin maahan lopulta omatoimisesti ja onnistuin löytämään Agadezista erinomaisen matkatoimistoyrittäjän, jonka on onnistunut sinnitellä kaikki nämä laihat vuodet jo noin vuodesta 2007 lähtien. Kävin myös Algeriassa, josta hyvän toimijan löytäminen oli lähes yhtä hankalaa kuin Nigeristä. Hyvin harva sikäläinen toimija ensinnäkään osaa englantia tai käyttää sähköpostia. Tai osaa vastata kysymyksiini edes ranskaksi. Ahkeran haravoinnin jälkeen todellinen timantti löytyi myös tästä, Afrikan suurimmasta maasta, jonka matkailu on hienoisessa kasvussa. Algeria on ymmärtämässä, että nykyisin Marokko ja Tunisia vievät kaikki Sahara-turistit, joista osa voisi kantaa rahansa myös heille.
Tapaus Kilpailu- ja kuluttajavirasto
Palattuani Afrikasta keväällä 2023, rekisteröin yritykseni 22. toukokuuta, minkä jälkeen ryhdyin taistelemaan matkatoimiston operoimiseen vaadittavan byrokratian kanssa. Nythän on niin, että pystyäkseni toimimaan Suomessa, on matkatoimiston liityttävä Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) ylläpitämään vakuusrekisteriin. Se on matkapakettilain vaatimus ja takaa esimerkiksi mahdollisessa konkurssitilanteessa, että asiakas saa rahansa takaisin. Periaatteessa rekisteriin liitytään lähettämällä 150 euron rekisteröintimaksu sekä nivaska erilaisia papereita KKV:lle. Hakemuksen käsittelyajan luvataan olevan kahdesta kuuteen viikkoa. Kuitenkin, jos matkatoimisto tahtoo liittyä rekisteriin kesällä, ei kuusi viikkoakaan riitä. Ajattelin, että KKV hoitaisi asiani juhannukseen mennessä, mutta mitään ei kuulunut. Kuukauden kuluttua lähdin kyselemään käsittelyajan pituutta ja onnistuin vihdoin saamaan vastauksen kyseisestä virastosta. Prosessi luvattiin laittaa liikkeelle ja saisin lisätietoja saman viikon lopulla. Kun sitten muistuttelin viikon lopulla asiasta, olikin KKV:n väki saamani automaattivastauksen perusteella kesälomalla. Elettiin heinäkuun puoliväliä, jolloin koko Suomikin on kesälomalla.
Seuraavalla viikolla sain kuitenkin yllättäen vastauksen KKV:stä ja pääsin asettamaan pankkini kanssa tarvittavan vakuuden mahdollisen maksukyvyttömyyteni varalta. Taas kului kuukausi, eikä KKV reagoinut yhteydenottoihini. Yritykseni ei edelleenkään, yli kahden kuukauden jälkeen, ollut vaadittavassa vakuusrekisterissä. Oli kesälomia, oli sairaslomia, pankin antamissa asiakirjoissa oli liian vähän allekirjoituksia ja niin edelleen. Afrikassa uumoiltiin, että virasto luultavasti odottaisi lahjusta asian edistämiseksi ja kehotettiin, että matkustaisin Helsinkiin tarjoamaan sellaista. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on yleensä se taho, jolle valitetaan, kun jotain on mennyt pieleen omassa kokemuksessa jonkin yrityksen kanssa. Minä olisin kovasti kaivannut tahoa, jolle valittaa KKV:n toiminnasta (tai siis toimimattomuudesta tässä tilanteessa). KKV on työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa, joten hetkittäin mietin jopa yhteydenottamista elinkeinoministeriin. Samoin ryhdyin selvittämään yrityksen perustamista sittenkin Viroon, sillä toimiminen Suomessa vaikutti melkoisen hankalalta. Matkapakettilain tarkoitus on hyvä ja vakuusrekisteri toki vaaditaan. En ole lainkaan eri mieltä asiasta. Kysymys kuuluukin, että onko KKV oikea taho ylläpitämään kyseistä rekisteriä. Jonkun pitäisi mielestäni valvoa myös KKV:tä. Nykytilanteessa se tuskin kykenisi hoitamaan tilannetta, jossa suuri matkanjärjestäjä ajautuu konkurssiin kesä-, heinä- tai elokuussa. Siis kesken lomien.
Kun mitään ei kerran tapahtunut, ilmoitin KKV:lle aloittavani yritystoiminnan 18. elokuuta. Olinhan vakuuden asettanut jo aika päiviä sitte. Sain poikkeuksellisesti vastauksen välittömästi; ilmoitukseeni myönnyttiin. Kamelimatkat Oy ilmestyi vakuusrekisteriin 28. elokuuta 2023 rekisterinumerolla 908/23/Mj ja minulle oli kerrottu, että viralliset rekisteröintiasiakirjat tulisivat postissa. Kuukauden kuluttua tiedustelin niiden perään ja sain vastauksen, että päätös ei ollut ”jostain syystä” ”tallentunut järjestelmään” ja jäänyt siten etenemättä ja postittamatta. Virallinen rekisteröintipäivä oli lopulta vasta 6. syyskuuta, kun paperit viimein syyskuun lopussa saapuivat kotiin.
Guinean ja Guinea-Bissaun pakotteet!
Hieman ongelmallista on myös pankkitilin avaaminen yrityksen nimiin tämän päivän Suomessa, sillä moni kieltäytyy suoralta kädeltä avaamasta tiliä matkapaketteja myyvälle yritykselle. Monella se on erikseen mainittuna ehdoissa tilin avaamisen estävänä tekijänä, minkä tulin huomaamaan jokaisen rahoituslaitoksen ehtoja peratessani. Minä tahdoin tilin ehdottomasti suomalaiseen pankkiin. Oma pankkini puolestaan kieltäytyi avaamasta tiliä vedoten siihen, että ”Guinea ja Guinea-Bissau ovat ulkoministeriön pakotelistauksessa”. Syy kuulosti absurdilta, eikä pankki sen kummemmin asiaa osannut selvittää, pyynnöstäni huolimatta. He eivät olleet lainkaan perillä pakotteiden sisällöstä, vaan kehottivat minua tutustumaan niihin omatoimisesti. Ne ovat julkista tietoa, jatkoi pankkivirkailija.
Guinean kohdalla pakotteet liittyvät tapahtumiin 28. syyskuuta 2009. Noin 50 000 hengen ihmisjoukko oli kokoontunut stadionille pääkaupungissa Conakryssä osoittamaan mieltä sotilashallintoa vastaan. Yhteensä 156 ihmistä sai surmansa, kun Guinean sotilasjohtaja Moussa Dadis Camaralle uskolliset turvallisuusjoukot avasivat tulen heitä kohtaan. Näistä syistä Euroopan unioni on määrännyt tapahtumista vastuussa olevien henkilöiden ja heitä lähellä olevien henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisen ja kiellon luovuttaa niille varoja. Kyseiset henkilöt on asetettu myös matkustuskieltoon Euroopan unionin alueella. Henkilöitä, jotka estivät pankkitilini avaamisen, on viisi: entinen sotilasdiktaattori ja kapteeni Moussa Dadis Camara, eversti Moussa Tiégboro Camara, eversti Abdoulaye Chérif Diaby, eversti Jean-Claude Pivi sekä kapteeni Aboubacar Chérif Diakité. En tunne heistä henkilökohtaisesti ketään.
Guinea-Bissaun kohdalla pakotteet liittyvät vuoden 2012 vallankaappaukseen, jossa armeija päätti puuttua peliin ennen presidentinvaalien toista kierrosta pidättäen kummatkin ehdokkaat sekä senhetkisen istuvan presidentin. Kukaan ei kuollut, mutta Euroopan unioni asetti ”tiettyjen Guinea-Bissaun tasavallan rauhaa, turvallisuutta tai vakautta uhkaavien henkilöiden ja yhteisöjen” varat jäädytettäväksi ja kiellon luovuttaa niille varoja. Samat tahot asetettiin myös matkustuskieltoon Euroopan unionin alueella. Henkilöitä, jotka estivät pankkitilini avaamisen, on yhdeksän: kenraaliluutnantti António Injai, kenraalimajuri Mamadu Ture, kenraali-inspektori Estêvão Na Mena, prikaatikenraali Ibraima Camará, kenraaliluutnantti Daba Naualna, kenraaliluutnantti Júlio Nhate, kenraaliluutnantti Tchipa Na Bidon, majuri Idrissa Djaló sekä luutnantti Julio Na Man. En tunne heistä henkilökohtaisesti ketään.
Sekä Guineaan että Guinea-Bissauhun voi hyvin matkustaa EU-alueelta. Myös matkustus toiseen suuntaan onnistuu, pois lukien nämä 14 pakotelistattua henkilöä. Samankaltaisia pakotteita, muutamia henkilöitä kohtaan, oli myös esimerkiksi Turkkiin ja Ukrainaan, mutta en ikinä saanut pankistani vastausta, voisiko pankkitiliä saada siinäkään tilanteessa, jos tahtoisin ryhtyä viemään turisteja Turkkiin tai avustustavaraa sodan runtelemaan Ukrainaan. Suomen Yrittäjien neuvosta sain vinkin eräästä pankista, joka avasi tilin sormia napsauttamalla, eikä matkapakettien myynti Guineaan ja Guinea-Bissauhun ollut heille ongelma. Pankkivirkailijan tulisi vain vahvistaa maksut näihin maihin erikseen ja manuaalisesti, mutta tämä homma kyllä onnistuisi. Kamelimatkat ei ole nyt tai tulevaisuudessakaan kiinnostunut luomaan suhteita vankiloissa viruviin kenraaleihin tai rahoittamaan heitä.
Mainos, koska omassa blogissa saa tehdä mitä lystää
Sen sijaan Kamelimatkat on ajatellut, että ihmisiä kiinnostavat uudet ja eksoottiset matkakohteet. Siksi meillä on valmius toteuttaa matka 17:ään eri Afrikan maahan – Saharan sydämestä Guineanlahden hiekkarannoille. Oli matka sitten viikonloppumatka, viikon reissu tai vaikka kokonaisen kuukauden mittainen rykäisy kaikkiin Guineanlahden rannikkovaltioihin. Tai miksei vaikka sisämaavaltioihin eli Burkina Fasoon, Nigeriin ja niin edelleen. Tai hankalan Nigerian viisumin säätäminen. Ne pakotelistatut Guinea ja Guinea-Bissaukin järjestyvät.
Huhtikuulle 2024 on suunnitteilla myös pienryhmämatka Pohjois-Nigeriaan, sen värikkäälle Durbar-festivaalille sekä Tulo Tulon dyyneille & kuvankauniille keitaille ja sen jälkeen toinen myös Etelä-Nigeriaan. Vaikkapa syystä, että Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, mutta silti edelleen tavattoman tuntematon matkailumaa länsimaalaisten keskuudessa huolimatta hyvistä lentoyhteyksistä. Yritämme tehdä asiaan muutosta, murskata ennakkoluuloja ja muutenkin levittää ilosanomaa Nigeriasta. Turvallisuus edellä, sillä olisihan se huonoa bisnestä ja mainosta viedä matkailijoita bandiittien kynsiin.
Syyskuulle 2024 on puolestaan tarkoitus kysellä kiinnostusta Guérewol-seremoniaan osallistumiseksi. Nigerin aavikolla pidettävä seremonia on eräs tuaregien ja wodaabe-kansan tärkeimmistä vuosittaisista kokoontumisista ja juhlistaa sadekauden päättymistä. Seremoniaan kuuluvat etenkin värikkäät asut ja miesten kasvojenmaalaaminen vaikutuksen tekemiseksi naisväkeen. Lisäksi haaveilen eräänlaisesta Burkina Fason ja muutaman eteläisen lähimaan (ei Mali tai Niger) yhdistämisestä, jota ei tosin olisi järjestämässä hiljattain Suomessa vieraanani piipahtanut Oulun matkailuhistorian ensimmäinen burkinalaisturisti. Katsotaan nyt mitä tapahtuu, mutta ainakin Matkamessuille olen aikomassa. Ja ennen sitä Tunisian Saharaan matkailijaryhmän kanssa.
Jos Länsi-Afrikka ja Saharan seutu jostain syystä sattuu kiinnostamaan, niin ottakaa Kamelimatkojen sometilejä seurantaan:
Nyt Nigerian, Nigerin, Burkina Fason ja parin tällaisen täytepostauksen jälkeen siirryn käsittelemään vihdoin myös Algeriaa ja etenkin sen Saharaa, jossa vierailin niin Tassili n’Ajjerin kansallispuistossa kuin Timimounin punaisella keitaalla keskellä tuota Afrikan suurinta maata.
KKV on lukenut Kamelimatkojen liiketoimintasuunnitelman ja päättänyt, että Afrikkaan matkoja tekevää matkatoimistoa kohdellaan afrikkalaisittain. Tai siltä tuo ainakin kuulostaa. Tietysti sillä erotuksella, että Afrikassa ne asiat sitten ratkeaisivat lahjuksilla, kun Suomessa ne eivät ratkea millään. Hyvä, että kirjoitat asiasta julkisuuteen.
Toivotan onnea ja menestystä Camel Toursille. Nimikko-oppaanne Camel opasti minua Djiboutissa, tosin laatu ei kyllä ollut ihan paras mahdollinen, niin että nyt on varmasti niin, että Camel Tours on jo niin tunnettu Afrikassa, että siitä on jo piraattiversioitakin 🙂
Mä haluaisin kovasti osallistua jollekin mielenkiintoiselle kamelimatkalle, mutta olen niin umpisurkea ryhmämatkailija. Meinasin sanoa, että ryhmämatkailu sujuu multa hienosti, kun ryhmän koko on yksi, mutta oikeastaan sekään ei ole totta, kun en jaksa kuunnella oppaitakaan muutamaa tuntia enempää per päivä. Taidan olla liian yksinäinen susi.
Näin se on, että Afrikassa asiat kyllä aina järjestyvät ja niin luulin, että Suomessakin, vaan kylläpä rapisi usko suomalaiseen yhteiskuntaan ja instituutioihin kesän mittaan. Liiketoimintasuunnitelmaa he eivät itse asiassa tainneet vaatia, eivätkä siten tienneet minkälaista putiikkia puuhaan.
Thänk you! Djiboutin Camel ei ole meidän leivissä, mutta ehkä joskus on, kunhan Djiboutiin oikeasti joskus pääsen! 🙂
Sulle sopii sellainen taksikuski-Camel oppaaksi, jonka kanssa ei ole oikein yhteistä kieltä, joten ei tarvitse kuunnella selostusta niin tarkkaan!
Luulen, että Camel ei kyllä pääse Camelin palkkalistoille, jos laatukriteerit on kunnossa. Mutta Atlantic-hotellin respapomo Mohamed Abdu osaa taatusti suositella Djiboutista hyvät ja luotettavat kontaktit, jos sellaisia tarvitset.
Mulle sopisi parhaiten se, että pääsisin metrolla joka paikkaan, niin ei tarvitsisi opasta ollenkaan 😉 Katsotaan nyt, saanko olla Dakarissa miten rauhassa. Sinne pitäisi tässä muutaman päivän päästä mennä. Sitten on hetkeksi Afrikka-kiintiö täynnä.
Atlantic-hotelli siis merkittävä muistiin, kiitos tiedosta!
Ah, Dakar! Ihan kiva paikka, mutta paikoin liikaa hännystelijöitä, jotka tahtoo viedä kaikki rahat jollain konstia. Noh, sen kun jättää vierailematta serkun rättiputiikeissa ja toisen serkun puuelefanttiputiikissa, niin hyvä tulee.
Eipä näytä olevan matkatoimiston perustaminen tosiaan helppoa. Oletko muuten matkamessuilla henkilökohtaisesti torstaina?
Ei ole tehty helpoksi, huh huh! Kyllä minä olen messuilla kaikkina päivinä. Piti tulla jonkun afrikkalaisenkin paikan päälle, mutta meidän suurlähetystömme Abujassa ei ole kovin suostuvainen antamaan viisumeita kenellekään. Kuulemma reilu 1500 euroa tilillä ei riitä elämiseen Suomessa messujen ajan. Ihmettelenpä vain, että millä ilveellä kaikki messuilla olevat itäafrikkalaiset saavat viisumin Suomeen. Ehkä jonkun muun Schengen-maan lähetystöstä…
Onhan se tietysti hyvä, että yrittävät seuloa pois sellaiset viisumihakemukset, joiden todellisena tarkoituksena on sitten jäädä Eurooppaan laittomana siirtolaisena. Mutta samalla näyttäisi menevän oikeat turistit ja liikematkailijat pesuveden mukana. Ja samaan aikaan on surkuhupaisaa, että kuka tahansa, joka onnistuu keplottelemaan itsensä rajalle, pääsee siitä kyllä ylikin ilmoittamalla, että pitäisi turvapaikka saada. Ehkä Nigeriastakin pääsisi Pasilaan matkamessuille helpommin Moskovan kautta!
Abuja taitaa hylätä suurimman osan viisumihakemuksista ja sitten voivottelevat julkisuudessa, kun suomalaiset eivät tahdo tehdä bisnestä Länsi-Afrikassa. Tämä eräs länsiafrikkalainen hakijakandidaatti oli esittänyt lähetystölle todisteen siitäkin, että hänelle tulee asiakas samana päivänä, kun kone Euroopasta palaa Afrikan kamaralle. Rahaa oli tullut tilille etukäteen maksetusta matkasta. Ei siis olisi ollut jäämässä Suomeen. Noh, eipä auttanut. Viisumipäätöksestä saa muuten valittaa ja valituksen käsittelyaika on vain 10–11 kk!
Nigeriasta raportoitiin mulle eilen, että Venäjä myöntää tällä hetkellä viisumeja sormia napsauttamalla ja että 1000 punnalla kuljettavat mille tahansa raja-asemalle Euroopassa. Moskovan kautta on tosiaan EU:n portit auki koko Afrikalle tällä hetkellä. Oli Nigeriassakin some kaiketi laulanut Suomen avoimista ovista. Britteihin laillisesti pääseminen maksaa 10 000–11 000 £.
Aikamoista vääntämistä on tuo matkatoimiston perustaminen ollut, mutta onnittelut sinnikkyydestä ja nythän se on virallisesti pystyssä.
Jään odottamaan Algerian postauksia. Huomasin syksyn aikana ihmeekseni, että Algeriin on hyvinkin edullisia lentoja ja aikataulutkin Pariisin kautta ovat kohtuullisen mukavia. Noin viikon maabongausmatka pohjoiseen Algeriaan on jo hiukan suunnitteilla. Kunhan päästään tuon matkakumppanin kanssa yhteisymmärrykseen matkustusajasta, niin otan yhteyttä. Tai jos satumme tapaamaan matkamessuilla niin voit ehdottaa mukavaa matkustusajankohtaa ja tarjota Kamelimatkojen palveluita. 🙂
Kiitos, kyllä minä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle annan pelkkiä pyyhkeitä tästä kokemuksesta!
Algeria on tosiaankin todella lähellä ja lennot edullisia. Niin ovat myös kotimaanlennot. Itse menin Lufthansalla ja nopea yhteys oli sekin. Algeriassa positiivista on myös se, että siellä ei luultavasti törmää muihin turisteihin, eikä minkäänlaista huijausmentaliteettiä ole muodostunut kansan keskuuteen. Ollaan rehellisiä ja vieraanvaraisia. Kevät ja syksy ovat kelien puolesta parasta aikaa vierailla Algeriassa. Syvällä Saharan keidaskaupungeissa ja aavikolla paras aika on talvi, kun ei ole liian kuuma. Kesällä Saharassa on hyvin kuuma ja vain lähinnä pohjoisalgerialaiset vierailevat siellä ”kuumuutta katsomassa”. Joo, messuilla nähdään! 🙂